Kaikki jutut

Auringon paahteessa viihtyvä tyrni on paitsi terveyttä edistävä marjakasvi myös hopealle välkehtivä koristepensas. Elokuun 2007 aikana tuodaan esille myös toistaiseksi tuntemattomampia ampiaisyrttejä. Nämä matalahkot, monivuotiset kukkakasvit viihtyvät tyrnin tavoin runsaassa valossa. Niiden siniset kukat houkuttelevat loppukesän päiväperhosia, ja kukinta voi kestää yli kaksi kuukautta. Monikäyttöinen tyrni Alkuperäiseen kasvillisuuteemme kuuluva tyrni (Hippophaë rhamnoides) on todellinen monikäyttöpensas,

Voi kauhistus! Juuri kesken ilakoinnin kasvimaan onnistumisesta löytyvät kukkakaalit lähes lehdettöminä. Yhdestä kasvista on vain lehtirangat jäljellä. Voi voi, siemenpussissa oli niin vähän siemeniä, että kukkakaalin tamia on vain kahdeksan kappaletta. Tuhotyön tekijät ovat kaaliperhosen toukkia. Perhoset ovat kyllä kivoja, mutta eivät silloin kun ne syövät koko sadon! Koska en halua ruiskuttaa kemikaaleja kasvimaalleni, kerään

Keväällä kerroin miten vanha, umpeenkasvanut kasvimaa jyrsittiin. Vaikka se olisi viisainta pitää viljelemättömänä plänttinä ja kylvää vasta ensi vuonna, en millään malttanut. Puolet kasvimaasta jäi paljaaksi, puolet kylvettiin. Paikka on hyvä, aurinkoinen maatilkku, maa vanhaa merenpohjaa. Keväällä kasvimaata ympäröivissä ojissa lotisee vesi. Maa on savista, niukin naukin ettei liian savista. Saaressa on peuroja, kauriita ja

Mansikan pääsatokausi on Suonenjoen seudulla kääntynyt loppusuoralle. Viileähkö ja sateinen sää on kypsyttänyt mansikat ”varovasti” eli satokausi on ollut pitkä, kertoo Ilkka VOUTILAINEN Suonenjoen seudun marjanviljelijäin yhdistyksestä. – Ensi viikolla saadaan vielä pääsadon mansikoita myöhäislajikkeista mm. Polkasta, Kimberlystä, Bountystä ja Florencesta. Satokaudessa on ollut tänä vuonna selvä porrastus eteläisen ja keskisen Suomen osalta. – Kotipakastajien

Heinäkuussa kannattaa aina poiketa pienille hiekkateille, puikkelehtimaan metsäpalstojen ja peltojen lomaan ihmettelemään Suomen maaseudun kauneutta. Tienvarren kukat tekevät matkasta ikimuistoisen. Siellä, missä maatalous ei ole liian tehokasta lannoitteineen ja torjunta-aineineen, viihtyvät monet niittykukat. Kuivat tienpientareet ovat niille parhaita kasvupaikkoja, sillä kuivassa rinnemaassa eivät viihdy niittykukkien pahimmat kilpailijat ruohot ja nokkoset. Aromaisessa pientareessa mikään ei kasva

Silkkikukka (ent. Godetia, nykyään Clarkia) on oikea kukka, nimestään huolimatta. Sen siemeniä ostetaan puutarhaliikkeestä eikä Tiimarista. Silkkikukka on vähän vanhanaikaisen maineessa, turhaan, sillä uusia lajikkeita kehitetään koko ajan. Perinteisesti silkkikukka on kohtalaisen korkea, ja siten hieman hankala. Kesäkukkaruukkuihin se ei oikein sovi, vaan pikemminkin paikkaamaan kukkapenkin aukkopaikkoja penkin taka-alalla tai keskellä. Viime aikojen uudet lajikkeet

Keski-Euroopassa viime vuosikymmeninä yleistyneen myyräekinokokin (Echinococcus multilocularis) vuoksi monet keskieurooppalaiset välttävät luonnonmarjojen syöntiä siinä pelossa, että marjojen pinnalla voi olla ketun ulosteesta peräisin olevia loisen munia. Myyräekinokokkia ei kuitenkaan esiinny Suomessa, joten täällä metsämarjoja voi syödä ilman pelkoa ekinokokkitartunnasta. Ekinokokit ovat Echinococcus-sukuun kuuluviapienikokoisia heisimatoja, joiden elämänkiertoon kuuluu pääisäntänäpetoeläin (yleensä koiraeläin), jonka ohutsuolessa aikuisia matojavoi olla

Rajoja himottaa aina venyttää, ja epäonnistumisen riski kutkuttaa kokeilunhalua. Tällä kertaa houkutus löytyi Billnäsin taimistolta Pinjaisista. Siellä oli oikeastaan montakin houkutusta, mutta yksi kohosi ylitse muiden. Neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) on ikivanha kasvi joka kasvoi jo jurakaudella, ilmeisesti pohjoisella pallonpuoliskolla. Dinosaurusten aikaan, siis. Samalta ajalta ovat Uuden-Seelannin puusaniaiset, jotka ovat edelleen voimissaan. Neidonhiuspuun talvenkestävyydestä Suomessa ei

Laukat, eli Allium-suvun kukat ilostuttavat. Hellyttävät pallerot koristavat varsien päitä, jotkut kohoavat korkealle, toiset taas pysyttelevät maan pinnassa. Laukkojen sipulit istutetaan syksyllä, aivan kuten tulppaanien ja krookukstenkin. Keväällä laukka tekee lehtiruusuketta maan pinnalle ja alkaa rauhallisesti työntää kukkavartta yhä ylemmäs – tai sitten ei, kuten hyvin matalana pysyttelevä pallolaukka (Allium karataviense). Kun varsi on kohonnut

Verenpisara (Fuchsia) on yksi helpoimmista lisättävistä. Sen kun pätkäisee oksan kärjen, mieluiten nuputtoman, riipii muutaman alimman lehden pois ja tökkää multaan. Parin viikon päästä voi jo ihmetellä uusia lehdenalkuja, jotka ovat lähteneet kasvuun vanhoista lehtihangoista. Juurihormoniakaan ei tarvita, tosin voihan sillä varmistaa juurtumisen. Hormonia myyvät puutarhaliikkeet pienissä purkeissa ja pusseissa. Pistokasruukun multa pidetään hieman kosteana,

Ruostekukan (Crocosmia x crocosmiiflora) ei pitäisi talvehtia Suomessa, ainakaan hyvin. Mutta helsinkiläispihalla se näyttää selviytyneen talvesta, jopa ihan reippaasti. Viime kesänä ruukussa ostettu ruostekukka oli niin muhkea, että jaoin sen kolmeen osaan. Istutin jakotaimet kuumaan kukkapenkkiin, kuumaan siksi, että penkin kukissa on leiskuvat värit, toisaalta siksi, että penkki on kivimuurin etelänpuolella, mahdottoman kuuma ja kuivakin.