Viime sunnuntaina (9.6.) kuvasin omalta osaltani kesän ensimmäiset päivänkakkarat luontolenkkini varrella olevalla hakkuuaukealla (ylin kuva). Tänään keskiviikkona lähdimme Elsan (7 v.) ja Juliuksen (9 v.) kanssa pyöräillen tuolle samaiselle hakkuuaukealle, jonne on matkaa yhteen suuntaan 3,5 kilometriä osin huonokuntoista metsätietä. Puolimatkassa kuuntelimme käpytikan pesäkolosta kuuluvaa poikasten piipitystä. Kolmessa päivässä aukean päivänkakkarat olivat avanneet kukkansa niin, että saatoimme poimia niitä ison nipun. Yleensä luonnonkukka ovat kauneimmillaan kukkiessaan kasvupaikallaan, mutta tuolla syrjäisellä hakkuuaukealla vain satunnainen kulkija (itseni lisäksi) pääsee ihailemaan luonnonkasvien kukintaa, varsinkin, kun autoliikenne sinne on maanomistajan (Fiskars Oy) toimesta estetty puomein. Niin – asettelimme poimimamme päivänkakkarat vedenpitävään roskakoriin ja nostimme korin kukkineen reppuun. Eväsleivät ja mehut maistuivat niin hyviltä ojanpenkalla istuessamme. Paluumatka sujui yhtä reippaasti kuin menomatkakin, eivätkä päivänkakkarat olleet moksiskaan reppureissusta.
Päivänkakkaroita selkärepussa hakkuuaukealta kotipihalle
Lue myös
Värikävelyllä maalismaisemassa
Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Jospa se tästä lähtisi
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Helmikuun alkua rannikkoseudulla
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Pihan talvijälkiä
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Tarvitseeko ihminen muuta kuin kasveja ja kirjoja?
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]