Uudesta-Kaledoniasta kotoisin olevasta siniviuhkasta (Scaevola saligna) mainitaan, että kasvi on otettu vasta muutamia vuosia sitten viljelyyn Euroopassa. Kuitenkin, siitä on aikaa jo toistakymmentä vuotta, kun huomasimme eräässä pienessä kukkakaupassa Helsingin Herttoniemessä amppeleissa kaksi aivan mahtavankokoista siniviuhkaa, jotka otimme oitis mukaamme. Siitä lähtien olemme hankkineet joka kevät vähintäänkin yhden siniviuhkan, emmekä ole niihin pettyneet.
![Siniviuhka aseteltuna korkealle jalustalle, jota yleensä käytetään ulkotulitelineenä](http://omapiha.info/wp-content/uploads/2014/08/Siniviuhka1-210x300.jpg)
Siniviuhka aseteltuna korkealle jalustalle, jota yleensä käytetään ulkotulitelineenä
Siniviuhka on varsin ongelmaton kasvi. Lakastuneita kukkiakaan ei tarvitse nyppiä, vaan kasvi jatkaa hyvin keväällä alkanutta kukintaa myöhäiseen syksyyn saakka ja kestää vähäisiä pakkasiakin. Siniviuhka menestyy parhaiten aurinkoisella, mutta myös puolivarjoisalla kasvupaikalla hyvin kalkitussa puutarhamaassa. Kasvin vedentarve on suuri, joten varsinkin aurinkoisella paikalla kastelusta on huolehdittava säännöllisesti.
![Siniviuhka terassin takorautaportissa, minkä on valmistanut seppä Hans Valmiala](http://omapiha.info/wp-content/uploads/2014/08/Siniviuhka3-300x207.jpg)
Siniviuhka terassin takorautaportissa, minkä on valmistanut seppä Hans Valmiala
Tuulta ja sadettakin hyvin kestävä rentokasvuinen siniviuhka soveltuu lähes metrin mittaisiksi kasvavine versoineen erinomaisesti amppeleiden lisäksi parvekelaatikkoihin, ruukkuihin ja maanpinnan peittokasviksi. Amppelikukkana sen tilatarve on aika suuri pitkistä versoista johtuen. Kasvin tulisi päästä hiljalleen pyörimään edestakaisin, jotta se kasvaisi tasapuolisen kauniiksi.
![Kasvin kukinta jatkuu hyvin ja kauniina, vaikkei lakastuneita kukkia nypitäkään](http://omapiha.info/wp-content/uploads/2014/08/Siniviuhka2-212x300.jpg)
Kasvin kukinta jatkuu hyvin ja kauniina, vaikkei lakastuneita kukkia nypitäkään
Yksi heinäkuun kivoista puutarhayksityiskohdista ovat valkosatoisina pilkottavat metsämansikat, jotka johdattavat ajatukset kasvimaailman monimuotoisuuteen. Niiden kasvusto vihannoi viime blogitekstissäni kuvatun mäkimeiraminiityn lähettyvillä. On mukavaa, miten aromikkai
Mäkimeiraminiityn puhkeaminen kukkaan kuuluu heinäkuisiin mielihetkiini. Niitty on saanut laajentua vuosien mittaan kallioketomaiselle paikalle, jolla meirami viihtyy. Maustesatoa kertyy, liilan-aniliininpunaiset kukkasävyt ihastuttavat värisilmää ja niitty kuhisee nyt perhosia
Meilahden arboretumin ruusutarha eli rosarium on kesäisen pääkaupunkimme ihastuttavasti tuoksuvia kukkakäyntikohteita. Kukintavuoro vaihtelee tarhassa kesän mittaan, esimerkiksi ranskanruusut ilahduttavat näin heinäkuussa. Ruusujenystäviä kuljeskelee hitaasti rosariumi
– och njut av midsommarens ängsblommor Kom ihåg att pincera bergtallarna vid midsommar är något jag sagt många gånger. När det är gjort kan blommorna till midsommarkransen plockas. Pincera betyder […]
Kesäkuun kukkijoista viehättävimpiä on tuoksuköynnöskuusama (Lonicera caprifolium). Sen illan tullen voimistuva, uniikki tuoksu tuntuu kantautuvan suoraan vanhanaikaisista perinnepuutarhoista, joissa kasvatettiin monia hajuaistia miellyttäviä kasveja. Kuusama-ajankohta lukeutu