Uudesta-Kaledoniasta kotoisin olevasta siniviuhkasta (Scaevola saligna) mainitaan, että kasvi on otettu vasta muutamia vuosia sitten viljelyyn Euroopassa. Kuitenkin, siitä on aikaa jo toistakymmentä vuotta, kun huomasimme eräässä pienessä kukkakaupassa Helsingin Herttoniemessä amppeleissa kaksi aivan mahtavankokoista siniviuhkaa, jotka otimme oitis mukaamme. Siitä lähtien olemme hankkineet joka kevät vähintäänkin yhden siniviuhkan, emmekä ole niihin pettyneet.
Siniviuhka aseteltuna korkealle jalustalle, jota yleensä käytetään ulkotulitelineenä
Siniviuhka on varsin ongelmaton kasvi. Lakastuneita kukkiakaan ei tarvitse nyppiä, vaan kasvi jatkaa hyvin keväällä alkanutta kukintaa myöhäiseen syksyyn saakka ja kestää vähäisiä pakkasiakin. Siniviuhka menestyy parhaiten aurinkoisella, mutta myös puolivarjoisalla kasvupaikalla hyvin kalkitussa puutarhamaassa. Kasvin vedentarve on suuri, joten varsinkin aurinkoisella paikalla kastelusta on huolehdittava säännöllisesti.
Siniviuhka terassin takorautaportissa, minkä on valmistanut seppä Hans Valmiala
Tuulta ja sadettakin hyvin kestävä rentokasvuinen siniviuhka soveltuu lähes metrin mittaisiksi kasvavine versoineen erinomaisesti amppeleiden lisäksi parvekelaatikkoihin, ruukkuihin ja maanpinnan peittokasviksi. Amppelikukkana sen tilatarve on aika suuri pitkistä versoista johtuen. Kasvin tulisi päästä hiljalleen pyörimään edestakaisin, jotta se kasvaisi tasapuolisen kauniiksi.
Kasvin kukinta jatkuu hyvin ja kauniina, vaikkei lakastuneita kukkia nypitäkään
Esimerkiksi nurmialueella siementaimista laajennut, kevättuulessa aaltoileva posliinihyasinttipilvi on perin kaunista katseltavaa! Kauempaa yleisvaikutelma on vaalea, lähemmäksi kumartumalla näkyvät terälehtien kuulaan taivaansiniset raidat. Kukkien ryhmittyminen ”p
Taas on keväinen sipulikukkailo puhkeamassa kukkaan, kun pienet sipulikasvit ovat heräämässä etelän aurinkoisimmilta paikoilta alkaen. Luonnonsinivuokkojen lisäksi kauhtuneen rusehtavaa kevätmaisemaa kirjovat puutarhojen posliinihyasintit, idänsinililjat, kevättähdet ja kro
Norkkoriipukset ovat metsäpuutarhan, pensasryhmien ja pihamaiden varhaiskeväisiä koristeita. Norkkojen värit elävät kukinnan alkamisen myötä: esimerkiksi lepän hedenorkot muuttuvat ruskeanpunertavista keltasävyisiksi. Myös haapa, tammi ja koivu lukeutuvat norkkokukintoisiin
Kartanoiden puutarhat ovat kokeneet pohjoisissa oloissamme monta vuosisataa ja tyyliä, jotka inspiroivat näkemyksillään ja kasvikokeiluillaan myös kotipuutarhuria. Kartanopuutarhojen historiaa meillä Suomessa käsittelevä artikkelini on luettavissa Oma PIHAn nyt ajankohtaisesta
Då snön smält så mycket att de första vårblommorna kan titta fram och man kommer åt att klippa ner eller gallra buskar ända nere vid marken kan det dyka upp […]