Viime pääsiäisen tavoin ripustimme taas yhdeksän kappaletta kultamaalattuja munia pihallamme olevaan puolitoista metriseen riippahernepuuhun (katso Oma PIHA -lehti 2/2015 sivut 18-19). Pääsiäispupu ilmestyi myös pöydälle katselemaan tunnelmallista kynttiläliekin lepatusta. Muutamissa astioissa viljojen oraat ovat työntyneet esiin niin tuoreen vihreinä, että mielikuvitus laukkaa jo tulevaan kesään. Harmi vain, että viimeksi toissapäivänä kolme metsäkaurista vieraili pihallamme syöden suurimman osan maasta nousseesta vihreästä kasvusta. Muuten – miksiköhän ohran oraiden kärkiin muodostuu vesipisarat? Olette varmaankin huomanneet?
Iloista pääsiäistä!
Lue myös
Kirje Pihakalenterin tekijältä
Hei vaan! On taas se ihana aika vuodesta, kun Pihakalenteri on tehty ja se lähtee painosta tilaajille kuun vaihteessa. Tätä on kuukausia suunniteltu, kirjoitettu ja kuvattu. Ja nyt se on […]
Kultapuita marrasmaisemassa
Lehtikuuset (Larix) ansaitsevat tähän aikaan vuodesta erityishuomiota, sillä ne kuuluvat maiseman myöhäisimpiin värittäjiin. Kausivihantien lehtikuusten neulaset kellastuvat ennen putoamistaan perin kauniisti! Näyttää siltä kuin alkutalven aurinko säteilisi hetkisen juuri
Katsuran tuoksuvia syyslehtiä
Ihastuttava katsura (Cercidiphyllum japonicum) tuo pirteän tuoksun ulottuvuuden syyspuutarhaan, vaikka se yleensä liitetään kasvukauden aiempiin vaiheisiin. Kuultaviin keltaisen ja punaisen sävyihin syttyvien ruskaisten katsuranlehtien aromi on ihmeellisen imelä. Tuoksun voi [&h
Kabochaa ja tougania
Syksy on erilaisten kurpitsojen aikaa. Mikäpä olisi ihanampaa kuin lämmittävä, samettinen kurpitsakeitto tai uunissa paahdetut kurpitsaviipaleet pääruoan lisukkeena? Lajikkeissakin riittää kokeilemista: on spagettikurpitsaa, myskikurpitsaa, hokkaidonkurpitsaa ja vaikka mitä.
Näyttelyvinkki: Kirjontateoksissa kukkii
Puutarhan talvilevon aikana viherpeukalot voivat katsahtaa, millaisia kasviaiheita näyttelytiloista löytyykään. Tämänkertaisessa näyttelyvinkissä kasvit kukoistavat kirkkotekstiileissä, joita käsityömestari Helena Vaari on kirjonut 1980-luvulta lähtien maamme luterilaisiss