Loppiaisen mentyä siivotaan joulukoristeet hiljalleen varastokätköihin, mutta kaikki kauniit kukat eivät suinkaan ole vielä kuihtuneet. Joulutähdet, ardisia, skimmia ja atsalea ovat joulun kukista pitkäikäisimpiä. Amaryllistakin voi kukkavarsien lakastumisen jälkeen hoitaa muiden huonekasvien joukossa. Monet puutarhat piilottavat kukkakoreihin yllätykseksi myös pitkäikäisiä viherkasveja. Joulutähden kaverina voi olla sammalmainen mähkä, muratti tai värikästä tuuttia muistuttava timanttiananas.
Joulutähti pitää lämmöstä
Joulun suosituimpia kukkia ovat hyasintit ja joulutähdet. Hyasinttien kukinta-aika on lyhyt, mutta joulutähdet voivat hyvässä hoidossa kukkia useita kuukausia. Joulun jälkeen tyräkkikasveihin kuuluva joulutähti sijoitetaan mahdollisimman valoisalle paikalle tasaiseen lämpöön. Joulutähti on arka etenkin vedolle, joten tarkista, että lähistöllä ei ole ulko-ovea tai tuuletusikkunaa. Kastelussa on samoin syytä käyttää haaleaa vettä, johon voi aika-ajoin lisätä tilkan ravinnetta.
Kastele joulutähteä säännöllisesti, kuitenkin niin, että aluslautaselle ei jää seisovaa vettä. Lehtien notkahtaminen on useimmiten seurausta liiallisesta kosteudesta. Hyvin voidessaan joulutähti lähtee kasvattamaan uusia versoja, ja ylimpien lehtien värikäs kruunu säilyy pitkälle kevääseen. Viherkasvina joulutähden voi saada viihtymään seuraavaankin jouluun, mutta kotioloissa uudelleen kukittaminen vaatii jo taitoa.
Ardisia säilyttää marjansa
Joulun aristokraattisiin kasveihin kuuluu ardisia, joka on yleistynyt meillä vasta viime vuosina. Sen tummat, ikivihreät lehdet ja lehtien alla kurkistelevat kirkkaanpunaiset marjat ovat häkellyttävä yhdistelmä. Jos tarjolla on sopivasti kosteutta ja valoa, säilyvät marjat oksissa uudenveroisina seuraavaan jouluun saakka.
Hoida ardisiaa kevättalvella kuten muitakin huonekasveja. Se menestyy parhaiten valoisalla paikalla, mutta ei siedä suoraa paahdetta. Huhtikuusta alkaen kastelua ja lannoitusta voi varovasti lisätä. Hyvässä hoidossa ardisia kasvattaa uusia lehtiä ja kukkii kevätkesällä valkein kukin. Sisätiloissa kukkia voi varovasti pölyttää pienellä siveltimellä, jolloin seuraavaksi talveksi on luvassa toinenkin kerros punaisia marjoja.
Sypressit eli joulukatajat hyötyvät sumutuksesta
Lapsuudessa ihastelin usein naapurissa asuvan vanhan tädin suurta sypressiä. Alun perin joulukoriin istutettu, pieni taimi kasvoi vuosien mittaan niin, että sen latva lopulta hipoi mökin kattoa. Vanha hirsitalo tarjosikin viileässä viihtyvälle sypressille oivan kasvupaikan. Ikivihreänä puuna sypressit eivät tahdo menestyä nykytalojen kuumassa ja kuivassa talvi-ilmassa.
Paras kasvupaikka sypressille on viileä ja valoisa kuisti. Sisätiloissa tärkeintä on riittävä kastelu ja sumutus. Jatkuvaa seisovaa vettä sypressi ei kuitenkaan siedä. Kesällä paras paikka tälle havupuulle on ulkona. Suotuisimmilla paikoilla Etelä-Suomessa puu on jopa talvehtinut, joskin sen menestymisestä ei voida antaa mitään takeita.
Tasakosteaa atsalealle
Kukkien lukumäärässä atsalea on talven ehdoton kuningatar. Atsalea on kauden kukista ainoita, joita myydään yhtä lailla ennen joulua kuin joulun jälkeen. Vaikeahoitoisen kasvin leiman saanut atsalea voi yllättää, sillä nykyisin käytössä olevat multaseokset sitovat tehokkaasti kosteutta.
Atsalea säilyy kauniina viikkojen ajan, kunhan multa ruukussa ei pääse kertaakaan kuivahtamaan liikaa. Koska lehtiä ja kukkia on paljon, voi suurta atsaleaa joutua kastelemaan jopa päivittäin. Hyvä konsti on antaa atsalealle kerran viikossa kylpy upottamalla se ruukkuineen päivineen vesialtaaseen. Juuripaakku saa kylvyssä imeä itseensä kunnolla vettä puolen tunnin ajan, jonka jälkeen kasvi nostetaan kuivumaan.
Jos atsalea selviää kevääseen saakka, sen voi istuttaa uudelleen happamaan multaan ja nostaa kesän ajaksi ulos. Uusien kukkanuppujen aika on seuraavana syksynä.
Skimmia viihtyy viileässä
Skimmialla on kauniin vihreät lehdet ja viileän purppuraiset kukkatertut. Hauska yksityiskohta on, että skimmiaa ihastellaan useimmiten nuppuisena. Sen varsinaiset kukat ovat valkoiset, mutta leikkoasetelmissakin käytetään lähinnä skimmian kukintoja ennen niiden avautumista. Nuput kestävätkin kauniina pitkään.
Skimmia viihtyy parhaiten viileässä ja kuuluu niihin joulun kukkiin, jotka ahkera sumutus ja tasainen kosteus saa pärjäämään kevääseen saakka. Ulkoilmassa skimmiat menestyvät jo Englannissa ja Keski-Euroopassa. Aikanaan kukista kehittyy punaisia marjoja, jotka koristavat pensasta pitkälle syksyyn.
Ritarinkukalle kasvavat lehdet
Ritarinkukan eli amarylliksen ensimmäistä kukkavanaa voi alkutalven kuluessa seurata toinen, mahdollisesti jopa kaksi uutta kukintoa. Kukkien kuihduttua kasvaa leveä kukkaviuhka, joka tuottaa sipulille energian seuraavan talven kukintaan. Toisin kuin monella muulla joulun kukalla, amarylliksen uudelleenkukitus sujuu aloittelijaltakin.
Ritarinkukka viihtyy kesän kukkaikkunalla, mutta sen voi nostaa myös ulos pieneen katveeseen, jossa se ei altistu suoralle paahteelle. Aina elokuuhun saakka kasvia kastellaan ja hoidetaan kuin mitä tahansa muuta viherkasvia. Syksyn tullen kastelua vähennetään selvästi, kunnes kasvin lehdet kellastuvat ja se vaipuu lepoon. Lepokaudella lehdettömän sipulin annetaan olla sellaisenaan kastelematta viileässä ja pimeässä varastossa. Kun lepokausi on kestänyt riittävän pitkään (useimmiten tammi-helmikuulle), kasvaa sipulista esiin uuden kukkavanan kärki. Silloin sipulin voi nostaa esille ja istuttaa uuteen multaan.
Mähkä muistuttaa sammalta
Mähkä muistuttaa monessa asiassa sammalta. Se viihtyy ennemmin varjossa kuin valossa ja vaatii menestyäkseen tasaisen kosteuden. Joulutähden rinnalta mähkä kannattaakin istuttaa omaan ruukkuunsa.
Timanttiananas kukkii pitkään
Timanttiananas on elegantti huonekasvi ja sopii niin moderniin kaupunkikotiin kuin maatalon tupaan. Kuten joulutähdellä, on timanttiananaksen varsinainen kukinto melko vaatimaton. Huomion varastavat ylimmät lehdet, jotka kukinta-aikana varastavat huomion.
Timanttiananas viihtyy valossa, mutta ei siedä suoraa paahdetta. Sitä hoidetaan kuten muitakin huonekasveja, mutta kastellessa tulee muistaa tuikata vettä sekä multaan että värikkääseen lehtisuppiloon. Ruukussa multa saa kastelujen välissä kuivahtaa, sillä timanttiananaksen juuristo mätänee herkästi.
Suppilossa vettä tulisi kasvukaudella olla aina tarjolla. Suppiloon annostellaan kasteluveden mukana myös kasvin tarvitsema lannoitus. Syystalven lepokautena timanttiananasta kastellaan pelkästään juuriston kautta.
