Kaikki jutut

Keski-Euroopassa viime vuosikymmeninä yleistyneen myyräekinokokin (Echinococcus multilocularis) vuoksi monet keskieurooppalaiset välttävät luonnonmarjojen syöntiä siinä pelossa, että marjojen pinnalla voi olla ketun ulosteesta peräisin olevia loisen munia. Myyräekinokokkia ei kuitenkaan esiinny Suomessa, joten täällä metsämarjoja voi syödä ilman pelkoa ekinokokkitartunnasta. Ekinokokit ovat Echinococcus-sukuun kuuluviapienikokoisia heisimatoja, joiden elämänkiertoon kuuluu pääisäntänäpetoeläin (yleensä koiraeläin), jonka ohutsuolessa aikuisia matojavoi olla

Rajoja himottaa aina venyttää, ja epäonnistumisen riski kutkuttaa kokeilunhalua. Tällä kertaa houkutus löytyi Billnäsin taimistolta Pinjaisista. Siellä oli oikeastaan montakin houkutusta, mutta yksi kohosi ylitse muiden. Neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) on ikivanha kasvi joka kasvoi jo jurakaudella, ilmeisesti pohjoisella pallonpuoliskolla. Dinosaurusten aikaan, siis. Samalta ajalta ovat Uuden-Seelannin puusaniaiset, jotka ovat edelleen voimissaan. Neidonhiuspuun talvenkestävyydestä Suomessa ei

Laukat, eli Allium-suvun kukat ilostuttavat. Hellyttävät pallerot koristavat varsien päitä, jotkut kohoavat korkealle, toiset taas pysyttelevät maan pinnassa. Laukkojen sipulit istutetaan syksyllä, aivan kuten tulppaanien ja krookukstenkin. Keväällä laukka tekee lehtiruusuketta maan pinnalle ja alkaa rauhallisesti työntää kukkavartta yhä ylemmäs – tai sitten ei, kuten hyvin matalana pysyttelevä pallolaukka (Allium karataviense). Kun varsi on kohonnut

Verenpisara (Fuchsia) on yksi helpoimmista lisättävistä. Sen kun pätkäisee oksan kärjen, mieluiten nuputtoman, riipii muutaman alimman lehden pois ja tökkää multaan. Parin viikon päästä voi jo ihmetellä uusia lehdenalkuja, jotka ovat lähteneet kasvuun vanhoista lehtihangoista. Juurihormoniakaan ei tarvita, tosin voihan sillä varmistaa juurtumisen. Hormonia myyvät puutarhaliikkeet pienissä purkeissa ja pusseissa. Pistokasruukun multa pidetään hieman kosteana,

Ruostekukan (Crocosmia x crocosmiiflora) ei pitäisi talvehtia Suomessa, ainakaan hyvin. Mutta helsinkiläispihalla se näyttää selviytyneen talvesta, jopa ihan reippaasti. Viime kesänä ruukussa ostettu ruostekukka oli niin muhkea, että jaoin sen kolmeen osaan. Istutin jakotaimet kuumaan kukkapenkkiin, kuumaan siksi, että penkin kukissa on leiskuvat värit, toisaalta siksi, että penkki on kivimuurin etelänpuolella, mahdottoman kuuma ja kuivakin.

Kasvintarkastaja löysi sipoolaisesta perunakasvustostakoloradonkuoriaisia parhaillaan käynnissä olevien tarkastustenyhteydessä. Esiintymästä löytyi muutaman neliön alalla kaksiaikuista kuoriaista ja niiden ympäriltä munaryhmiä. Munia näissäoli kaikkiaan lähes 400 kpl. Esiintymästä löydetyt kuoriaiset jamunaryhmät hävitettiin ja viljelmällä jatketaan lähiviikkoinaesiintymisen tarkkailua. Suomesta on todettu vuodesta 1998 lähtien kaikkiaan yli 500kuoriaisesiintymää, jotka on hävitetty. Tehokkaan torjunnanansiosta kuoriainen on päässyt vain seitsemän kertaa

Puutarhaan kaivataan aina väriä, oikeaa kukkaloistoa. Harvoin se toteutuu, sillä kasvit tarvitsevat tilaa ja ravintoa, valoa ja sopivaa säätä kukkiakseen kuin viimeistä päivää. Sitäpaitsi kasvit pitävät joinakin vuosina lomaa eivätkä kuki niin runsaasti. On oikeastaan väärin olettaa, että kasvi edes haluaisi peittyä kukkasiin. Lehtiä tarvitaan, joten niidenkin pitää näkyä. Ilman lehtiä ei yhteyttämisestä tulisi mitään,

Iloisen väriset paprikat ovat löytäneet tiensä suomalaisten sydämiin. Niin vihannespaprikoiden kuin maustepaprikoidenkin käyttö lisääntyy hitaasti mutta varmasti. Kesällä paprikoita kannattaa paahtaa grillissä lihan, makkaran ja kalan kavereiksi. Paprika on tietysti hyvää ihan sellaisenaan, raakana. Mutta vaihtelu virkistää, ja paahdettu paprika on aivan eri juttu kuin tuore. Grillipaahdon jälkeen paprikan voi jopa kuoria, jolloin paprikan makeus

Kasvitieteellisissä puutarhoissa ja koulujen näytetarhoissa kasvit merkitään nimilapuin. Tapa on kiva, sillä erikoisemmat kasvit ja lajikkeet on mukava tunnistaa, ja jos silmiin osuu erityisen kaunis kasvi, voi sen kirjata omaan muistilistaan. Kukapa kieltää kasvikylttien käytön yksityispihassa, ja kylteistä on sekin hyöty, että ei tule vahingossa kitkeneeksi tainta, joka viime kesänä istutettiin ja sittemmin unohtui. Varsinkin

Kesäparatiisiin mennäkseen ei aina tarvitse lähteä maalle, kaupungista karkuun. Kaupungeissakin on keitaita, joissa kukat kukkivat, linnut laulavat ja ihmiset hymyilevät rentotuneina. Kesäsunnuntaina Vallilan siirtolapuutarhassa on leppoisan tekemisen meininki. Kasvimaita kitketään, sorakäytäviä haravoidaan ja auringossa istutaan mehua juoden. Joltakulta on jäänyt puutarhan reunuksen kitkeminen kesken, kun kahvitauko on päässyt yllättämään. Harava ja rikkasanko ovat jääneet käytävän

Silkkikukille (Godetia) ja pimpinellaruusun taimelle raivattu pläntti on vihreänään. Silkkikukat ovat kasvaneet ahkerasti, vaan eivät ole vielä ehtineet kukkaan. Pikku kukkapenkkiä kaunistaa kuitenkin värikäs, rehevä kukka. Kirjopillikehän (Galeopsis speciosa) se siinä. Kirjopillikkeelle on tyypillistä odottaa maan muokkausta, jolloin siemenet vasta lähtevät itämään. Kasvupaikalle lisätty turve on auttanut kasvia kasvamaan reheväksi. Miten kaunis kukka, eihän tuollaista

Kesäkuun puolivälistä aina syyskuun lopulle saakka Suomessa voidaan nauttia lähellä tuotettuja avomaan salaatteja. Salaattiviljelijät istuttavat pelloille uusia salaattitaimia viikoittain, joten tuoretta satoa on saatavissa koko satokauden ajan. Sipoolainen Anders Åström kuuluu suomalaisen salaattiviljelyn uranuurtajiin ja kehittäjiin. Hän aloitti 1970-luvulla jäävuorisalaatilla ja tavallisella keräsalaatilla. 1980-luvulla hän alkoi kokeilla erikoissalaatteja, esimerkiksi lollo rossoa, lollo biondaa ja tammenlehtisalaatteja.