Välillä on pieniä pakkaspäiviä, välillä paistaa aurinko. Mukavia pihapuuhiin sopivia säitä on ollut viimeviikkoina. Nyt on hyvä aika sitoa talven ja joulun koristukseksi erilaisia kransseja. Vanhempieni pihan rajatuntumasta jouduttiin taannoin kaatamaan suuri siperianpihtakuusi ja sainkin luvallisesti siitä ottaa paljon ihania havuja työstettäväksi. Suurin osa vielä odottelee vajassa. Lapsuudenkotini pihalla kasvaa kyseisiä kuusia paljon ja niiden alaoksista tuleekin aina napsittua kranssimateriaalia. Kyseisellä kuusella on myös erikoinen tapa kasvattaa suureksi tultuaan rinnalle pieniä minikuusia suoraan alaoksista ylöspäin. Koska siperianpihtakuusen neulaset ovat pehmeitä, on niitä miellyttävä ja helppo työstää koska neulaset eivät sormia pistele. Haittapuolena on sen sijaan todella voimakas tuoksu joka tarttuu niin hanskojen läpi käsiin kuin vaatteisiinkin.
Nyt on hyvä aika myös:
– viritellä jouluvalot valmiiksi kuusiin vaikka niitä ei vielä sytyttäisikään, mukavan sään sattuessa puuha on kivempaa kuin lumessa ja pakkasessa
– kerätä käpyjä, naavaa, varpuja ja sammalta joulu- ja kranssiaskarteluun
– rakentaa (tai ostaa) uusi lintulauta talveksi
– istuttaa ritarinkukkia, tasetteja ja hyasintteja, omani olen jo istuttanut muutama viikko sitten ja pienet alut pilkistävät sipuleista.
– istuttaa kevätsipuleita hyödettäviksi: etenkin pikkusipulit ovat helppoja ja kiitollisia kylmävarastossa hyödettäviä joilla saa aikaan paljon iloa kevättalvella. Kevätkurjenmiekkoja laitoin paperipussillisen jääkaappiin jo syyskuussa sipulit saatuani ja pieniä alkuja niistä jo nouseekin.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Luin vastikään jostakin, että lasitettujen parvekkeiden ja terassien suosio kasvaa vain eikä loppua näy. Se ei ole mikään ihme, voin todeta 12 vuoden kokemuksella. Vaikka kaupunkiasunto on minulle vain kakkoskoti, onnistuu viihtyisyyttä lisäävien kasvien hengissä pitäminen pienin toimenpitein. Suurin syy suosiolle on kuulemma se, että lasitetun parvekkeen voi kalustaa kuin huoneeksi. Sehän on niin totta!
Vähän, tai paljonkin, mietityttää, kuinka kaikki puutarhan kasvit pärjäävät, kun tuli tällainen ikijäätalvi. Sen aika näyttää, mutta sisällä on onneksi ihan mukavat oltavat. Ruostekukka kukki kauniisti marraskuussa, kun kannoin sen sisään lähestyvän talven alta. Se kukki vielä joulunakin. Vasta viime viikolla leikkasin sen kuivat kukkavarret ja lehdet pois, vaikka kukat olivat vielä kuivuneinakin ihanan oranssinkeltaisia.
Kotimaisten kielten keskus kertoo vanhajuurisen ’marras’ -sanan viittaavan sekä luonnon kuihtumisen että edesmenneiden muistamisen aikaan. Ollaan jo lepokaudella, jonka myötä kuitenkin tapahtuu vielä paljon, mutta hienoviritteisesti. Maatumisen tärkeä prosessi esimerkiksi rullaa taustalla takaamassa ravinteiden kiertoa seuraavankin vuoden kasveille. Marraskuun vetisten sääkuvien yhteydessä näkee aina vain korostettavan maiseman harmautta. Kun tarkemmin katsoo, ovat luonto ja puutarha
Marjabongausta marraskuussa? Kyllä vain! Kyse on oikeastaan yksityiskohtien mielenkiintoisesta havainnoinnista pääasiassa ruskean sävyissä levittäytyvässä rauhaisassa marrasmaisemassa. Nämä marjahavainnot ovat tärkeitä myös syksyn ja talven linnuille. Lumimarjan (Symphoricarpos) valkea sato ihastuttaa herkkyydellään vuosi vuoden jälkeen. Sen hivenen muhkuraiset marjat ovat kuin minilumipalloja tai pensaan oksille laskeutunut valaiseva raekuuro. Aronioiden (Aronia) marjat taas kiiltelevät komean mustanpuhuvina pensaan
