Eilen Loviisassa pidetty pienimuotoinen Tulppaanien lumo –seminaari oli antoisa. Vaikka vuodenaika ei tarjoakaan keväisten sipulikukkien loistoa, voi upeita kukkia ihailla luentojen taustakuvina.
Seminaarin tarkoitus oli korostaa vanhojen viljelylajikkeiden merkitystä puutarhan kasvivalikoiman kestävinä peruspilareina. Pentti Alanko puhuu ja kirjoittaa perinnekasvien puolesta – toki sitä unohtamatta, että jotkut lajit menestyvät hoitamattominakin riesaksi asti. Oikea kasvi oikealle paikalle, niin rehottaminen ei haittaa. Varsinkin jotkin tatarlajit – joista Alanko eritoten mainitsi suomenröyhytattaren (Aconogonon x fennicum) ja isokonnantattaren (Bistorta officinalis) – mutta myös päivänliljat (Hemerocallis) ja kultapallo (Rudbeckia laciniata ’Goldball’) leviävät jossain määrin, ainakin vuosikausien kuluessa. Sellainen kasvupaikka, jossa kasvusto rajoittuu pihakäytävään tai nurmeen niin, että ruohonleikkuri leikkaa leviävät taimet, on turvallinen. Hennot ja kitukasvuiset naapurikasvit eivät tule kysymykseen, sellaiset istutetaan muualle.
Vanhojen lajikkeiden kestävyyden lisäksi niiden tehtävä puutarhakasvien monimuotoisuuden säilyttämisessä on tärkeä. Jos puutarhakulttuurimme ylläpito olisi vain muutaman, suurimman puutarhaliikeketjun käsissä, köyhtyisivät pihamme vain muutaman kymmenen kasvilajin ja –lajikkeen varaan. Puutarhakulttuurin, niin kuin kaiken muunkin kulttuurin, rikkaus on sen monikerroksellisuudessa. Siihen vaikuttavat viime vuosikymmenten muotien lisäksi historian käänteet, muuttovirrat, poliittiset yhteydet, pula-ajat ja omavaraistalouden tarve.
Seminaarin päävieras oli hollantilainen Leslie Leijenhorst, joka perehdytti kuulijat sipulikukkien kiehtovan historian lisäksi Hortus Bulborum –säätiön työhön. Jo 80 vuotta vapaaehtoisvoimin hoidettu Hortus Bulborum –puutarha Hollannissa on erikoistunut sipulikukkakasvien vanhojen lajikkeiden viljelyyn. Ilman puutarhan perustamista moni vuosisatoja sitten jalostettu kukka ei olisi nykyihmisen ihailtavana muutoin kuin maalauksissa. Kuin enkelin suojelemana, kuten Leijenhorst kuvailee, puutarha selvisi sodan riehuessa ympärillä ja hollantilaisten joutuessa syömään jopa kukkien sipuleita nälänhädässään.
Nykyään Hortus Bulborum kasvattaa kukkien sipuleita siinä mittakaavassa, että sipuleita riittää myös myyntiin. Suomeen historiallisia sipuleita maahantuo loviisalainen nettikauppa Villi Niitty, yksi seminaarin järjestäjistä.
www.hortus-bulborum.nl
www.villiniitty.fi
