Siirry sisältöön

Kasvuvyöhyke II

Järvien ja peltojen vyöhyke, Porista Savonlinnaan

  • Puutarhan uusi elämä

    Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.

  • Kuusamantuoksua

    Kesäkuinen kasvihetki: Illan laskeutuessa kasvitarhan puolivarjoisalta puolelta kantautuu voimistuvaa sulotuoksua. Tyyni ja lämmin sää edesauttaa varsinaisen parfyymipilven kehkeytymistä muun kasvillisuuden lomaan. Tuoksuköynnöskuusamahan (Lonicera caprifolium) se siellä, täydessä kukassa. Kyseessä on perinneköynnös, jollaisen muistan tuoksuneen mummonikin istutuksissa. Se viihtyy varjoisesta valoisaan, monenlaisessa maassa, parhaiten toki kalkitussa ja perusmuhevassa puutarhamullassa. Tuoksuköynnöskuusama voi kasvaa suureksikin köynnöstöksi, jota kannattaa

  • Keltamo ja jalokiurunkannus kukassa nyt

    Näihin aikoihin luonnontilaisemmissa osissa eteläsuomalaisia puistoja ja hautausmaita sekä puutarhojen laitamilla ja joutomailla näkyy vehmaita keltakukkakasvustoja. Sekä keltamo että jalokiurunkannus ovat merkkejä yleensä vanhasta puutarhavaikutuksesta ja asutuksesta. Molemmat kukoistavat sekä vahvojen juurten että siemenleviämisen turvin. Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) on kotoisin Keski-Aasiasta Ob-joen seudulta. Carl von Linne aikanaan toivoi saavansa Ruotsiin särkyneensydämen siemeniä, mutta yllätykseksi niistä

  • Pihan keväiset esikot

    Esikot kuuluvat puutarhan kevääseen siinä kuin sipulikukatkin. Esikot sopivat pihassa kaikkialle: lehtipuiden alle pensasryhmien reunamille niitylle ruusutarhaan perennapenkkiin kivikkotarhaan sekä terassin tai kuistin ruukkuihin.

  • Kevätesikko ja etelänkevät

    Kevätesikot (Primula veris) ovat tulleet kukkaan. Tässä niitä kasvaa luonnostaan, olen lisäillyt niille kaveriksi narsisseja, keltavuokkoa, jouluruusuja ja varjoliljoja. On toinenkin kevätesikko, joka on ollut kukassa jo viikkokausia. Etelänkevätesikko nimittäin. Nimestään huolimatta se ei ole kevätesikkolaji, vaan aivan oma lajinsa, Primula elatior. Sille onkin otettu käyttöön toinen nimi, joka aiheuttaa varmaan jatkossa vähemmän sekaannuksia (tai

  • Hanamin aikaan ihaillaan puunkukkia

    Hanami on Japanista peräisin oleva nimitys varsinkin kirsikka- ja luumupuiden kukinnan ihailemiselle. Se on kukkapuualueilla kävelyn ja kirsikkateemaisten piknikkien merkkaama kansallisesti tunnistettu juhla-aika. Meillä Suomessa hanamikukinnasta vastaa etenkin ihana rusokirsikka (Prunus sargentii), mutta ajatusta voisi hyvin laajentaa kattamaan muidenkin kevätkukkivien puiden ihastelun. Vaahtera esimerkiksi on parhaillaan etelässä pirteän limensävyinen maiseman värittäjä. Raidoista ja pajuista kirjoitinkin

  • Keltavitamiinia

    Nämä kuvien keltaiset kaverukset kasvavat samalla istutusalueella ja kukkivat paraikaa toistensa sävyjä täydentäen. Ruskea, alkukeväisenä heräilevä maa luo kiinnostavan kontrastin aurinkoisille kukkijoille. Onnenpensas (Forsythia) on upea kukkaelämys, kun lehdetkään eivät vielä ole puhjenneet vaikuttamaan pensaan väritykseen. Siitä voisi jo aiemmin keväällä leikata oksia maljakkoon ja hyötää ne näin kukkimaan. Onnenpensaan kukissa yhdistyvät tasapainoisesti voimakas väritys

  • Keisarit kukoistuksessa

    Yllättävän komeina (näin varhaiseksi kukaksi) ovat keisarinpikarililjat jo tulossa kukkaan. Nimi on osuva, jotain majesteettista näissä on. Hieman kronkeleitakin ovat, ehkä nimi kuvastaa sitäkin? Monella pihalla keisarinpikarililja, myös keisarinkruununa tunnettu, tekee kyllä lehtivarsia joka vuosi, mutta kukkia ei kuulu. On niitäkin tapauksia, joissa edes lehtivarsia ei tule, sillä sipuli on mädäntynyt. Sipuli on iso mötikkä,

  • Raitojen ja pajujen kevätloistetta

    Lukuisat raidat ja pajut syttyvät parhaillaan valaisemaan pääosin vielä huhtikuisen beigenvärisiä metsänreunoja. Isoja puita ja hentoja pensaita, yhtä kaikki ne voivat kantaa ihmeellistä kukintomäärää oksillaan! Nämä aiemmin joutomaakasveiksikin mielletyt elinvoimaiset Salix-suvun edustajat ovat omiaan pihan ja puutarhan vaalituiksi, joskin sopivan ravinteikkaalla ja kostealla kasvupaikalla helppohoitoisiksi jäseniksi. Luonnonlajeja meillä kasvaa noin parisenkymmentä. Puutarhamyymälöistä löytyy lisää istutettavaa,

  • Lisää kevätnäkyjä

    Näissä kuvissa jaan seuraavan huhtikuisen kävelylenkin kukkasatoa. Värejä on näkyvissä enemmän, esimerkiksi krookuksia useampaa sävyä sekä posliinihyasinttien vaaleita nuppuja. Pääsiäisnarsissien lisäksi ulos on voinut jo istuttaa ensimmäiset orvokit. Niiden pastellisävyt ja vieno tuoksu ovat omiaan viileähköihin kevätsäihin, silloin ne kukoistavatkin pidempään. Sateensinisistä kevättähdistä pidän paljon, ne ovat runsaslajisen Scilla-suvun aikaisimpia kukkaanehtijöitä. Hauska oli myös nähdä

  • Kevätnäkyjä

    Lumien sulettua alkaa kevään mieluisin toimi: tarkkailla mullasta nousevia sipuli- ja muiden varhaisten kasvien versoja, nuppuja ja jo kukkiakin. Tässä hienoviritteisessä havainnoinnissa ollaan tekemisissä kevätkasvien herkän voiman kanssa, joka riemastuttaa aina. Olemalla läsnä vuodenaikojen mukaan muuttuvalle omalle puutarhalle, naapurimetsälle tai kaupunkikävelyreitille, saa huomaamiensa yksityiskohtien kautta lämmintä ja syvempää yhteyttä lähitienoisiin. Esimerkiksi lumikellonkukkien vihreät merkinnät ovat