Kaikki jutut

Ruostekukan (Crocosmia x crocosmiiflora) ei pitäisi talvehtia Suomessa, ainakaan hyvin. Mutta helsinkiläispihalla se näyttää selviytyneen talvesta, jopa ihan reippaasti. Viime kesänä ruukussa ostettu ruostekukka oli niin muhkea, että jaoin sen kolmeen osaan. Istutin jakotaimet kuumaan kukkapenkkiin, kuumaan siksi, että penkin kukissa on leiskuvat värit, toisaalta siksi, että penkki on kivimuurin etelänpuolella, mahdottoman kuuma ja kuivakin.

Kasvintarkastaja löysi sipoolaisesta perunakasvustostakoloradonkuoriaisia parhaillaan käynnissä olevien tarkastustenyhteydessä. Esiintymästä löytyi muutaman neliön alalla kaksiaikuista kuoriaista ja niiden ympäriltä munaryhmiä. Munia näissäoli kaikkiaan lähes 400 kpl. Esiintymästä löydetyt kuoriaiset jamunaryhmät hävitettiin ja viljelmällä jatketaan lähiviikkoinaesiintymisen tarkkailua. Suomesta on todettu vuodesta 1998 lähtien kaikkiaan yli 500kuoriaisesiintymää, jotka on hävitetty. Tehokkaan torjunnanansiosta kuoriainen on päässyt vain seitsemän kertaa

Puutarhaan kaivataan aina väriä, oikeaa kukkaloistoa. Harvoin se toteutuu, sillä kasvit tarvitsevat tilaa ja ravintoa, valoa ja sopivaa säätä kukkiakseen kuin viimeistä päivää. Sitäpaitsi kasvit pitävät joinakin vuosina lomaa eivätkä kuki niin runsaasti. On oikeastaan väärin olettaa, että kasvi edes haluaisi peittyä kukkasiin. Lehtiä tarvitaan, joten niidenkin pitää näkyä. Ilman lehtiä ei yhteyttämisestä tulisi mitään,

Iloisen väriset paprikat ovat löytäneet tiensä suomalaisten sydämiin. Niin vihannespaprikoiden kuin maustepaprikoidenkin käyttö lisääntyy hitaasti mutta varmasti. Kesällä paprikoita kannattaa paahtaa grillissä lihan, makkaran ja kalan kavereiksi. Paprika on tietysti hyvää ihan sellaisenaan, raakana. Mutta vaihtelu virkistää, ja paahdettu paprika on aivan eri juttu kuin tuore. Grillipaahdon jälkeen paprikan voi jopa kuoria, jolloin paprikan makeus

Kasvitieteellisissä puutarhoissa ja koulujen näytetarhoissa kasvit merkitään nimilapuin. Tapa on kiva, sillä erikoisemmat kasvit ja lajikkeet on mukava tunnistaa, ja jos silmiin osuu erityisen kaunis kasvi, voi sen kirjata omaan muistilistaan. Kukapa kieltää kasvikylttien käytön yksityispihassa, ja kylteistä on sekin hyöty, että ei tule vahingossa kitkeneeksi tainta, joka viime kesänä istutettiin ja sittemmin unohtui. Varsinkin

Kesäparatiisiin mennäkseen ei aina tarvitse lähteä maalle, kaupungista karkuun. Kaupungeissakin on keitaita, joissa kukat kukkivat, linnut laulavat ja ihmiset hymyilevät rentotuneina. Kesäsunnuntaina Vallilan siirtolapuutarhassa on leppoisan tekemisen meininki. Kasvimaita kitketään, sorakäytäviä haravoidaan ja auringossa istutaan mehua juoden. Joltakulta on jäänyt puutarhan reunuksen kitkeminen kesken, kun kahvitauko on päässyt yllättämään. Harava ja rikkasanko ovat jääneet käytävän

Silkkikukille (Godetia) ja pimpinellaruusun taimelle raivattu pläntti on vihreänään. Silkkikukat ovat kasvaneet ahkerasti, vaan eivät ole vielä ehtineet kukkaan. Pikku kukkapenkkiä kaunistaa kuitenkin värikäs, rehevä kukka. Kirjopillikehän (Galeopsis speciosa) se siinä. Kirjopillikkeelle on tyypillistä odottaa maan muokkausta, jolloin siemenet vasta lähtevät itämään. Kasvupaikalle lisätty turve on auttanut kasvia kasvamaan reheväksi. Miten kaunis kukka, eihän tuollaista

Kesäkuun puolivälistä aina syyskuun lopulle saakka Suomessa voidaan nauttia lähellä tuotettuja avomaan salaatteja. Salaattiviljelijät istuttavat pelloille uusia salaattitaimia viikoittain, joten tuoretta satoa on saatavissa koko satokauden ajan. Sipoolainen Anders Åström kuuluu suomalaisen salaattiviljelyn uranuurtajiin ja kehittäjiin. Hän aloitti 1970-luvulla jäävuorisalaatilla ja tavallisella keräsalaatilla. 1980-luvulla hän alkoi kokeilla erikoissalaatteja, esimerkiksi lollo rossoa, lollo biondaa ja tammenlehtisalaatteja.

Villiintyneestä rinteestä törröttää huiskamainen, vihreä töyhtö. Epäusko valtaa mielen; voisiko se olla… ei kai vain? Kyllä vain! Parsa sinnittelee vadelmien, horsmien ja vaahteran taimien seassa. Parsaa on vaikea huomata, niin läpikuultavan vihreä se on. Ohuet lehdet tököttävät yhtä vihreästä varresta, juuri sellaisesta keskikesän vihreästä, joka ympäröi koko puutarhan. Kun silmä keskittyy etsimään pitkänhuiskeaa töyhtöä, alkaa

Voikukat ovat keltaisia, koristeellisia ja elinvoimaisia, mutta puutarhurit ennemminkin kitkevät kuin suosivat niitä. Miksi on niin! Pionien osalta taas haikaillaan keltaisten kukkien perään. Keltakukkainen kaukasianpioni, P. daurica ssp. mlokosewitschii, on kovin tavoiteltu, vaikka se on harvinainen ja tarkka kasvupaikkavaatimustensa suhteen. Puuvartisia pensaspioneitakin haluttaisiin kasvattaa, vaikka ne ovat kova haaste innokkaimmallekin puutarhurille; nehän eivät oikein ole

Sateinen ja viileä sää suosii pionitarhuria. Pionin kukkien värit kehittyvät hyvin ja kukinta jatkuu tavallista pitempään. Kerrottukukkaiset lajikkeet on pitänyt tukea, sillä suureen, kerrottuun kukkaan voi sadesäällä kertyä litrankin verran vettä, eivätkä pionin varret jaksa kannatella sellaista painoa. ”Coral Charm” on loistelias uusi pionilajike, joka on juuri nyt parhaassa kukassaan. Sen suuret puolikerrannaiset kukat säilyttävät

Heinäkuun nimikkoperennaksi valittu päivänkakkara yhdistetään kauneimpaan keskikesään ja pilvettömältä taivaalta helottavaan auringonpaisteeseen. Luonnossa päivänkakkarat kasvavatkin kuumuutta väreilevillä kedoilla ja tuoreilla niityillä. Lämpimiä muistoja ja mielleyhtymiä herättävä valkoinen päivänkakkara ja pirteän punainen punapäivänkakkara koristavat myös monen suomalaispihan perennapenkkiä. Toinen heinäkuun nimikkokasvi on tornionlaaksonruusu, pohjoissuomalaisten vanha suosikkipensas. Se on luonnossamme villinä kasvavan metsäruusun tiheän kerrannaiskukkainen muunnos, joka