Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Yrttipenkki onnistuu aina

    Opiskelin joskus aikoinaan luomuyrttiviljelyä ja siinä tuli opittua kaikenlaista yrttien viljelystä ja käytöstä. Kun yrttejä kuitenkin kasvatetaan vain omaan käyttöön, ei kummempia taitoja tarvita. Sen kun istuttaa ja odottaa satoa. Niitä ei tarvitse edes suojata peuroilta ja jäniksiltä, sillä aromikkaina useimmat yrtit eivät tunnu tuholaisille maistuvan. Ensimmäinen yrttilaatikkoni tuli tiensä päähän, se oli tehty huonoksi

  • Olkikukka, hyvä hyönteisille ja talven asetelmiin

    Olkikukka (Xerochrysum bracteatum) lukeutuu kesäkukkaistutusten näyttävimpiin väriläikkiin. Sen tuhdin pensasmainen kasvutapa ja runsaskukkaisuus tekevät siitä hyvän keskuskasvin niin ruukkuun kuin amppeliinkin. Kukintojen väri kimaltelee auringossa kauniisti. Australialaislähtöinen olkikukka kukoistaa paahteessakin. Sen multa saa kuivahtaa kastelukertojen välillä. Kukinta jatkuu hyvän lannoituksen turvin syksyyn saakka. Kokonaisia kuihtuneita kukintoja voi poistaa. Kuvien kaltainen keltavoittoinen kesäkukkakatras on mahtavan energinen

  • Valoa päivänkakkaraniityltä

    Päivänkakkaraniitty on upean valoinen näky. Kasvissa on luonnonkukan charmia, ja monelle se onkin yksi kesän rakkaimmista kukkamerkeistä. Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on niittyinen ”kansalliskukkamme”, sillä se ilahduttaa koko Suomessa. Se on valittu Keski-Suomen maakuntakukaksi. Kakkarakasvustoja kannattaa vaalia, jos sellaisia lähitienoolla tietää, tai sitten kylvää uusia. Kasvi leviää siemenistä hyvin. Kasvupaikaksi sopii laihahko ja kuivahko maa auringossa.

  • Kesän ihania pinkinsävyjä

    Kukkivat ruusuorapihlajapuut (Crataegus x media) ilahduttavat nyt kesäkuussa superkerrannaisella kukkamassallaan, jolle tummanvihreät lehdet luovat tyylikkään kontrastin. Ruusuorapihlaja kannattaa istuttaa suojaiselle ja aurinkoiselle paikalle. Paahdettakin tämä ihanuus kestää. Ruusuorapihlaja varttuu korkeimmillaan noin nelimetriseksi puuksi tai pensaaksi. Yleisin lajike on alunperin englantilainen ’Paul’s Scarlet’. Viehättävä tuoksuvatukka (Rubus odoratus) edustaa herkän yksinkertaisterälehtistä vaaleaa pinkkiä. Pensas viihtyy parhaiten kosteuttapidättävässä

  • Omenankukat vuorossa kukkajuhlassa

      Alkukesän kukkapuujuhla on edennyt omenankukkiin, ja puidenystävän onkin seuraavaksi aika retkeillä omenapuiden katveeseen. Kukkapilviä on avautumassa niin hyötytarhoissa kuin koristeistutuksissa, vaikkapa valmistujaisjuhliakin kehystämään. Kyseessä on japanilaisille tärkeän hanamijuhlan eli kirsikankukinnanihailun kaltainen ajanjakso. Silloin varataan aikaa läsnäololle puiden kukkimishetkien ihmeellisyyttä kokemassa. Hedelmätarhojen omenapuissa näkyvät valkean ja vaaleanpunaisen herkät, jäätelöannosmaiset yhdistelmät. Koristeomenoissa on sävyjä esimerkiksi tummasta

  • Ruusukvitteni on kevään oranssi kukkija

    Japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica) lukeutuu toukokuun yllättäviin oranssinpunertaviin kukkijoihin. Ruusukvittenin kukkarunsaus on huimaava, vaikka itse pensas on matalahko, noin polvenkorkuinen. Kasvi on hyvä valinta tuoksupuutarhaan, sillä sekä kukat että myöhemmin hedelmätkin tuoksuvat. Pensaat viihtyvät läpäisevällä ja aurinkoisella kasvupaikalla, jolla ne laajenevat hitaahkosti kaarevaoksaisiksi kasvustoiksi. Esimerkiksi suojainen rinne on niille omiaan.         Japaninruusukvitteni on

  • Magnolia Vanha rouva

    Ihaillaanpa tässä postauksessa hanamin eli kirsikankukkajuhlan aikaan limittyviä muitakin kukkapuita, nimittäin magnolioita! Japaninmagnolia (Magnolia kobus) ’Vanha rouva’ on iki-ihana lajike Mustilan arboretumista. Siellä kartanon pihalla jo puolen vuosisadan ajan kasvanut esiäitiyksilö on osoittautunut meikäläisittäin hyvin talvenkestäväksi magnoliaksi (ainakin vyöhykkeet I-II), ja sitä lisätään myyntiin ’Mustilan’ tai ’Vanhan rouvan’ nimillä. ’Vanhan rouvan’ perhosmaiset, hienontuoksuiset kukat asettuvat

  • Scillansinistä

    Yksi kevään alkupuolen odotetuimmista kukkijoista on scilla, tuo pieni ja ponteva sipulikasvi, joka levittäytyy mattokasvustoiksi esimerkiksi nurmialueilla ja pensaanalusilla. Viralliselta nimeltään idänsinililja (Othocallis siberica) on kuitenkin kotoisin läntisestä Aasiasta. Meille sitä on istutettu 1800-luvulta lähtien, ensin kartanopuutarhoihin. Sittemmin scilla on osoittautunut niin sopivaksi oloihimme, että moni asutuspaikkakin on voinut jo kadota, mutta scillat vielä kukoistavat

  • Vapunajan kukkia

    Kuunvaihteen säätila liikuskelee vuoristorataa, mutta avautuneiden kukkien määrä on silti vähän kerrassaan kasvanut oloiltaan otollisimmilla etelän paikoilla. Scillojen sukuisten kevättähtien kuultavan vedensävyiset kukat ilahduttavat herkkyydellään. Nämä pienet sipulikasvit leviävät vuosi vuodelta laajemmiksi matoiksi nurmilla ja pensaanalustoilla. Ne liittyvät varhaisimpien kukkijoiden sesonkiin lumikellojen (Galanthus) jatkoksi. Näkösällä on myös valoisaa ja pontevaa keltaista: aikaisimmat keltanarsissit ja tulppaanit

  • Akileijojen loputon kirjo

    Istuta puutarhaan akileija, saatat saada pari eriväristä siementaimea. Istuta kolme erilaista akileijaa, saat loputtomasti uudenlaisia!

  • Sammalta näkyvissä

    Kauniit sammalmatot alkavat etelässä sulaa esiin varjoisempienkin lumikinosten alta. Lukuisten sammallajiemme vehreys on olennainen osa maisemaa, nyt siihen jälleen uudelleen havahtuu. Omanlaisensa sammalet kattavat sekä kuivempia mullosmaita että soisia seutuja. Japanilaiset ovat tunnettuja rakkaudestaan sammalpeitettä kohtaan. Vihreyteen perustuvassa puutarhassa sitä vaalitaan esimerkiksi roskien hellävaraisella poisluutimisella ja kulkemisen rajoittamisella poluille. Erityisesti Kioton seudulla on pitkän pitkä

  • Auringon sulatustyötä

    Kylmempänäkin kevätkautena auringolla on kuitenkin sulattamisvoimaa. Pälviä aukeaa varsinkin eteläisille paikoille, ja lämpö tuntuu päiväkävelyllä kasvoilla. Vähitellen harsuuntuvat jää- ja kerihankilaikut ovat rimssureunoineen mielenkiintoisen muotoista katseltavaa. Linnuista esimerkiksi lokit ja mustarastaat ovat viileästä huolimatta aktivoituneet enemmän näin huhtikuun koitettua. Vankkavartisimmat talventörröttäjäkasvit kohoavat yhä pystyssä. Jotakin pientä vihreyttä voi olla näkyvissä, mutta maanpinta on tällä hetkellä