Uudesta-Kaledoniasta kotoisin olevasta siniviuhkasta (Scaevola saligna) mainitaan, että kasvi on otettu vasta muutamia vuosia sitten viljelyyn Euroopassa. Kuitenkin, siitä on aikaa jo toistakymmentä vuotta, kun huomasimme eräässä pienessä kukkakaupassa Helsingin Herttoniemessä amppeleissa kaksi aivan mahtavankokoista siniviuhkaa, jotka otimme oitis mukaamme. Siitä lähtien olemme hankkineet joka kevät vähintäänkin yhden siniviuhkan, emmekä ole niihin pettyneet.

Siniviuhka aseteltuna korkealle jalustalle, jota yleensä käytetään ulkotulitelineenä
Siniviuhka on varsin ongelmaton kasvi. Lakastuneita kukkiakaan ei tarvitse nyppiä, vaan kasvi jatkaa hyvin keväällä alkanutta kukintaa myöhäiseen syksyyn saakka ja kestää vähäisiä pakkasiakin. Siniviuhka menestyy parhaiten aurinkoisella, mutta myös puolivarjoisalla kasvupaikalla hyvin kalkitussa puutarhamaassa. Kasvin vedentarve on suuri, joten varsinkin aurinkoisella paikalla kastelusta on huolehdittava säännöllisesti.

Siniviuhka terassin takorautaportissa, minkä on valmistanut seppä Hans Valmiala
Tuulta ja sadettakin hyvin kestävä rentokasvuinen siniviuhka soveltuu lähes metrin mittaisiksi kasvavine versoineen erinomaisesti amppeleiden lisäksi parvekelaatikkoihin, ruukkuihin ja maanpinnan peittokasviksi. Amppelikukkana sen tilatarve on aika suuri pitkistä versoista johtuen. Kasvin tulisi päästä hiljalleen pyörimään edestakaisin, jotta se kasvaisi tasapuolisen kauniiksi.

Kasvin kukinta jatkuu hyvin ja kauniina, vaikkei lakastuneita kukkia nypitäkään
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]
När den glada julen städats ut finns det plats och lust att påbörja ett nytt odlingsår med spirande grönska. De växter som behöver förodlas längst som paprika och chili brukar […]