Uudesta-Kaledoniasta kotoisin olevasta siniviuhkasta (Scaevola saligna) mainitaan, että kasvi on otettu vasta muutamia vuosia sitten viljelyyn Euroopassa. Kuitenkin, siitä on aikaa jo toistakymmentä vuotta, kun huomasimme eräässä pienessä kukkakaupassa Helsingin Herttoniemessä amppeleissa kaksi aivan mahtavankokoista siniviuhkaa, jotka otimme oitis mukaamme. Siitä lähtien olemme hankkineet joka kevät vähintäänkin yhden siniviuhkan, emmekä ole niihin pettyneet.

Siniviuhka aseteltuna korkealle jalustalle, jota yleensä käytetään ulkotulitelineenä
Siniviuhka on varsin ongelmaton kasvi. Lakastuneita kukkiakaan ei tarvitse nyppiä, vaan kasvi jatkaa hyvin keväällä alkanutta kukintaa myöhäiseen syksyyn saakka ja kestää vähäisiä pakkasiakin. Siniviuhka menestyy parhaiten aurinkoisella, mutta myös puolivarjoisalla kasvupaikalla hyvin kalkitussa puutarhamaassa. Kasvin vedentarve on suuri, joten varsinkin aurinkoisella paikalla kastelusta on huolehdittava säännöllisesti.

Siniviuhka terassin takorautaportissa, minkä on valmistanut seppä Hans Valmiala
Tuulta ja sadettakin hyvin kestävä rentokasvuinen siniviuhka soveltuu lähes metrin mittaisiksi kasvavine versoineen erinomaisesti amppeleiden lisäksi parvekelaatikkoihin, ruukkuihin ja maanpinnan peittokasviksi. Amppelikukkana sen tilatarve on aika suuri pitkistä versoista johtuen. Kasvin tulisi päästä hiljalleen pyörimään edestakaisin, jotta se kasvaisi tasapuolisen kauniiksi.

Kasvin kukinta jatkuu hyvin ja kauniina, vaikkei lakastuneita kukkia nypitäkään
Sienille koittivat hyvät kasvuajat loppukesän ja alkusyksyn sateiden myötä. Ainakin eteläisessä Suomessa pihojen ja puutarhojenkin yllätyskoristeita on noussut esiin monimuotoinen joukkio. Sienet ovat keskeisiä eliöitä luonnon toiminnassa muun muassa lahottajina […]
Kotoisan luonnonpuumme harmaalepän hapsulehtiset muodot ovat hauskaa huomattavaa. Niitä voi kasvattaa esimerkiksi mielikuvituksekkaina yksittäispuina, joiden lehdistö tuo mieleen vehreän, keveän oloisen sulkapeitteen. Sulka- ja hapsuharmaalepät (Alnus incana f. laciniata
Jonkinlaista kesän yhteenvetoa tekee mieli tehdä, kun syksyä alkaa olla ilmassa. Monen kohdalla puntaroidaan kasvimaan satoa, mitä kannattaa ensi vuonna taas kylvää ja mitä ei. Mitä tekisi mieli kokeilla? Itse […]
Sinipallo-ohdakkeen (Echinops bannaticus) kukinnoissa on aika ainutlaatuinen sävy, jota on kuvattu esimerkiksi metallisen siniseksi. Mykeröpalloissa voi erottaa hohtelevan myös hopeaisuutta. Illan hämyssä ohdakkeen väri vain korostuu. Lajikkeiden sinisyyden syvyys vaihtelee [&he
Millaista värienergiaa jättikukkainen ryhmäruusu ’Peace’ hehkuukaan! Sen terälehtien sävytys elää kukan ikävaiheen mukaan, kuten ruusunkatselija voi kuvista huomata. Tämä alun perin ranskalainen, maailman eniten istutettuihin puutarharuusuihin lukeutuva ihmetys o