Siirry sisältöön

Luonnonkasvit: suomalaisen luonnon helmiä puutarhaan

Luonnonkasvit pihaniityllä ja osana istutuksia.

  • Lähikuvia luonnosta

    Marraskuun alussa sataneesta ja pari viikkoa sulamatta pysyneestä 20-30 senttimetrin lumikerroksesta ei ole täällä Suomen etelässä (Hankoniemellä) enää tietoakaan. Tosin viime päivinä taivaalta on tullut lumihiutaleita sen verran, että paikoitellen saattaa löytyä ainekset lumipalloonkin. Sen sijaan tätä kirjoittaessani sunnuntaiaamuna (4.12.) pakkasta on yli 10 astetta! Luontokuvat tähän aikaan vuodesta, varsinkin lumettomassa maastossa, ovat paljolti ruskeasävytteisiä.

  • Kesän kukkia muistellen, osa 2: kesäkuu

    Kolmisen viikkoa sitten (6.11.) esittelin toukokuussa kukkineista kasveista ottamiani kuvia. Tässä postauksessa on kesäkuista otantaa niin luonnon- kuin puutarhakasveistakin. Oletteko sattuneet kulkemaan alkukesästä rahkanevoilla tai -rämeillä, kun kesätuuli huojuttelee tupasvillojen (Eriophorum vaginatum) puhtaanvalkoisia pumpulituppoja? Jos on kasvi varhain keväällä huomaamaton kukkiessaan tuskin vaaksanmittaisin versoin, on se sitäkin näkyvämpi alkukesällä, kun hyvinkin puolimetrisiksi venähtäneiden versojen ”villaiset”

  • 12 sakarainen kukka kissankellolla!

    Käydessäni läpi viime kesän kasvikuviani, jäin taas ihmettelemään 4.7. ottamiani kuvia 12 sakaraisesta kissankellon kukasta, jonka keskustassa hyöri kimalaiskuoriainen. En ollut aiemmin törmännyt tuollaiseen mutaatiokukkaan, vai miksi sitä pitäisi kutsua. Poikkeuksellisen muotoinen kukka kuului tiiviiseen kissankellojen kasvustoon hiekkaisen metsätien kuivalla pientareella. Palasin seuraavana päivänäkin vielä ihmettelemään tuota kukkaa. Vaikka kissankello on maassamme erilaistunut ainakin viideksi

  • Herkullinen merikaali

    Hyvät lukijat, satutteko tuntemaan Suomessa melko harvinaisen, oheisissa kuvissa varsin näyttävänä esiintyvän merikaalin (Crambe maritima), jonka valkoiset kukat houkuttelevat medentuoksullaan runsaasti pölyttäjähyönteisiä? LuontoPortin mukaan: ”Merenranta saattaa vaikuttaa karulta kasvupaikalta, mutta hiekkaan hautautunut merilevä, kasvinversot ja simpukankuoret (joita kyseisellä paikalla on runsaasti, toim. huom.) muodostavat merikaalille ravinteikkaan kasvualustan. Monille kasveille suolainen merivesi on vaikea ongelma, mutta

  • Kesän kukkia muistellen, osa 1: toukokuu

    Nyt kun ulkona paukkuu pikkupakkanen, maassa on hanki ja kohta kaiketi järvetkin jäässä, on aika palata ajatuksissa kesään ja katsoa, että mitä sitä tulikaan oikein kuvattua. Nämä oheiset kuvat kasveista on otettu aikajärjestyksessä tämän vuoden toukokuussa. Jokin kuvista on saattanut olla jo toukokuisen jutun yhteydessä. Valkovuokko, kevätesikko, narsissit, ketunleipä (käenkaali), rentukka, norjanangervo, hevoskastanja, ja raatekin

  • Punarinta ja katajanmarjat

    Asettelimme muutamia päiviä sitten runsasmarjaisia katajanoksia terassillamme oleviin ruukkuihin ja kukkalaatikkoihin, kuten tapanamme on ollut syksyisin jo monen vuoden ajan. Aiemmin emme ole kuitenkaan havainneet, että pihapiirissämme lennähtelevät punarinnat olisivat olleet kiinnostuneita siniposkisista katajanmarjoista. Lintukirjassa tosin mainitaan, että kesäaikaisten hyönteisten ja muiden pikkueläinten lisäksi punarinta syö muulloin myös marjoja. Mutta että katajanmarjoja, sitä en olisi

  • Polttava nokkonen

    Nokkonen on yksi hyödyllisimpiä ja monikäyttöisimpiä villiyrttejämme, ja myös Eviran hyväksymä kauppayrtti. Nuoret taimet ovat ovat maukkaita ja erinomaisen terveellisiä monin eri tavoin käytettynä. Mutta – nokkonen lienee myös kasvimaailman viheliäisimpiä riesoja, mistä todistaa kasvista käytetty viholainen-nimitys. Harva kasvi pystyy puolustautumaan uhkaajiaan vastaan yhtä tehokkaasti kuin nokkonen. Ohuet, katketessaan viiston kärjen muodostavat lasinterävät poltinkarvat uppoavat

  • Herkulliset lehtikuusentatit

    Jos pihapiirissä kasvaa lehtikuusi, kannattaa tähän aikaan vuodesta katsella sen juurelle – tai ainakin läheisyyteen. Sillä siellä ne nyt nousevat, lehtikuusentatit. Oranssinkeltaiset, päältä limaiset, mutta ah, niin herkulliset. Lehtikuusentateille ei tarvitse tehdä paljon mitään, kunhan vain poistaa roskat pinnalta, viipaloi ja paistaa voissa pannulla. Hiukan – mutta vain hiukan – suolaa ja pippuria päälle, ja

  • Elokuun viimeisen päivän ”perhoskattaus”

    Tämän viikon keskiviikkona (31.8.) oli hieno ulkoilusää: aurinko paistoi, lämmintä yli 20 astetta, eikä tuulta juuri nimeksikään. Tein tuolloin melko pitkän luontolenkin katsoakseni, vieläkö löytyy metsämaastosta kasveja, joiden kukista perhoset, kimalaiset ja muut ötökät saisivat noukittua ravintoa. Heinittyneellä hakkuuaukealla, missä kuukausi sitten pelto-ohdakkeen lilanvärisissä kukkatupsuissa lennähteli perhosia ”pilvin pimein”, oli nyt vuorostaan piikkiohdakkeen kukkamaiset mykeröt

  • Kukkia luonnossa ja maljakossa

    Enpä muista aiemmilta keväiltä, että olisin nähnyt päivänkakkaroiden kukkivan jo toukokuun puolella. Neljä päivää sitten (28.5.) niitä riitti poimittavaksi maljakkoonkin eräältä syrjäiseltä niityltä. Myös kukkivat mäkitervakot levittäytyivät laajoina kasvustoina kuivalla mäkitöyräällä, missä näyttivät viihtyvän hyvin myös monivärikukkaiset keto-orvokit. Ja olipa tuolla etelärinteen lämpimällä kasvupaikalla metsämansikkakin ehtinyt kukkaan. Maljakkokimppuihin kakkaroiden ja tervakkojen seuraksi laitoimme rämeeltä poimittuja

  • Kauniita kukkia luonnossa

    Hyvät lukijat, oletteko huomanneet kuinka upean hienostuneet kukat onkaan pienellä ja hennolla käenkaalilla eli ketunleivällä? Kasvin valkoisia tai vienosti punertavia kukkia koristaa violetinväriset, tyylikkäästi sommitellut suoninauhat, joiden ”taiteellisuutta” voi vain ihmetellä. Kukat ovat itsepölyttäviä. Erikoista käenkaalissa on siemenkuoren sisään kehittyvä 16-17 ilmakehän paine, joka kuoren repeytyessä heittää siemenet usean metrin päähän. ”Kaksi on kaunista kesällä:

  • Kevät etenee, rentukkakin kukkii!

    Viime päivät ovat olleet niin aurinkoisia ja lämpimiä, että luonto oikein puhkuu reipasta kasvuvauhtia, jota avitti myös lämpimiä ilmoja edeltäneet sateet. Eilisellä (4.5.) luontoretkelläni pääsin kuvaamaan jo rentukankukkiakin. Karaistunut ja reheväkasvuinen rentukka on kauneimmillaan kukkiessaan näyttävästi ja iloisenvärisesti rannoilla ja kosteikoissa. Maljakkokasvina se on kehno, nopeasti nuupahtava. Tusinan verran pieniä (etusiipien kärkiväli n. 2,5 cm),