Tyrni on paitsi helppohoitoinen, myös kaunis pensas. Sen parasta antia ovat kuitenkin oranssit marjat, jotka ovat varsinaisia vitamiinipillereitä. Viime vuosina tyrnin taimet olleet kysyttyä tavaraa, ja monella kotipihalla odotellaankin lähivuosina ensimmäisten marjasatojen kypsymistä. Satoa syntyy jo nuoriin pensaisiin, mutta mikä neuvoksi, jos marjoista saa nähdä vain unta? Syy marjattomuuteen saattaa löytyä pensaiden sukupuolesta tai kevään hallaöistä.

Tyrnin kasvatus on helppoa ja palkitsevaa. Erityistä hoitoa tyrni ei vaadi, kunhan kasvupaikka on sopiva. Tyrni viihtyy avoimella ja valoisalla paikalla, mieluiten hiekansekaisessa maassa. Maan tulee olla hyvin kalkittua, sillä sen pH:n tulisi olla keskimääräistä suomalaista pihamaata korkeampi, noin 6,5. Onnistuneen kasvupaikan lisäksi on pensaita osattava istuttaa vähintään kaksi, jotta syntyisi myös marjoja. Tyrni nimittäin on kaksikotinen, mikä tarkoittaa, että hede- ja emikukat avautuvat eri pensaisiin. Hyvä tyrniryhmä syntyy kahdesta emipensaasta (tyttöpensasta) ja yhdestä hedepensaasta (poika), joiden välille jätetään istutettaessa noin pari metriä välimatkaa.

Tänä vuonna kevään hallayöt nipistivät myös tyrnin satoa. Kukinnan aikaan osui muutama kylmä yö, jolloin kukkia paleltui monissa maakunnissa. Mikäli kukat selvisivät hallasta, ovat marjat kypsyneet syyskuun alkupuolella. Nyt eletään aikaa, jolloin niiden vitamiinipitoisuus on korkeimmillaan. Parhaimmillaan tummat oksat ovat kokonaan oranssien marjojen peitossa, ja kaikkien marjojen keräämiseksi saa tyrnipensaiden äärellä viettää päivän jos toisenkin. Tiukasti piikkisiin oksiin kiinnittyneiden marjojen keräämiseen ei kannatakaan asettaa liian totisia tavoitteita.

Kärsivällisyyttä testaavien tyrninmarjojen poiminnasta järjestetään vuosittain suomenmestaruuskilpailut. Tänä syksynä voittajaksi selviytyi Pauli Kauppila, joka poimi puolessa tunnissa huimat 1,309 kiloa tyrniä. Ammattiviljelmillä on kokeiltu poiminnan nopeuttamiseksi niin marjojen imurointia kuin kokonaisten oksien pakastusta, josta Ruotsissa on saatu hyviä kokemuksia. Jäisinä marjat irtoavat oksista helpommin. Tästä vinkistä on iloa myös kotipuutarhurille, sillä marjat säilyvät pensaissa keräyskelpoisina talveen saakka, elleivät linnut ehdi napsia marjoja parempiin suihin. Lintuparvien uhatessa voi pensaiden suojaksi siirtää työkautensa mansikkamaalla päättyneet pelätit.

Tyrnistä lyhyesti

Tyrni on uusimpia marjapensaita pihoilla ja viljelmillä, vaikka sen marjoja on vuosikymmenten ajan kerätty karuilla merenrannoilla kasvavista luonnonpensaista. Marjoissa on erityisen runsaasti C-vitamiinia (100 grammassa 300-1400 mg) sekä muun muassa A-vitamiinin esiasteita eli karotenoideja. Marjoista voi valmistaa esimerkiksi mehuja, hilloja ja jäädykkeitä.

Tyrniä on viljelty pitkään Kiinassa ja Venäjällä, josta meille on löytynyt monia erittäin satoisia lajikkeita. Venäjältä tuotujen lajikkeiden on kuitenkin havaittu altistuvan tyrninversolaikkutaudille, joka tuhoaa pensaista oksia. Luonnonvaraiset ja kotimaassa jalostetut lajikkeet ovat melko kestäviä tautia vastaan. Jalostetuissa lajikkeissa on kiinnitetty erityistä huomiota keräämisen helpottamiseen ja niissä piikkejä on yleensä vähän tai ei lainkaan.

Tyrnilajikkeita
Raisa: rotevakasvuinen emilajike
Rudolf: hentokasvuinen hedelajike
Piehinki: satoisa ja talvenkestävä emilajike, myös koristekasvatuskäyttöön
Oliver: hedelajike
Ljubitelskaya ja Prozrachnaya: suosittuja ja terveitä venäläisiä emilajikkeita

Jaa artikkeli