Leudot säät – ainakin etelärannikolla – saavat versot kohta kasvuun. Vähän ajan päästä seuraavat pienet sipulikukat, ja sitten vähän suuremmat. Moni niistä on herkkuruokaa.

Krookukset ja tulppaanit maistuvat jäniksille ja peuroille, siis kauriille, ja viime aikojen kasvavalle kaupunkivitsaukselle kaniineille. Paras suojaus on verkko, joka ulottuu myös maan alle. Verkko voi olla metallista katiska- tai kanaverkkoa, kokemukset molemmista ovat hyvät. Tukevilla kepeillä verkon saa pysymään paikoillaan.

Tähän aikaan vuodesta saattaa maa olla vielä sen verran roudassa, ettei verkkoa saa kaivettua maan pinnan alle. Ei se mitään – maan pinnalla oleva verkko on huomattavasti parempi kuin kasvit kokonaan vailla suojausta.

Tulppaanien nousevien versojen ylle verkko asennetaan niin korkeaksi kaareksi, että varret mahtuvat kasvamaan sen alla. Muuten ristiturvat napsaisevat varret poikki heti kun varret nousevat verkon ylle, ja kukkanautinto menee sen siliän tien. Sitten toukokuussa voi kokemusteni mukaan verkon jo poistaa, ehkä siksi, että luonnossa on muutakin syötävää jo silloin.

Jos haluaa olla aivan varma ettei kevään kukkia kukaan syö, voi pihalleen istuttaa narsisseja. Niillä ei tietääkseni ole lainkaan syöjiä. Narsissin pahanmakuinen ja limainen neste pitää pureskelijat loitolla.

Jaa artikkeli