Pihaa katsoessa alkavat jo hikikarpalot viilettää otsalla. Rikkaruohot puskevat joka nurkasta, viime vuonna perustetusta kukkapenkistä ja kasvimaalta. Kasvimaa pitäisi kylläkin jyrsiä. Sitten ovat siemenet. Eikun kylvöhommiin!
Siemenpussin lisäksi tarvitaan pikkuisia kylvöruukkuja, alustoja tai laatikoita, nimikylttejä, lyijykynä, kastelukannu jossa on pisarasuutin ja kärsivällistä mieltä.
Etenkin perennoja on mukava kasvattaa siemenestä, sillä silloin voi puutarhaansa hankkia kasviharvinaisuuksia joita ei joka taimitarhasta löydy. Vuosittain maasta nouseva taimi nostattaa joka kevät saman ylpeyden tunteen: tuon minä olen kylvänyt ja hoitanut ja siinä se nyt kasvaa ja suurenee!
Nimikyltteihin on kiva laittaa kasvin nimen lisäksi myös kylvöpäivämäärä, sillä se tahtoo kuitenkin unohtua ennen kuin siemenet itävät. Mullan on tärkeä olla hiekansekaista kylvö- tai kaktusmultaa, sillä se ei pidätä vettä liiaksi eikä ole liian voimakasta kasvinaluille. Kylvös pidetään tasaisen kosteana, muttei litimärkänä, muuten pienet idut saattavat kuolla sienitautiin ennen kuin ovat kunnolla päässeet elämän makuun.
Lämmön tulisi ihanneoloissa pysyä tasaisena, 15-20 –asteessa ja suoraa auringonvaloa pitäisi välttää. Taimet voi vaikkapa suojata harsokankaalla paahteelta.
Kun sirkkalehdet ovat puhjenneet ja ensimmäiset oikeat lehdenalut alkavat olla näkyvissä, voi kasvinalut varovasti nostaa jäätelötikun tai veitsenkärjen avulla yrittäen saada koko juuren irti mullasta ehjänä. Pikku taimea otetaan kiinni sirkkalehdestä, ei varresta, joka katkeaa hurjan helposti. Kukin taimi siirretään omaan ruukkuunsa jatkamaan kasvua.
Perennan taimet voi istuttaa avomaalle tulevalle kasvupaikalleen vasta syksyllä, kunhan ne ovat ensin kasvaneet ruukuissa tarpeeksi suuriksi pitämään puoliaan muiden kasvien ja rikkaruohojenkin seassa.
