Tällä viikolla maanantain ja tiistain välisenä yönä elohopea laski Hankoniemelläkin paikoitellen lähelle kymmentä pakkasastetta. Marraskuun vesisateista johtuen Skogbyn ruukkialueella olevassa metrin parin levyisessä purossa vesi kohisi ja pärskyi kuin isommassakin koskessa. Kasvit ja pensaat olivat saaneet roiskeista päälleen paksun jääkerroksen. Toivoin kohtaavani purolla myös koskikaran, jota olin kuvannut siellä kaksi viikkoa aiemmin, mutta eipä lintua näkynyt. Sen sijaan – kun nousin purouomasta noin 30 metrin matkan avokallioille, hiiripöllö lennähti lähelleni, jo seitsemännen kerran tämän syksyn aikana!
Puron varren kasvit jäisessä syleilyssä
Lue myös
Kirje Pihakalenterin tekijältä
Hei vaan! On taas se ihana aika vuodesta, kun Pihakalenteri on tehty ja se lähtee painosta tilaajille kuun vaihteessa. Tätä on kuukausia suunniteltu, kirjoitettu ja kuvattu. Ja nyt se on […]
Kultapuita marrasmaisemassa
Lehtikuuset (Larix) ansaitsevat tähän aikaan vuodesta erityishuomiota, sillä ne kuuluvat maiseman myöhäisimpiin värittäjiin. Kausivihantien lehtikuusten neulaset kellastuvat ennen putoamistaan perin kauniisti! Näyttää siltä kuin alkutalven aurinko säteilisi hetkisen juuri
Katsuran tuoksuvia syyslehtiä
Ihastuttava katsura (Cercidiphyllum japonicum) tuo pirteän tuoksun ulottuvuuden syyspuutarhaan, vaikka se yleensä liitetään kasvukauden aiempiin vaiheisiin. Kuultaviin keltaisen ja punaisen sävyihin syttyvien ruskaisten katsuranlehtien aromi on ihmeellisen imelä. Tuoksun voi [&h
Kabochaa ja tougania
Syksy on erilaisten kurpitsojen aikaa. Mikäpä olisi ihanampaa kuin lämmittävä, samettinen kurpitsakeitto tai uunissa paahdetut kurpitsaviipaleet pääruoan lisukkeena? Lajikkeissakin riittää kokeilemista: on spagettikurpitsaa, myskikurpitsaa, hokkaidonkurpitsaa ja vaikka mitä.
Näyttelyvinkki: Kirjontateoksissa kukkii
Puutarhan talvilevon aikana viherpeukalot voivat katsahtaa, millaisia kasviaiheita näyttelytiloista löytyykään. Tämänkertaisessa näyttelyvinkissä kasvit kukoistavat kirkkotekstiileissä, joita käsityömestari Helena Vaari on kirjonut 1980-luvulta lähtien maamme luterilaisiss