Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Leppäkerttu ja muita ötököitä

    Alkukesä oli sen verran viileä, jopa koleakin, että normaalisti touko- kesäkuussa runsaslukuisina pörräävät perhoset, koppakuoriaiset ja muut ötökät pysyttelivät enimmäkseen koloissaan. Vasta viime viikon hellepäivien myötä kukilla on alkanut näkyä enemmän hyörinää. Leppäkerttu eli seitsenpistepirkko oli löytänyt merenrannan hiekalla kasvavan karhunputken kukinnosta mieluista naposteltavaa. Parhaillaan niityillä, pientareilla ja muilla kuivahkoilla paikoilla kukkivien päiväkakkaroiden kukinnot olivat

  • Kurjenmiekka kukassa

    Kukkiva keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) tarjoaa eksotiikkaa suomalaisessa luonnossa. Kosteikkoalueilla voi hämmästellä suuriksi kentiksi levinneitä kurjenmiekkaniittyjä, jotka hehkuvat kukinta-aikaan rehevän keltavihreinä. Myös ojissa piilee usein kurjenmiekkayllätys, joka laajentuu ja kukkii aina vain runsaammin vuosi vuodelta. Kasvi kestää merenrannoilla laimeaa murtovettäkin. Puutarhassa keltakurjenmiekka solahtaa lammen partaalle matalaan veteen, mutta menestyy myös kosteutta pidättävässä ja ravinteikkaassa kukkapenkissä.

  • Saniaisten vehreyttä

    Saniaiset viehättävät niin luonnossa kuin varjopuutarhoissakin. Eikä niitä kyllästy koskaan tarkkailemaan. Miten ne nousevat kuin pienet nyrkit ojossa keväällä maasta, avautuen sitten vähitellen koko komeuteensa… Ei ihme, että saniainen on innoittanut taiteilijoita kautta aikojen: se löytyy aiheena niin vaakunoista, kankaista, astioista kuin tapeteistakin. Saniaisia on maailmassa huimat 9000–150 000 lajia, meillä Suomessa niistä esiintyy 40.

  • Kesäpäivän kuva

    Ruusunpunakukkainen tuoksuvatukka (Rubus odoratus) lukeutuu puolivarjoisan puutarhan ihanuuksiin. Kosteutta pidättävä maa takaa rehevimmät tuoksuvatukkapensastot. Kasville kannattaa varata tilaa levitellä viidakkolehtisiä versojaan. Kukkia on luvassa vielä pitkään, ja vadelman sukulaisena kasvi tekee myös syötäviä marjoja.

  • Keto-orvokin voimallisia värejä

    Keto-orvokit (Viola tricolor) maalaavat näihin aikoihin kallioita sinisiksi. Kukintansa huippuaikoina orvokkijoukko voi tarjota intensiivisen värielämyksen karullakin kasvupaikalla. Keto-orvokit ovat yksilöitä väriensä suhteen. Kun tätä kukkaa lähestyy, löytyy monia liukuvasti toisiinsa liittyviä sinisen sävyjä ja myös uljasta liilaa. Kukan väreissä on hohtavaa syvyyttä, jota pilvinenkään päivä ei sammuta.

  • Perunan herkät kukat

      Kasvimaa ei ole oikein kasvimaa ilman perunaa. Vaikka vain muutaman potun pistäisi maahan, niin se on siinä. Sillä mikä sen makoisampaa kuin uudet, vastanostetut perunat pienen voinokareen kanssa? Mutta sitä ennen ihaillaan perunan kukintaa. Miten herkät ja kauniit – hassutkin – kukat voi tuolla tutulla vihanneksella olla! Peruna kuuluu koisokasveihin ja on siis sukua

  • Jättiagaave kukoistaa kartanolla

    Porkkalan kartanon etupihalla tulijoita ovat tervehtineet jo lähes vuosisadan ajan huolella vaalitut jättiagaavet. Ne saavat nyt historiallisen puutarhan tunnuskasvin arvon. Jättiagaavet kuuluvat oleellisesti kartanon miljööseen, jonne ne tuovat olemuksellaan menneiden aikojen kartanokulttuurin henkeä. Hämeenlinnan Lammilla sijaitseva Porkkalan kartano ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) Kasvigeenivaraohjelma kutsuvat yleisöä historiallisen puutarhan tunnuskasvin julkistustilaisuuteen kartanopuistoon sunnuntaina 28.6. klo 14. (Porkkalankuja 60,

  • Sateinen alkukesä

    Sadetta on saatu jo enemmän kuin tarpeeksi. Eilen oli täälläpäin sateisin päivä tähän mennessä. Vettä tuli kuin saavista kaataen aamusta iltapäivään. Koskahan alkaa se lämmin, ihana kesä ja sortsikelit?

  • Miniatyyri-ihanuus

    Miniatyyrimaisen ihana harmaa-ajuruoho ’Pygmaeus’ (Thymus praecox var. pseudolanuginosus) on aloittamassa kukintaansa rutikuivassa räystäänaluspaikassa. Kasvin lehdet ja kukat ovat halkaisijaltaan vain muutamia millejä. Tätä pitää ihastella kontallaan – mutta sehän on meille puutarhatontuille ihan luonnollinen asento 😉 Kultahumalan (Humulus lupulus ’Aureus’) versot luikertelevat holtittomasti joka suuntaan. Tukinaruja täytyisi alkaa viritellä. Ja taas sataa…

  • Kaunein alppiruusu?

    Puistoalppiruusu ’Nova Zembla’ (Rhododendron Catawbiense-Ryhmä) on ehkäpä kaunein alppiruusu, jonka tiedän. Tummat aniliininpunaiset kukat ovat tänä kesänä kestäneet jo muutaman viikon, kiitos viileiden säiden. Mikä on sinun mielestäsi kaunein alppiruusu vai voiko niitä edes laittaa kauneusjärjestykseen?

  • Kosteikon kasveja

    Ojan varsi alkaa värittyä keltaiseksi. Ojaleinikit (Ranunculus flammula) ja keltakurjenmiekat (Iris pseudacorus) aloittelevat kukintaansa. Tässä ojassa asustaa myös majava (Castor fiber), joka lähtee liikkeelle iltahämärissä. Muutaman kerran on ollut sydänkohtaus lähellä, kun iltakävelyltä palatessa majava on hypännyt ojanpenkalta veteen ja läiskäyttänyt hännällään varoitukseksi.

  • Herkkä höyhenpensas

      Appalakkien vuoristosta Yhdysvalloista kotoisin oleva höyhenpensas (Fothergilla major) on lehdiltään kuin leppä. Kukat taas tuovat metisine tuoksuineen mieleen pajunkissat. Kukkanuput kehittyvät beigenväristen suojusten sisällä, vähän samaan tapaan kuin magnoliannuput. Kukintaa pääsee yleensä todistamaan touko-kesäkuun vaihteesta lähtien. Tänä vuonna pieni pensas liittyi juhannuksen kukkajoukkoon. Herkännäköisen kasvin ´Velho´ -niminen kanta on saanut FinE-laatumerkin. Erikoinen pensas viihtyy