Rusokirsikka (Prunus sargentii)
Oma PIHA -lehden uusimmassa numerossa on kaksikin kiinnostavaa kirsikka-artikkelia: on Marja Aaltosen kirjoitus syötävistä kirsikoista ja Aarno Kasvin juttu koristekirsikoista.
More is more, kuten Krista Siegfrids toteaa.
Nyt onkin rusokirsikoiden kukinta kauneimmillaan Etelä-Suomessa. Nämä kuvat on otettu Espoosta, aivan Lippulaivan ostoskeskuksen vierestä. Tavallisinkin lähiö ylenee unenomaiseksi hattarapuistoksi, kun rusokirsikoita on näin monta yhdessä.
Puhkeavat lehdet ovat hienon väriset hempeiden kukkien rinnalla.
Koskaan ei ole liian myöhäistä istuttaa rusokirsikkaa puutarhaan. Niinpä lopetan tähän ja lähden kirsikkaostoksille, omassa pihassani ei tätä nimittäin vielä ole.
Antoisia istutushetkiä kaikille muillekin!
Ai niin, keskiviikkona katsoessani Trädgårdsonsdag-ohjelmaa harmittelin sitä, että muuten niin kivassa ohjelmassa oli paha moka. Istutettiin kirsikkapuu, mutta kastelu unohtui. Paljasjuurinen puu pitää ehdottomasti pitää vesisaavissa kuopan kaivamisen ajan ja kuopan pohjalle on lorotettava kunnolla vettä ennen puun siihen laittamista. Nimittäin jos puun hiusjuuret kuivuvat, voi kaiken toivon heittää. Ei se ime vettä paksuilla juurillaan, vaan ne ovat ankkuroitumista varten. Hiusjuurten täytyy myös päästä heti kosketuksiin kostean mullan kanssa istutuskuoppaan päästyään. Lopuksi, kun kuoppa on täytetty mullalla, kaadetaan päälle ainakin viisi kastelukannullista vettä, vaikka istutuspäivänä sattuisikin satamaan.
