Sain kerran lahjaksi sormustinkukan. Se tuli naapurin puolelta ja asettui minun luokseni. Toivotin sen tietenkin tervetulleeksi, ja se valitsi itselleen sopivan paikan myös seuraavana vuonna.
Siitä lähtien olen ollut sormustinkukkien lumoissa. Sanotaan, että luonnosta löytyvät kaikki maailman värit ja muodot ja että ihminen niitä vain kopioi. Ja siltä tosiaan tuntuu, kun katselee kukkia ja kasveja lähemmin. Kukapa olisi esimerkiksi keksinyt lisätä kukan sisään täpliä! Tai värjätä sen näin komean pinkiksi. Saati kasvattaa kukalle partakarvat…
Hyvä on kuitenkin muistaa, että sormustinkukka on myrkyllinen kasvi. Katsoa siis saa, mutta ei haukata.
Olen viime päivinä ihastellut ikkunani edessä avautuvaa kullankeltaista näkymää, kun kultapiiskut ovat rävähtäneet täyteen kukkaan. Ja mikä surina ja pörinä niissä käykään! Pienet kimalaiset, mehiläiset, ampiaiset ja muut mettä etsivät […]
Vieläkö on herukoita puskissa? Viimeisiä viedään, mutta ihana on yhä kipaista aamulla pihalle ja kerätä tuoreet marjat suoraan pensaasta aamuviilin tai -jogurtin päälle. Toki niistä on riittänyt muuhunkin, mehuun ja […]
Ihan justiin pitäisi tilaajien postilaatikoihin ja -luukkuihin sekä lehtipisteisiin kolahtaa Oma PIHA -lehden numero 5/2019. Siinä on mm. Pirkko Kahilan kiva artikkeli kymmenestä mainiosta maatiaisperennasta, vähän vähemmän tunnettuja lajeja. Maatiaisperennoissa […]
Vanhojen pihapiirien yksi ikisuosikeista on syysleimu, joka aloittelee kukintaansa näin heinä-elokuun vaihteessa. Aniliininpunaiset, violetit, valkoiset ja kaksiväriset kukinnot ovat näyttäviä tiiviiksi ryhmiksi istutettuina, mutta yhtä hyvin niitä voisi sijoitella sinne [&hel
Pihalla puuhastellessa tulee huomaamattakin harrastettua hyötyliikuntaa, mutta yhtälailla voi tehdä hiukan silmäjumppaa: katsotaan kauas ja sitten lähelle, taas kauas ja lähelle. Varsinkin toimisto- tai näyttöpäätetyötä tekevälle sekä älypuhelimeen kiintyneelle tällain
