Kannat tuovat kesäiseen puutarhaan tropiikin tuulahduksen ja kukkapenkkiin eksoottista väriä. Rehevä kannapehko elävöittää istutusaluetta, kesäkukkaryhmää, terassia ja parveketta. Tärkeintä kannassa ovat suuret, vihreät tai purppuraiset lehdet.
Villejä kannalajeja on kymmenkunta. Ne kasvavat pääosin tropiikissa Väli- ja Etelä-Amerikassa. Pohjoisimmat villikannat ovat kotoisin Yhdysvaltojen eteläosista subtrooppiselta alueelta.
Suomalaisella terassilla lehtiä auki käärivä kanna on päätynyt varsin kauas syntymäkodistaan. Tosin Euroopan puistojen ja puutarhojen koristeina kasvatettavat kannat eivät ole villilajeja vaan jalostettuja lajikkeita, tarhakannoja (Canna × generalis, taimiluetteloissa usein Canna indica). Kannoja saatetaan luulla nykyajan kukkasiksi, mutta tosiasiassa tarhakannojen tärkein kehitysvaihe oli jo 1800-luvun loppupuoliskolla. Jalostustyötä tehtiin etenkin Ranskassa, jossa nämä kolmemetriset tropiikin rikkaruohot saatiin kuin saatiinkin kesytettyä metrin korkuisiksi, siistilehtisiksi ja kauniskukkaisiksi pihakasveiksi.
Mainio asia on se, että kannat kasvavat ja viihtyvät myös viileässä ilmastossa varsin hyvin – ainakin niin kauan kuin ei ole pakkasta. Erityisen lämpimänä pohjolan kesänä 2018 kannat olivat kerrassaan onnellisen näköisiä.
Kannat ovat ruohovartisia kasveja. Maassa olevasta juurakosta kasvaa lehteviä, haarattomia varsia. Varsien solukko on mehevää, mutta samalla kovaa ja tiukkaa. Varret ovat sekä puisevia että joustavia, minkä ansiosta ne pysyvät pystyssä huolimatta suurista ja painavista lehdistä. Kannoja ei tarvitse tukea kepeillä eikä seipäillä. Tämä on merkittävä ero vaikkapa korkeisiin daalioihin nähden, jotka ilman tukemista kaatuvat maahan viimeistään kukkien painosta.
Tarhakannat ovat tavallisesti noin metrin korkuisia, mutta lajikkeita on polvenkorkuisista parimetrisiin. Mitä korkeampi kannapehko, sen komeampi ilmestys puutarhassa. Toisaalta nykyään suositaan matalia niin kutsuttuja terassikannoja, joita on helppo käsitellä kesäisinä ruukkukasveina.
Lehdissä on pitkä ruoti ja pitkänsoikea lapa, joka voi olla puolikin metriä pitkä. Eräät lajikkeet ovat kapealehtisiä. Lehdet ovat joko vihreitä, tumman purppuraisia eli pronssinvärisiä tai siltä väliltä. Nyrkkisäännön mukaan jokaisen varren päähän kehittyy kukinto seitsemännen lehden jälkeen.
Kannoilla on värikkäät, orkideamaiset kukat, joita monet ihailevat. Suomen oloissa kukinta viivästyy usein elo-syyskuulle ja jää lyhytaikaiseksi iloksi, varsinkin jos taimikasvatusta ei päästä aloittamaan varhain keväällä. Syyskesän viileydessä kukinto kehittyy hitaasti. Kun kukkia alkaa vihdoin aueta, pienikin sade ränsistää silkinohuet kukkalehdet harmillisesti.
Kotipuutarhassa kanna saattaakin olla otollisempi lehtikasvina kuin kukkijana. Kun kukkien innokkaasta odottamisesta luovutaan, nähdään koko kasvin ja lehtien koristearvo. Jos pihan kanna sitten komean kasvunsa lisäksi tekee pari kukintoa, hyvä niin, mutta kukat eivät ole pääasia.
Vihreälehtinenkin kanna näyttää suomalaisessa puutarhassa eksoottiselta, mutta aivan erityistä tropiikin tunnelmaa tuovat pronssilehtiset kannat. Sävyjä on eri lajikkeiden lehdissä lukuisia vihreänpunaisesta sinipunaiseen ja mustanpunaiseen. Kastelu ja etenkin hyvä lannoitus saavat kannat tuottamaan yhä uusia varsia ja kauniinvärisiä lehtiä. Kun ilta-aurinko paistaa kannan takaa, lehtiin syttyy ikään kuin punaisena hehkuva valo.
Värikäslehtinen kanna on kukkapenkin tai kukkalaatikon keskipiste ja kohokohta. Kanna saa myös kasvinaapurinsa näyttämään hyviltä, olivatpa nämä kuinka tavallisia perennoja tai kesäkukkia hyvänsä. Pronssilehtisen kannan ympärille on jännittävää suunnitella hehkuva kesäkukkaistutus, jossa muut kasvit toistavat kannan lehtien sävyjä tai luovat hätkähdyttäviä värikontrasteja.
Juurakoiden onnistunut juurrutus keväällä ja versojen hyvä alkuunlähtö ovat kannojen kasvatuksen tärkein vaihe ja perusta koko kesän kasvulle.
Varastossa tai kellarissa talvehtineet kannanjuurakot ruukutetaan huhtikuun puolenvälin jälkeen, mikäli taimien alkukasvatus tehdään asuinhuoneessa. Varret kasvavat honteloiksi, jos kasvu ehtii sisällä lämpimässä ja vähässä valossa kovin pitkälle ennen kuin taimet voidaan viedä turvallisesti ulos. Jos on kasvihuone käytössä, voi ruukuttaa jo huhtikuun alussa ja viedä taimet kasvihuoneeseen heti kun pakkasyöt loppuvat. Toisaalta aivan hyviä kannoja saadaan, vaikka taimikasvatus aloitettaisiin vasta toukokuussa.
Jos juurakko on vastaostettu palanen tai talvisäilytyksen jäljiltä hapera ja niukkajuurinen, valitaan alkukasvatukseen ahdas ruukku. Siinä hiekkapitoinen taimimulta pysyy sopivan nihkeänä, mikä edistää juurtumista. Suureen ruukkuun muodostuu helposti märkä ”suo”, joka mädättää heikon juurakon. Vasta myöhemmin, kun versot kasvavat täyttä päätä ja ruukku on täynnä juuria, juuripaakku siirretään suurempaan ruukkuun ja lisätään runsasravinteista multaa ympärille.
Taimiruukut viedään juurtumaan lämpimälle lattialle, esimerkiksi pannu- tai pesuhuoneeseen. Asuinhuonekin käy, kun ruukkujen alle laitetaan vaikka styroksilaatikko estämään multaa viilenemästä. Kastelua ei juurrutusvaiheessa käytännössä tarvita, jos multa on ollut sopivan kosteaa alun alkaen. On kuitenkin hyvä nostella ruukkuja silloin tällöin ja lorauttaa vettä, jos jokin ruukku tuntuu kevyeltä. Valoakaan ei suuremmin kaivata ennen kuin versot tulevat kunnolla näkyville.
Versojen nopeasta kasvusta voi päätellä, että juurakko on juurtunut hyvin. Mitä lämpimämpää ja valoisampaa on, sitä vauhdikkaampaa on kasvu. Kanna viihtyy toukokuussa kasvihuoneessa oikein hyvin. Pieni ihme on se, että tropiikin kasvi varttuu hyvin myös melko viileässä: +10 astetta on aivan hyvä lämpö kookkaille taimille. Auringonpaistetta kyllä tarvitaan. Kastelu saa olla niukkaa viileissä oloissa. Kannantaimi ei hevillä näivety kuivuuteen, mutta märässä ja kylmässä mullassa juuret vahingoittuvat.
Jos ei ole kasvihuonetta, sisällä kasvatetuille taimille voi järjestää pihalle lämpimään kohtaan väliaikaisen kasvatuspaikan esimerkiksi pinoamalla lavankauluksia päällekkäin sopivan määrän. Tällainen umpikarsina suojaa taimia tuulelta ja auringon porotukselta, sisäpuoli lämpenee auringonpaisteessa ja valoakin tulee ylhäältä päin riittävästi. Karsinan pohjalle laitetaan styroksilevy lämmikkeeksi ja päälle levitetään tuplaharso. Yöksi voi laittaa lisää harsoa tai pakkaspeiton.
Kun taimet ovat parin viikon kuluessa tottuneet karsinassa ulkoilmaan, ne siirretään lämpimälle seinustalle ja suojataan tarvittaessa harsolla. Toukokuun säät vaihtelevat lumisateesta (2017) helteeseen (2018), niinpä kannatarhurin on elettävä taimiensa kanssa sen mukaan, kuinka säiden haltija kulloinkin määrää. Varmaa on se, että kannantaimet eivät kestä pakkasta yhtään.
Kesällä kannat saavat kasvaa maahan istutettuina tai ruukuissa tai laatikoissa. Ruukkuviljely on hyvä vaihtoehto, sillä kannaruukku on helppo asettaa pihalla sinne minne halutaan tropiikin meininkiä. Syksyllä ruukku on mahdollista viedä sateensuojaan, jos halutaan estää multapaakkua kastumasta ennen talvilepoa, tai hallasuojaan, jos kannan ei haluta paleltuvan vielä alkusyksyn yökylmissä. Tilava multaruukku kera suuren kasvin painaa aika lailla, ja usein tarvitaankin kaksi kantajaa tai nokkakärryt. Onneksi sitkeävartinen kanna kestää melkoista höykytystä eikä ole moksiskaan, vaikka ruukku lipeäisi käsistä ja kasvi kaatuisi maahan pitkin pituuttaan.
Muoviruukku on siitä hyvä, että se kestää kannanjuurakon pullistelun. Monien lajikkeiden juurakko paksuuntuu ja laajenee kesän kuluessa rivakasti, jolloin ruukku venyy soikeaksi tai kylkiin ilmestyy muhkuroita.
Kesähoidoksi kannalle riittää kastelu ja lannoitus. Lannoittaa ei voi liikaa, sillä kanna nälkiintyy helposti. Alkukesällä kasvuruukkuun laitetaan hyvää kompostimultaa ja latinki sitä lannoitetta, jota puutarhassa käytetään muutenkin. Juhannuksesta elokuun lopulle jokaiseen kasteluveteen sekoitetaan kastelulannosta, jonka annostelussa ei pidä kitsastella. Jos sataa usein eikä kannaa tarvitse kastella erikseen, ruukkuun mullan pinnalle levitetään lannoiterakeita. Jos tuntuu, ettei kanna millään kasva ja lehdet näyttävät hailakoilta, lannoita.
Kastelusta on vaikea antaa yksiselitteistä ohjetta, kesän sää vaikuttaa niin paljon. Kastele silloin, kun ruukun multa näyttää kuivalta ja ruukku tuntuu keventyneeltä. Kanna kyllä kestää pientä kuivuutta, mutta pitkään jatkuva märkyys voi aiheuttaa hankaluuksia.
Kuten sanottu, kannan varret ovat sitkeitä ja pysyvät hyvin pystyssä. Tuuli voi kuitenkin retuuttaa varsia tai ukkossade painaa lehtiä niin, että varsia taittuu. Tämä estetään sitomalla naru varsikimpun ympärille. Nuoret, yksivartiset kannat saattavat tarvita tukikepin.
Kannojen juurakot talvetetaan samalla tavalla kuin daalioiden juurakot. Ensin varsien annetaan paleltua syksyn pakkasissa, sitten nostetaan juurakot maasta tai ruukusta, katkotaan varret ja ravistellaan tai kaavitaan enimmät mullat pois. Juurakot upotetaan laatikoihin kuivaan turpeeseen ja viedään kellariin tai varastoon.
Vaihtoehtona on katkoa paleltuneet varret ja antaa juurakon olla ruukussaan kellarissa talven yli. Talvetus onnistuu, jos ruukun multa on jokseenkin kuivaa. Märässä mullassa juurakko mätänee. Kannaruukku viedään sateensuojaan viimeistään syyskuun alussa ja lopetetaan kastelu kokonaan. Lehtien haihduttaessa ruukun multa kuivuu sopivasti syksyn kuluessa.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
Kevät valmistellaan nyt! Syksyllä istutetuista kukkasipuleista saadaan väri-iloa maaliskuulta keskikesään. Sipulien maahan upottaminen sopii myös kärsimättömälle, sillä syyssahramit ja syysmyrkkyliljat kukkivat pian istuttamisen jälkeen.
Aloita viljelykausi kasvattamalla versoja ikkunalaudalla. Sato valmistuu muutamassa viikossa. Kesällä syötävää saadaan minivihanneksista tai korjaamalla osa kasviksista keskenkasvuisina.
Kesä on täynnä kukkivia unelmia! Nyt on hyvä aika suunnitella alkavan kevään kukkakylvöt ja esikasvatukset, sekä tehdä ensimmäiset daaliahankinnat.
