Viime sunnuntaina (9.6.) kuvasin omalta osaltani kesän ensimmäiset päivänkakkarat luontolenkkini varrella olevalla hakkuuaukealla (ylin kuva). Tänään keskiviikkona lähdimme Elsan (7 v.) ja Juliuksen (9 v.) kanssa pyöräillen tuolle samaiselle hakkuuaukealle, jonne on matkaa yhteen suuntaan 3,5 kilometriä osin huonokuntoista metsätietä. Puolimatkassa kuuntelimme käpytikan pesäkolosta kuuluvaa poikasten piipitystä. Kolmessa päivässä aukean päivänkakkarat olivat avanneet kukkansa niin, että saatoimme poimia niitä ison nipun. Yleensä luonnonkukka ovat kauneimmillaan kukkiessaan kasvupaikallaan, mutta tuolla syrjäisellä hakkuuaukealla vain satunnainen kulkija (itseni lisäksi) pääsee ihailemaan luonnonkasvien kukintaa, varsinkin, kun autoliikenne sinne on maanomistajan (Fiskars Oy) toimesta estetty puomein. Niin – asettelimme poimimamme päivänkakkarat vedenpitävään roskakoriin ja nostimme korin kukkineen reppuun. Eväsleivät ja mehut maistuivat niin hyviltä ojanpenkalla istuessamme. Paluumatka sujui yhtä reippaasti kuin menomatkakin, eivätkä päivänkakkarat olleet moksiskaan reppureissusta.

Jaa artikkeli