Löysin syysleimujeni syleilystä pienen ruusuntaimen, näytti siltä, että se oli tuupattu sinne ajatuksella että katsotaan jos se kestää. Oli se kestänyt, kyllä, mutta ei se syysleimujen alla kukkia jaksanut. Keväällä siirsin sen uuden yrttipenkin kruunuksi, jälleen ajatuksella että no katsotaan mitä siitä tulee. Paikka ei edelleenkään ollut paras mahdollinen, mutta se juurtui kyllä, ja vaikka
Yksi elokuun odotetuimmista hetkistä on auringonkukkien avautuminen. Perinteisten keltaisten ohella sävähdyttävät erikoisemmat lajikkeet, kuten syvän tummanpunainen ’Evening Sun’. Varjojen langetessa sen terälehdet saavat miltei mustan sävyn, kun taas aurinko saa punaisen hehkumaan. Kukkien lisäksi tällä ”ilta-auringolla” on kiehtovat nuput, etenkin kun ne alkavat avautua. Terälehtien kärjet ovat keltaiset ja paljastavat tumman punansa vähitellen auetessaan.
Punajuuri on siitä hyvä vihannes, että siinä on kaikki syötävää: niin juuri, varret kuin lehdetkin. Niinpä harvennustaimistakin saa apetta pöytään. Pienet juuret keitän ja tarjoan alkupalasalaattina raejuuston kanssa (hiukan suolaa, pippuria, oliiviöljyä ja sitruunamehua sekaan), kun taas varret ja lehdet käytän yleensä kuumalla pannulla ja lisään esimerkiksi pastan joukkoon pekonihakkeluksen kanssa. Herkullista, ravinteikasta, eikä mitään
Kylvin nukkasalkoruusua kolmisen vuotta sitten, kun ihastuin siihen yhdessä julkisessa istutuksessa. Taimia sai odottaa kukkaan, sillä istutin ne melko huonoon maahan ja niistä onkin elossa enää yksi. Sekin riittää, sillä nyt se on kukassa! Eikö ole hurmaava väri. Nukkasalkoruusu on monivuotinen, joten toivon tästä pitkäaikaista iloa. Peurat valitettavasti herkuttelevat salkoruusuilla, siksi kukkani on suojakartion sisällä
Tämä on puhdas kokeilu, sanoin itselleni ostaessani hetken mielijohteesta pari munakoison tainta. Oli kesäkuu ja helteistä, istutin taimet avomaalle mahdollisimman aurinkoiseen, lämpimään ja suojaiseen paikkaan. Mutta sitten tuli heinäkuu, kolea ja sateinen. Olen kuitenkin seurannut mielenkiinnolla munakoisojeni selviytymistä. Ei niille ole käynyt kuinkaan, päinvastoin, ne ovat jopa kukkineet. Jos jotakin aivan ihmeellistä tapahtuisi, tulisi lämmin
Lupiinimerta niittäessäni alkoi yhtäkkiä kuulua surinaa. Otin askeleen taaksepäin ja tajusin, että viikate oli likipitäen hipaissut komeaa ampiaispesää. Varmuuden vuoksi lähdin matkoihini, mutta uteliaisuuttani palasin takaisin hiukan myöhemmin. Ampiaispesä oli lupiinien keskellä, aivan maan tasalla, missä se killui vanhassa taittuneessa lupiininvarressa. Olin aiemmin poistellut pieniä ampiaispesän alkuja liiteristä, joten eivät ne nähtävästi kovin kauas olleet
Joskus pienikin voi olla kaunista. Kaikessa siroudessaan herkkä ja melko pienikokoinen kirjokiurunkukka (Gilia tricolor) on helppo suorakylvettävä kesäkukka. Se viihtyy läpäisevässä maassa, joten kylvin sen keväällä kesäkukkapenkkini köyhimpään, hiekansekaiseen kasvupaikkaan. Nyt muutoin ongelmallinen kohta on täynnä lumoavia pikkukukkia, jotka joidenkin mielestä tuoksuvat miedosti suklaalle. Kosteammalla kasvupaikalla varret kasvavat huomattavasti pidemmiksi. Kirjokiurunkukka houkuttelee hyvin paikalle niin
Tänä vuonna kehäkukkani ovat näemmä odottaneet sadetta avautuakseen. Uudessa, puolivarjoisessa yrttipenkissä ne ovat keskittyneet lähinnä lehtien kasvattamiseen ja kiusoitelleet kasvattajaansa tiukasti supussa olleilla nupuillaan, kunnes ne nyt vihdoin rävähtivät auki – sadepäivänä! Nautin näistä valtavasti, joten odotus kyllä palkittiin. Joku pikku pörriäinenkin tuli kanssani avautuneita kukkia ihastelemaan. Nämä ovat ihan tavallisia lajikkeita, aiemmin talteen otetuista
Ensin työ… …sitten huvi. Mustikkamaitoa nautiskellessa voikin ottaa sienikirjan esiin ja ryhtyä tutkailemaan millainen saaliista tuli.
Vielä pari päivää ja sitten ne kerään. Kesäkurpitsojen hedelmien sanotaan olevan parhaimmillaan juuri tällaisina, pieninä ja napakoina. Yleensä ne ehtivät kyllä ihan huomaamattakin kasvaa isommiksi, jolloin ne käytetään viipaloituina tai halkaistuina, koverrettuina, uudelleen täytettyinä ja uunissa gratinoituina. Mutta aina silloin tällöin kannattaa kurkistaa, onko tulossa myös näitä pikkuzucchineja. Avomaankurkkujenkin lehtien alla pilkottaa pieniä hedelmiä. Nämäkin
Sateet riepottelivat vanhan pihan pioneja. Pullein niistä ravisteli terälehtiään ja taivutti raskaita kukkiaan maahan asti, muut pistivät kukkansa suppuun ja odottelivat rajuilmojen väistyvän. Nyt aurinko taas paistaa ja pionit (ja niiden emäntä) katselevat että mitenkäs tästä selvittiin. Ihan hyvin.
Keskikesän yöttömät yöt ovat taianomaisen valoisia. Juuri sellaisina iltoina puhtaanvalkoiset kukat suorastaan loistavat puutarhassa. Juuri tällä hetkellä kielojen valtavan vahva tuoksu leijailee pihamalla, helteisen kesäilman nostattaessa aromit huippuunsa. Pian vietetään juhannusta. Perinteiseen tapaan juuri silloin tulee kerättyä huvimajaan ja kotiin suuri sinivalkoinen kimppu juhlistamaan Pohjolan yötöntä yötä. Sinisten kukkien osuutta yleensä edustavat omalla pihallani
