Siirry sisältöön

Kasvuvyöhyke III


Suomen perusmaisemaa, Vaasasta Kiteelle

  • Luonto syysväreissään

    Lämpimät keltaiset, oranssit ja kirkkaanpunaiset syysvärit ovat lämmittäneet maisemaa hehkullaan, viileiden syystuulien muistutellessa meitä jo pikkuhiljaa talven tulosta. Oman kotipihan kasvivalintoja suunnitellessa, komeiden syysvärien huomioon ottaminen palkitsee juuri näinä hetkinä jolloin kukat eivät enää samalla tavalla tarjoa väriloistoa puutarhassa. Erilaiset koristepensaat kuten kanukat ja angervot ovat hyvin näyttäviä näin syksyn tullen. Melko voimakkaasti kasvava korallikanukkapensas

  • ”Kihtilääkkeestä kukkapenkkiin”

    Syksyllä kolme vuotta sitten kerroin tässä Omapiha-lehden blogissa, kuinka Hangossa liikkuessani huomasin puistossa ruusupensaiden juurella ajankohtaan nähden huomiota herättävän värisiä, krookuksilta näyttäviä kukkia, joita en tuolloin tunnistanut. Ne näyttivät kuitenkin jotenkin tutuilta, aivan kuin olisin lukenut niistä jostakin. Sitten välähti, että kyseessä on Pihakalenterin 2010/2011 sivulla 118 esitelty syysmyrkkylilja (Colchicum autumnale), joka tunnetaan myös alaston

  • Villiviiniä ja juorupeilejä

    Aurinkoisena päivänä viime sunnuntaina (8.9.) kuvasin loistavissa syysväreissä kylpevää imukärhivilliviiniä Tammisaaren Vanhassa kaupungissa. Talon päädyn valloittanut köynnös peitti melkein kokonaan ala- ja yläkerran ikkunatkin. Haaraisten kärhien laajentuvilla kärjillä tukeen kiinnittyvä köynnös voi olla jopa 30 metrin pituinen. Nopeakasvuista imukärhivilliviiniä suositellaan kasvuvyöhykkeille I-III. Moniko lukijoistamme tietää, mikä on juorupeili? Sehän on vanhoissa taloissa ikkunoiden pielissä oleva

  • Tarha-alpi, ranta-alpi, terttualpi! Siis mikä terttualpi?

    Tarha-alpi on tuttu perenna pihoilta ja puutarhoista, ranta-alpiakin näkee aika usein rannoillamme, mutta terttualpin nimen jouduin tarkistamaan kirjasta. Oheiset kaksi alinta kuvaa terttualpista, jonka lehdet ja varsi muistuttavat maitohorsmaa, on otettu muutama päivä sitten lummelammen rannalta. Terttualpi on tanakka ja haaraton, puolimetriseksi kasvava monivuotinen ruoho, joka viihtyy usein runsaina kasvustoina matalassa rantavedessä tai maalla vesirajan

  • Revontuliatsalea kukkii ennen lehtien puhkeamista

    Atsaleat kuuluvat alppiruusujen kanssa Rhododendron-sukuun, joka on kasvikunnan suurimpia sukuja. Sen lähes tuhannesta lajista atsaleoita on noin 160 lajia, joista suurin osa on kesävihantia, eli nämä kasvit pudottavat lehtensä talven ajaksi. Keväällä lehdet eivät ehdi puhjeta, kun atsaleat ovat jo peittyneet koristeelliseen kukintaan. Kesävihannat atsalealajit on kotoisin pääasiassa Pohjois-Amerikan vuoristoalueilta. Sikäläisessä ilmastossa niiden on havaittu

  • Huomioväriä

    On hauska palauttaa mieleen limenvärisiä kesämuistoja kasvitarhasta. Kellanvihreässä värissä on keväisyyttä, joka säilyy tietyissä kasveissa vielä silloinkin, kun maiseman vihreys kesällä tummenee. Kuvan kuunlilja, ´Fire Island´ -lajiketta, saapui pari vuotta sitten juurakkona Hollannista, ja on kotiutunut hyvin. Sen kaunismuotoiseksi kasvanut mätäs hehkuu itsevalaisevana pihlajan varjostamassa penkissä. Väri-ilo alkaa lehtisuppilon noustessa maasta: etenkin nuoret lehdet toimivat

  • Vain puoli vuotta ja mahonia kukkii!

    Niin – kukkivathan silloin, siis toukokuussa, jo monet muutkin kasvit, jotkin aikaisemminkin. Mutta olkoon esimerkkinä mahonia, jota tämä postaus käsittelee. Tässä ”mukavan” jouluhössötyksen keskellä on ilo huomata, että jo parin viikon kuluttua on talvipäivänseisaus, josta valoisuuden lisääntymisen myötä meidän ”puutarharapsuttajien” ajatukset ovat enenevässä määrin lähestyvässä keväässä. Haitanneeko sekään, että vuodenajoista kylmin on tuossa välissä. Mahonia

  • Tervetuloa takaisin, krookukset

    Vaikka kevätkukat ovat minulle kasveista mieluisimpia, krookuksia en ole istuttanut aikoihin. Sille voi keksiä monenlaisia syitä, ennen kaikkea: miksi istuttaa krookuksia, kun myyrät ja kauriit kuitenkin tulevat ja syövät ne. Sitä turhautumista, kun juuri aukeamaisillaan olevat nuput ovat yön aikana kadonneet tihulaisen vatsaan. Ehkä myös yleisimmät krookusvärit ovat kärsineet inflaation nähtyinä toistuvasti rinnakkain istutettuina. Viime

  • Kullankeltaista aikaa

    Tämä on upeaa aikaa vuodesta, kun loppukesän väsynyt vihreä on vaihtunut keltaisiin, lämpimiin sävyihin. Kallionauhus (Ligularia dentata) on yksi kauneimmista loppukesän kukkijoista. Omalla pihallani se viihtyy valtavan hyvin kosteassa paikassa, savisessa maassa ja pääosin auringossa, vain nuori japaninlehtikuusi sitä hieman varjostaa. Seurana sillä on mm. siperian-, loisto- ja kaunokurjenmiekkoja, päivänliljoja ja palmusaraa. Kukinta-aikakin on pitkä.

  • Kauneutta luonnonkasveista

    Kävinpä tutustumassa sukusijoihin Vesijärvellä. Siellä tuli vastaan tuttu yhdistelmä, joka kasvaa kotipihallanikin. Rantakukka (Lythrum salicaria) ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) kasvavat järvenrantojen lisäksi ojanpohjilla, sellaisesta paikasta niiden pistokkaat olen omaan pihaani siirtänyt. Lajit ovat tuttuja myös vähäsuolaisen Itämeremme rannoilta. Tällaiset ovat erinomaisia lajeja niihin mutaisiin ongelmapaikkoihin kotipihalla, missä vesi seisoo syksyisin ja talvisin. Nämä lajit kestävät

  • Hempeyspommi

    Pinkki, kerrottu kesäbegonia, tuttavallisemmin annansilmä, olisi minusta vahvoilla kesän hempein kasvi -kisassa. Ja myös silloin, kun etsitään helppohoitoisimpia kesäkukkia. Kerrottuina annansilmiä ei tule usein vastaan, enimmäkseen vain rotevampia ruusubegonioita. Näissä pienissä kukissa on kuitenkin aivan omanlaisensa charmi. Niiden tiheiksi rulliksi taipuneita terälehtiä katsoessa mieleen tulee kyllä myös ruusu: jokin 1700- tai 1800-luvuilta peräisin oleva superkerrottu

Tunnetko kasvuvyöhykkeet?

Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.

Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.

Lisätietoa kasvuvyöhykkeistä