Hakoneheinä (Hakonechloa macra) on monen vuodenajan kasvi. Kesällä se on vehreä, pientä bambua muistuttava pensas. Syksyllä keltaisen sävyt sytyttävät pörheän heinätuppaan uuteen loistoon. Talven tullen okranvärisiksi kuivuneet lehdet ja lehtien lomasta pilkistävät kukinnot koristavat heinää.
Hakoneheinä kasvaa mukavaa vauhtia kunnollisessa puutarhamaassa, mielellään katveisessa paikassa, johon vesi ei jää seisomaan talveksi. Se vie ajatukset japanilaisiin puutarhoihin ja sopii hyvin esimerkiksi vesiaiheiden yhteyteen. Keltalehtinen ´Aureola´ -lajike valaisee puutarhan läpi kesän. Kaunismuotoinen hakoneheinä sopii yksittäiskasviksi vaikkapa perennojen joukkoon ja myös suuremmaksi heinämereksi istutettavaksi.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Viheralueiden vakiokasveihin lukeutuva lamoherukka (Ribes glandulosum) tuo räiskyvillä syyssävyillään eloa kaupungin väritykseen. Kuvien kasvit on istutettu korkeisiin betonisylintereihin, joiden reunoja pitkät, köynnösmäiset herukanvarret koristavat. Tavallisemmin maanpeittäjänä tunnettu kasvi toimii hyvin näinkin.
Niin se on, että kasvihullun istutuskausi loppuu sitten, kun maa on jäässä (ja senkin jälkeen saattaa vielä saada jonkun loppusyksyn alennuksista haalitun kasvin upotettua kellarin hiekkaiseen maalattiaan). Lukuisten kukkasipulipussien lisäksi olen tullut hankkineeksi taimia puutarhamyymälöistä, sillä niissä on vastustamattomia tarjouksia tähän aikaan vuodesta. Ei voi ohittaa! Yksi taimipaketti tuli postissa ulkomailtakin, sillä halusin kokeilla purppurahelmimarjaa
Monesti keväällä toivoo, että ihana vuodenaika ei menisi ohi niin nopeasti. Samaa huomaan ajattelevani nyt syksyllä, kun lähden omalle pihalleni kameran kanssa ruskaretkelle ja katselemaan syysvärejä. Heti ulko-ovesta lähdettyäni pihamännyn juurella loistaa hehkuvanpunaisena japaninvaahtera (Acer palmatum) ’Deshojo’. Sen kevätväritys on myös upean punainen. Koska asun III-IV-vyöhykkeiden rajalla, täällä eivät japaninvaahterat menesty talvea ulkona. Kunhan puusta
Kävin eilisaamuna Hangon kaupungin puistolammella, missä vedenpinnan peittää pian lumpeet upeine kukkineen. Tunnin kestäneen käyntini aikana välillä paistoi aurinko, ja sitten hetkessä taivaan peittivät tummat pilvet, joista ropsahtaneita sadekuuroja pinkaisin pakoon suurten puiden katveeseen. Kovin on epävakaista ja koleaa tämä juhannusviikon sää. Kiertäessäni lampea sain säästä huolimatta jotakin kuvattuakin, niin kasveja kuin lintujakin.
Ripaus ranskalaista romantiikkaa tai häivähdys englantilaista puutarhakulttuuria – nuo mielleyhtymät nousevat nopeasti pintaan aromaattisesta laventelista puhuttaessa.
Kesäinen kävely järven tai saaren ympäri tai merenrantaa pitkin rentouttaa mielen ja kehon. Samalla voi ihailla alati muuttuvaa vedenpintaa, veden asukkaita ilmassa, vedessä ja maalla sekä vaihtelevaa kasvillisuutta ja kivimuodostelmia. Sekä ikikallio että vasta itänyt elämä ovat läsnä. On rauhaa tai tyrskyjä säätilan mukaan.
Ulkobonsain kasvattajan kasvukausi alkaa avomaalla matalien kohopenkkien ääreltä. Penkit, joissa puut ovat talvehtineet ilman ruukkua, sulavat aikaisemmin kuin ympäristönsä. Vastassa on kaksi juuristotyyppiä ja puuhaa koko kasvukauden ajaksi.
On syytä valita huolella pihapiirin ja kukkamaan köynnökset, kasvattaapa ne siemenestä itse tai ostaa torin taimikauppiaalta. Taimien on oltava melko suuria ja hyväjuurisia, jotta ne ehtivät kukkimaan runsaasti ja ehkä kehittämään myös siemeniä tulevien kesien tarvetta varten.
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Kannat tuovat kesäiseen puutarhaan tropiikin tuulahduksen ja kukkapenkkiin eksoottista väriä. Rehevä kannapehko elävöittää istutusaluetta, kesäkukkaryhmää, terassia ja parveketta. Tärkeintä kannassa ovat suuret, vihreät tai purppuraiset lehdet.
