Viime syksynä aloitin operaation jonka tarkoituksena on pikkuhiljaa muuttaa kahden vanhan pajupuun alusta siniseksi kukkamereksi. Idänsinililja (Scilla siberica) jota joskus myös siperiansinililjaksi kutsutaan, on kasvualustansa suhteen vaatimaton ja kestävä sipulikasvi joka leviää ahkerasti myös siementämällä. Onkin tärkeää että kasvi ehtii siementämään ennen kuin sitä leikkaa alas. Siksi kasvupaikaksi onkin hyvä valita puiden ja pensaiden alustoja josta ei välttämättä heti keväällä tarvitse ruohoja leikata. Toivon mukaan kaunis sinen matto alkaa laajentua vuosi vuodelta, vallaten alaa lopulta suureksi siniseksi kukkamereksi josta näin keväällä saisi aina nauttia. Todennäköisesti sinililjan pikkusipuleita tulee ensi syksyllä piiloteltua maahan taas lisää. Ainakin omalla pihallani jossa on paikoittain melko karua ja kuivaa maata, on idänsinililja huomattavasti kestävämpi, verrattuna vaikkapa valkoiseen posliinihyasinttiin joka on osoittanut lievää taantumista.
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]
När den glada julen städats ut finns det plats och lust att påbörja ett nytt odlingsår med spirande grönska. De växter som behöver förodlas längst som paprika och chili brukar […]
Euroopanlehtikuusen neulaset ovat puutarhan myöhäisimmän ruskan runollinen yksityiskohta. Tämä havukasviksi poikkeava kesävihanta puu on kotoisin keskisen Euroopan vuorilta. Kultaneulaskimput säteilevät puun oksilla tähtimäisesti ja pysyvät yleensä osin kiinni vielä lumen
Talvi tuli jotenkin hirveän nopeasti. Tältä näytti The Pilgrim -ruusuni eli ’Auswalker’ marraskuun puolivälissä, kun oli harvinaisen lauhaa. No, sen jälkeen tulikin harvinaisen aikainen talvi – meillä lounaissaaristossa mennään usein […]
