Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Salkoruusut ihastuksen kohteena

    Kylvin nukkasalkoruusua kolmisen vuotta sitten, kun ihastuin siihen yhdessä julkisessa istutuksessa. Taimia sai odottaa kukkaan, sillä istutin ne melko huonoon maahan ja niistä onkin elossa enää yksi. Sekin riittää, sillä nyt se on kukassa! Eikö ole hurmaava väri. Nukkasalkoruusu on monivuotinen, joten toivon tästä pitkäaikaista iloa. Peurat valitettavasti herkuttelevat salkoruusuilla, siksi kukkani on suojakartion sisällä

  • Munakoiso kukkii

    Tämä on puhdas kokeilu, sanoin itselleni ostaessani hetken mielijohteesta pari munakoison tainta. Oli kesäkuu ja helteistä, istutin taimet avomaalle mahdollisimman aurinkoiseen, lämpimään ja suojaiseen paikkaan. Mutta sitten tuli heinäkuu, kolea ja sateinen. Olen kuitenkin seurannut mielenkiinnolla munakoisojeni selviytymistä. Ei niille ole käynyt kuinkaan, päinvastoin, ne ovat jopa kukkineet. Jos jotakin aivan ihmeellistä tapahtuisi, tulisi lämmin

  • Ampiaispesä silmiltä piilossa

    Lupiinimerta niittäessäni alkoi yhtäkkiä kuulua surinaa. Otin askeleen taaksepäin ja tajusin, että viikate oli likipitäen hipaissut komeaa ampiaispesää. Varmuuden vuoksi lähdin matkoihini, mutta uteliaisuuttani palasin takaisin hiukan myöhemmin. Ampiaispesä oli lupiinien keskellä, aivan maan tasalla, missä se killui vanhassa taittuneessa lupiininvarressa. Olin aiemmin poistellut pieniä ampiaispesän alkuja liiteristä, joten eivät ne nähtävästi kovin kauas olleet

  • Herkkä ja helppo kirjokiurunkukka

    Joskus pienikin voi olla kaunista. Kaikessa siroudessaan herkkä ja melko pienikokoinen kirjokiurunkukka (Gilia tricolor) on helppo suorakylvettävä kesäkukka. Se viihtyy läpäisevässä maassa, joten kylvin sen keväällä kesäkukkapenkkini köyhimpään, hiekansekaiseen kasvupaikkaan. Nyt muutoin ongelmallinen kohta on täynnä lumoavia pikkukukkia, jotka joidenkin mielestä tuoksuvat miedosti suklaalle. Kosteammalla kasvupaikalla varret kasvavat huomattavasti pidemmiksi. Kirjokiurunkukka houkuttelee hyvin paikalle niin

  • Kehäkukat sateessa

    Tänä vuonna kehäkukkani ovat näemmä odottaneet sadetta avautuakseen. Uudessa, puolivarjoisessa yrttipenkissä ne ovat keskittyneet lähinnä lehtien kasvattamiseen ja kiusoitelleet kasvattajaansa tiukasti supussa olleilla nupuillaan, kunnes ne nyt vihdoin rävähtivät auki – sadepäivänä! Nautin näistä valtavasti, joten odotus kyllä palkittiin. Joku pikku pörriäinenkin tuli kanssani avautuneita kukkia ihastelemaan. Nämä ovat ihan tavallisia lajikkeita, aiemmin talteen otetuista

  • Metsän antimia

    Ensin työ… …sitten huvi. Mustikkamaitoa nautiskellessa voikin ottaa sienikirjan esiin ja ryhtyä tutkailemaan millainen saaliista tuli.

  • Pieniä ja napakoita

    Vielä pari päivää ja sitten ne kerään. Kesäkurpitsojen hedelmien sanotaan olevan parhaimmillaan juuri tällaisina, pieninä ja napakoina. Yleensä ne ehtivät kyllä ihan huomaamattakin kasvaa isommiksi, jolloin ne käytetään viipaloituina tai halkaistuina, koverrettuina, uudelleen täytettyinä ja uunissa gratinoituina. Mutta aina silloin tällöin kannattaa kurkistaa, onko tulossa myös näitä pikkuzucchineja. Avomaankurkkujenkin lehtien alla pilkottaa pieniä hedelmiä. Nämäkin

  • Pionit sateen jälkeen

    Sateet riepottelivat vanhan pihan pioneja. Pullein niistä ravisteli terälehtiään ja taivutti raskaita kukkiaan maahan asti, muut pistivät kukkansa suppuun ja odottelivat rajuilmojen väistyvän. Nyt aurinko taas paistaa ja pionit (ja niiden emäntä) katselevat että mitenkäs tästä selvittiin. Ihan hyvin.

  • Top 10 – keskikesän valkeat kukat

      Keskikesän yöttömät yöt ovat taianomaisen valoisia. Juuri sellaisina iltoina puhtaanvalkoiset kukat suorastaan loistavat puutarhassa. Juuri tällä hetkellä kielojen valtavan vahva tuoksu leijailee pihamalla, helteisen kesäilman nostattaessa aromit huippuunsa. Pian vietetään juhannusta. Perinteiseen tapaan juuri silloin tulee kerättyä huvimajaan ja kotiin suuri sinivalkoinen kimppu juhlistamaan Pohjolan yötöntä yötä. Sinisten kukkien osuutta yleensä edustavat omalla pihallani

  • Lemmikkien taivaansinistä loistoa

    Puistolemmikit (Myosotis sylvatica) ja luhtalemmikit (M. scorpioides) ovat vallanneet puutarhan puolivarjoisatkin kohdat upealla taivaansinisellä loistollaan. Joku pitää puistolemmikkiä rikkakasvina koska se on vakiintunut vieraslaji, ja toinen puolestaan rakastaa sitä osana puutarhaa. Itse kuulun jäkimmäiseen ryhmään. Lemmikki on myös mitä mahtavin pörriäiskasvi. Mitättömän pienikokoinen ja runsaasti siementävä peltolemmikki (M. arvensis) on sen sijaan ollut kasvimaani suuri

  • Kasvimaata laitellessa

    Kasvimaan ei tarvitse olla mitenkään erityinen: pienikin maaläntti kelpaa. Maa käännetään ja möyhennetään, poistetaan pahimmat rikkakasvien juuret, lisätään kompostimultaa ja muodostetaan halutunlaiset istutuspenkit. Kylvösuunnitelmakin saattaa muuttua töitä tehdessä, kun jostakin ilmaantuu uusia taimia tai siemeniä, jotka on saatava maahan. Toisaalta juuri se tekee kasvimaan laittamisesta hauskaa. Mikään ei ole kiveen lyöty, ja joka vuosi kaiken

  • Lehtiselleriä ja lamopinaattia

    Vihannesten taimet jäävät taimistoilla helposti kukkaloiston varjoon, mutta ehdottomasti nekin täytyy tarkastaa. Tomaattien, kurkkujen ja kesäkurpitsojen lisäksi voi tehdä hauskoja löytöjä. Tällä kertaa mukaan lähti varsiselleriä ja uudenseelanninpinaattia eli lamopinaattia. Omasta maasta napsaistu tuore varsiselleri on yllättävän hyvää sellaisenkin mielestä, joka on saanut kouluaikoina sellerikammon – todettu on! Uudenseelanninpinaatti taas tuottaa runsaan sadon eikä kuki