Tuusulan rantatiellä puutarhaviljelyn aate oli suuressa suosiossa. Niin Maija Halonen Halosenniemessä kuin Aino Sibelius Ainolassakin olivat innokkaita puutarhureita. Maija kirjoitti myös Mary Gallénille Ruovedelle: ”Oletko jo alkanut puutarhaa ajatella. Se on niin hauskaa ajatustyötä, vie pois tieltä muut ikävämmät: rahahuolet ja muut moskat.”

Niin taitelija kuin olikin, Pekka Halonen ei tuntenut tarvetta muovailla Halosenniemeä mieleisekseen. Päinvastoin. Hän oli jo kotoa saanut opin kunnioittaa luontoa, ja lapsiltakin oli ankarasti kielletty puiden oksien turha katkominen ja sammalten myllääminen kallioilla. Jumalan luomassa kauneudessa riitti ylistettävää.

Siitä muodostuikin keskeinen osa Halosen taiteellista elämäntyötä. Hänen luontoaiheiset taulunsa tavoittivat hyvin ostavan yleisön, ja vuosien mittaan Halonen maalasi Halosenniemeä lukuisilta kulmilta niin talvisen lumen kuin keväisen valonkin aikaan. Välillä hän tuskastui tähän leipätyöhön, joka oli kovasti tarpeen suuren perheen elättämiseksi, mutta hänen näkemyksellään ja tuotteliaisuudellaan on ollut suuri merkitys sille, kuinka me tänäkin päivänä näemme suomalaisen luonnonkauneuden.

Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan Oma Piha –lehdessä 1/2007, joka ilmestyy 11.1.2007.

Jaa artikkeli