Siirry sisältöön

Kasvuvyöhyke IV

Mäkiseutujen ja lakeuksien vyöhyke, Kokkolasta Joensuuhun

  • Krookusten kukittama nurmialue

    Krookukset (Crocus) eli sahramit ovat monivuotisia syksyllä istutettavia mukulakasveja jotka ilahduttavat suuresti näin keväällä. Paitsi että ne tuottavat silmäniloa, ne ovat hyödyllisiä myös pölyttäjähyönteisille jotka kaipaavat ravintoa heti lumien sulettua. Aivan kimalaisia ajatellen istutin viime syksynä tuhannen mukulan pussillisen krookuksia pyöreiksi laikuiksi sammaleiselle metsäpuutarhani nurmikolle. Lapiolla voi kaivaa nurmen pinnasta noin 5cm syvyisen laatan jonka

  • Pioni-iloa

    Uusimmassa Kodin Pellervo -lehdessä (4.2019) on kiinnostava artikkeli pioneista ja Pionien Koti -taimistosta; siitä, miten se syntyi ja mitä taimistolle nyt kuuluu. Asiakkaat ovat löytäneet pionien taivaanakin tunnetun taimiston hyvin. Jos haluaa puutarhaansa jonkin erikoisemman lajikkeen tai lajin, ovat vaihtoehdot joko tilata ulkomailta tai hankkia se Pionien Kodista. Ulkomailla näin kerran hurmaavan hailakan vaaleanpunaisen silkkipionin,

  • Kanervia monivuotiseksi iloksi

    Kanervat ovat kauniita luonnossa kukkiessaan syyskesällä, mutta niin ne ovat puutarhassakin. Ihanaa, että niiden monen sävyisiä lajikkeita tuodaan runsaasti Suomeen. Meillä ei taida olla vielä kanervan kotimaisia lajikkeita, mutta se lienee vain ajan kysymys. Ihan tavallisesta ruokakaupastakin löytyy nyt niin nätti sortimentti, että eihän näitä voi vastustaa. Ruukuissa luki jopa lajikenimet! Istutin muutaman eri sävyisen

  • Hyvä varjoliljavuosi

    Vuodet vaihtelevat, säät yllättävät, onneksi on aina jokin kasvi, jolle olosuhteet ovat juuri sopivat. Kenties jo viime kasvukausi, syksy ja kulunut talvi olivat varjoliljoille otolliset, sillä nyt kukkavarsia tuntuu nousevan runsaasti. Marhanlilja (Lilium Martagon-Ryhmä) on varjoliljan sukulainen risteymien kautta. Hankin ’Claude Shride’ -liljan sipulin muutama vuosi sitten Viherpeukaloilta ja se taisi kukkia ihan hyvin jo

  • Kimalaisvieraita

    Auringontähden (Telekia) säteilevät kukat tarjoavat oivan laskeutumispaikan kimalaisille sekä muille medellä ja siitepölyllä ruokaileville hyönteisille. Auringontähti on kestävä maatiaisperenna, joka kasvaa muhevassa maassa tömäkäksi pensaaksi. Tämä muutaman vuoden paikallaan kasvanut kasvi tekee runsaasti kukkavarsia, joista jokaisessa avautuu monia iloisenvärisiä mykerökukkia. Tunnen puutarhurin kiitollisuutta, kun näen näitä pieniä mutta tärkeitä pölyttäjävierailijoita istuttamillani kukilla. Kimalaisten pulleantouhukasta surinaa

  • Pisaroita poimulehdillä

    Poimulehtien (Alchemilla) yleisilme on pehmeän aaltoileva. Limenkeltaiset kukinnot piristävät kasvia kesäaikaan. Hieman sahalaitaisilla, pehmeäkarvaisilla lehdillä on monia terveysvaikutuksia ja niitä voi poimia esimerkiksi teeaineksiksi tai salaattiin. Poimulehdessä on runsaasti mineraaleja ja antioksidantteja, se tukee hyvin ruoansulatusta ja edistää kaikenikäisten naisten terveyttä. Poimulehtikasvusto näyttää jatkuvasti aamukasteisen kostealta, sillä kasvi erittää nestepisaroita lehtiensä yläpinnalle. Yksi kasvin englanninkielisistä

  • Villiviiniruskaa

    Upean punaiset villiviininversot laskeutuvat keveästi päiväkävelyllä nähdyltä kivimuurilta. Tutummatkin puutarhakasvit ovat taas näihin aikoihin räiskähtäneet täyteen syysväritykseensä. Villiviiniverhon lämmintä värivaikutelmaa elävöittävät lehdistön lomasta pilkistävät oranssin ja vihreän sävyt. Villiviinistä saa myös oivan maanpeittokasvin, kun sen antaa kiemurrella vapaasti maata pitkin. Se pärjää varjoisallakin pihalla, mutta toisaalta loisteliain syysväritys syntyy aurinkoisella paikalla. Kesällä maanpeittovilliviini tuo puutarhaan tuuheaa ja

  • Kanervaa luonnossa valkoisena ja punaviolettina

    Kanerva on luonnossa niin yleinen ja arkinen kasvi, että sen kauneutta tulee harvoin ihailleeksi. Tosin Eino Leino kyllä ymmärsi jo aikoinaan kanervan kauneuden, kun hän runossaan ”Hyljätyn valitus” muisteli nuoruutensa impeä kanervakimppu kädessään. Yleensähän kanervaiset kankahat loistavat punavioletteina, mutta toisinaan saattaa löytää pienen laikun kanervia, joilta puuttuu kyky muodostaa sinipunaista antosyaniiniväriainetta ja tämän seurauksena kukat

  • Keltaista heinäkuuta

    Kukkiva päivänliljameri on vaikuttava värinäky. Nämä keltaiset päivänliljat ovat tutuimpia, mutta lajikevalikoimaan kuuluu nykyisin monia muitakin viehättäviä sävyjä, ruosteenoranssista burgundinpunaiseen. Suuressa päivänliljameressä riittää aina nuppujen, avautuvien ja täydesti kukkivien kukkien vaihtelevuutta. Kiinnitin tänä kesänä huomiota myös hienoon muotovaikutelmaan, jonka lukuisat pystysuorat liljanvarret synnyttävät. Kuvan liljojen taustalla kasvaa matalahko kuusiaita, jollaiset ovat nykyisin melko harvinaisia kaupunkiympäristössä.

  • Juhlavuoden puu on istutettu

    Suomi Finland 100 -juhlavuoden tiimoilta käynnissä on ollut toukokuusta lähtien kampanja jossa haastetaan kansalaiset istuttamaan puita satavuotiaan Suomen kunniaksi. Istutusaikaa on toukokuulta syyskuulle, joten vielä ehtii mukaan! Lisätietoja kampanjasta voit lukea Suomi 100-nettisivuilta tästä linkistä. Oman juhlapuunsa voit rekisteröidä Puutarhaliiton nettisivujen kautta tästä linkistä. Oman juhlapuuni istutin tänään pihalleni 6.7.2017. Kyseessä on paratiisiomenapuu Malus ’Dolgo’,

  • Valkoista ja vihreää

    Särkynytsydän (Dicentra spectabilis) vie ajatukset englantilaisiin cottage garden-puutarhoihin, mutta näyttää tässä sopivansa hyvin myös kotimaisiin metsäpuutarhoihin. Perhosmaisen keveät kukat ja tuuhea lehdistö rehevöittävät varjoisaa penkkiä ja kasvavat mainiosti esimerkiksi kuunliljojen ja saniaisten kanssa. Taustan tummempi kuusikko herättää vaaleat kukat loistamaan. Valkokukkainen särkynytsydän on jännittävän näköinen kasvi, vähän aavemainenkin. Valkoisina sen kukkien kaunis ja sydämellinen muoto

  • Herraskartanoiden koristekasvi

    Luontoportin mukaan ”Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) on kotiutunut niin hyvin Lounais-Suomen lehtoihin ja vanhan asutuksen tuntumaan, ettei sen äkkiseltään arvaisi olevan vanha herraskartanoiden koristekasvi. Lajin alkuperäiset kasvupaikat löytyvät kuitenkin kaukaa Keski-Aasiasta, Altai-vuoriston rinnemetsistä. Itse Carl von Linné kylvi 1700-luvulla lajin siemeniä Hammarbyn kotikartanonsa puutarhaan, ja näistä kantavanhemmista väitetään kaikkien Suomen ja Ruotsin nykyisten jalokiurunkannusten polveutuvan”. Unikkokasvien

Tunnetko kasvuvyöhykkeet?

Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.

Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.

Lisätietoa kasvuvyöhykkeistä