Ensilumen tulo on aina kaunis hetki, valkeuden peittäessä kasvit ja koko luonnon allensa. Moni puutarhuri saattaa siitä toki masentua, onhan se varma talven tulon merkki. Puhdas valkeus tuo kuitenkin esiin pihan rakenteiden, puiden, pensaiden ja kasvien muodot todella kauniilla – ja lähes veistoksellisella tavalla puuteroituina.
Ainoa asia jota ylipäätään jouluksi olin tänä vuonna pukilta toivonut – koska lahjoja ei meidän aikuisten perheessä enää vaihdella – oli lumi sekä valkeus. Siihen liittyy niin monia muistoja, ja tuntuu että viimeisestä todella valkeasta joulusta on aikaa monta vuotta. Lapsena aina kuvittelin, että kunhan vaan leikkaan kaikkiin ikkunoihin tarpeeksi paljon paperisia lumihiutaleita, kyllä se lumikin sieltä lopulta tulisi jouluksi kuin taikaiskusta – ja aina se tuli. Lumisateen tahdissa soi sinä päivänä aina Bing Crosbyn tulkitsemana ”White Christmas”. Siitä joulu alkoi. Pienten nakkisormieni oltua (ihan konkreettisesti) rakkuloilla kaikesta siitä paperihiutaleiden saksimisesta, seurasi kymmenien ja kymmenien lumitähtien jälkeen tyytyväinen joulun odotus kun viimeinenkin hiutale oli teipattu lasiruutuun niin lujasti että sen irrottamisen eteen sai tosissaan tehdä töitä.
Vanhempieni luona katselin juuri viimeviikolla joululomapäivänäni kuinka innoissaan he molemmat nyhräsivät omia käsitöitään. Äiti kutoi norjalaista kalastajansukkaa ja isä virkkasi matonkuteista pitsimäistä pyöreää mattoa kovalla vauhdilla ja innolla. Sillä hetkellä laiskoja, näppäimistöä tai maalisivellintä vailla olevia tyhjiä käsiäni katsellessani päätin leikellä muutamat lumihiutaleet vanhojen aikojen kunniaksi. Teippasin ne lapsuudenkotini olohuoneen ikkunoihin, ja samalla ajattelin, josko lumitoiveeni menisi nyt kuuroille korville, sillä valkeaa joulua en edes viitsinyt enää odottaa. Ei se tainnut mennä… Tämän viikonlopun pikkujoulun kruunasi suoraan sanottuna täydellinen valkoinen lumipeite kera hillityn pakkasen. Ah, jouluvalot heijastuvat tuplasti kauniimmin valkoisten kiteiden peitteestä niin maasta kuin oksilta. Päivällä ulkona valkeudessa liikkuessa tuntuu kuin joku olisi yllättäen kääntänyt satumaan valokatkaisijasta. Rakastan lunta. Kiitän joulupukkia ja luontoäitiä taas valkeasta joulusta. Lumipeitteen alla kasvitkin saavat turvassa talvehtia ja rauhassa odotella tulevaa kevättä.
Valkeasta unelmasta nautiskellen, toivon näiden kuvien myötä oikein tunnelmallista ja rauhallista joulunaikaa kaikille!
-
- Jouluruusu tuo vihreyttä talven kauneuteen.
-
- Jouluruusut voi säilyttää talven viileässä ja valoisassa huoneessa kevääseen asti, jolloin ne istutetaan maahan tulevien keväiden iloksi.
-
- Jouluvalot lumipeitteen hohteessa.
-
- Kesällä kukoistanut paviljonki piirtyy hämärään ja lumeen, kevättä hiljaa odottaen.
