Puistoalppiruusu ’Nova Zembla’ (Rhododendron Catawbiense-Ryhmä) on ehkäpä kaunein alppiruusu, jonka tiedän. Tummat aniliininpunaiset kukat ovat tänä kesänä kestäneet jo muutaman viikon, kiitos viileiden säiden. Mikä on sinun mielestäsi kaunein alppiruusu vai voiko niitä edes laittaa kauneusjärjestykseen?
Ojan varsi alkaa värittyä keltaiseksi. Ojaleinikit (Ranunculus flammula) ja keltakurjenmiekat (Iris pseudacorus) aloittelevat kukintaansa. Tässä ojassa asustaa myös majava (Castor fiber), joka lähtee liikkeelle iltahämärissä. Muutaman kerran on ollut sydänkohtaus lähellä, kun iltakävelyltä palatessa majava on hypännyt ojanpenkalta veteen ja läiskäyttänyt hännällään varoitukseksi.
Appalakkien vuoristosta Yhdysvalloista kotoisin oleva höyhenpensas (Fothergilla major) on lehdiltään kuin leppä. Kukat taas tuovat metisine tuoksuineen mieleen pajunkissat. Kukkanuput kehittyvät beigenväristen suojusten sisällä, vähän samaan tapaan kuin magnoliannuput. Kukintaa pääsee yleensä todistamaan touko-kesäkuun vaihteesta lähtien. Tänä vuonna pieni pensas liittyi juhannuksen kukkajoukkoon. Herkännäköisen kasvin ´Velho´ -niminen kanta on saanut FinE-laatumerkin. Erikoinen pensas viihtyy
Vuosi sitten aloitimme – toivottavasti perinteeksi muodostuvan – juhannussalon pystyttämisen pihamaalle terassimme eteen aattoaamuun mennessä. Aattoaamu mainittuna sen takia, että kahden hengen perheprojektimme on kestänyt kummallakin kerralla koko aatonaaton ja jatkunut aina puoleen yöhön saakka. Salkorungollamme on pituutta n. 3,5 metriä, josta pystytettynä uppoaa maahan puolisen metriä. Kun viime vuonna totesimme, että koivunoksia tarvitaankin yllättävän
Juhannukseksi keräilin kukkakimppuja vähän joka puolelle taloa. Tuoksuvia pihasyreenejä keittiöön ja työhuoneeseen, pieniä suloisia nurmitädykkeitä työpöydälle, koiranputkia, puna-ailakkia ja heiniä olohuoneeseen ja muhkean lupiinipuskan pesuhuonetta koristamaan. MUKAVAA JUHANNUSPÄIVÄÄ!
Sain kerran lahjaksi sormustinkukan. Se tuli naapurin puolelta ja asettui minun luokseni. Toivotin sen tietenkin tervetulleeksi, ja se valitsi itselleen sopivan paikan myös seuraavana vuonna. Siitä lähtien olen ollut sormustinkukkien lumoissa. Sanotaan, että luonnosta löytyvät kaikki maailman värit ja muodot ja että ihminen niitä vain kopioi. Ja siltä tosiaan tuntuu, kun katselee kukkia ja kasveja
Monet luonnonkukista ovat niin kauniita, että ne kestävät hyvin vertailun puutarhakasvienkin rinnalla. Silmä on vain tottunut näkemään ne niin yleisinä ja ”jokapäiväisinä”, ettemme kiinnitä kyseisiin kasveihin juurikaan huomiota. Lähemmin, ja läheltä tarkasteltuna kukat ovat aivan upeita, vai mitä sanotte sinisenä hehkuvista nurmitädykkeen kukista, tai ojakellukan hienostuneista väreistä, tai hopeahärkkiä muistuttavasta ketohärkistä? Keto-orvokin kukat loistavat sinipunaisen,
Koreanhelmipensas (Exochorda serratifolia ’Snow White’) on täydessä kukassa. Pensaasta on kolmessa vuodessa kasvanut parimetrinen ja joka vuosi se on aivan täynnä kukkia. Nuput ovat kuin makeanvedenhelmiä oksilla, siitä pensaan nimikin tulee. Pensaan juurella kukkivat ukkolaukat (Allium hollandicum ’Purple Sensation’). Tämä kasvipari on puolivahingossa syntynyt ja varsin onnistunut.
Kesän korvalla suomalaiset siirtyvät sankoin joukoin viettämään aikaa ulkona. Tämä näkyy myös Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjan kyselyssä, jossa selvitettiin suomalaisten suunnitelmissa olevia kodin ja kesämökin hankintoja: listan kärkipään valloittivat pihaan ja puutarhaan liittyvät tuotteet. Selkeäksi ykköseksi kyselyssä nousivat taimet, joita kertoi Taloustutkimuksen toteuttamassa tutkimuksessa ostavansa liki neljäsosa, eli 23 prosenttia vastaajista. Seuraavaksi suosituimpiin sijoituskohteisiin kuuluivat puutarhakalusteet
Viikko sitten minulla oli ilo vierailla Loviisassa. Viehättävä pikkuinen puukaupunki ansaitsisi jokavuotisen käynnin, mutta niin vain ovat vuodet vierineet ilman. Kävin Villa Aaltosen puutarhassa ensimmäisen kerran vuonna 2006, jolloin vanhojen rakennusten korjaus ja entisöinti oli jo pitkällä, pusikoitunut tontti oli raivattu ja koko alapiha oli myllätty viemäröinnin takia. Maasta nousseista suurista lohkareista oli muotoiltu pengermiä.
Nokkoseen ei yleensä kauheasti kiinnitä huomiota. Mitä nyt varoo, ettei sen polttavat lehdet hipaise paljasta säärtä. Tai sitten nokkospuskaa katsellaan hyötyvinkkelistä. Nuoret nokkosenlehdet sopivat lettutaikinaan, keittoon ja leipien maustajaksi, ja saapa tuosta vihuliaisesta kasvista käypää lannoitetta tai torjunta-ainettakin. Mutta oletko koskaan ajatellut nokkosta kauniina kasvina? Sillä onhan se toki sitäkin. Viehättävimmillään se on nuorena, ja
