
Pihan täydeltä kaunista katsottavaa – Suomen Paras Piha 2021 finalistipiha
Pihanomistaja tietää, että kannattaa kärrätä multaa ja leikata kuivuneita oksia. Kun kaikki on tehty, kauneus palkitsee.
Syksyn tulo ei tarkoita kukkaloiston loppumista, vaan kukintaa riittää jopa talveen asti. Lisäksi puutarhaan tuovat väriä puiden, pensaiden ja perennojen lehtien ruska.
Asterit (Aster, nykyisin Symphyotrichum, Eurybia ym.) ovat rakastettuja loppukesän ja syksyn kukkia. Yksinkertaiset tai kerrotut kukat punaisen, sinisen tai violetin sävyissä sopivat moneen makuun. Kukkapenkin monivuotisten astereiden lisäksi syysastereita on saatavana myös kukkivina ruukkukasveina, syksyn kausikukkina. Nämäkin kannattaa istuttaa perennapenkkiin kukinnan jälkeen ja seurata, talvehtivatko ne (yleensä talvehtivat) ja tuleeko kukkia myös ensi syksynä.
Monet asterilajit ja -lajikkeet eivät ehdi kukkia Suomessa kunnolla ennen talven tuloa. Tämä johtuu ainakin osaksi siitä, että asterit ovat niin kutsuttuja lyhyenpäivänkasveja eli ne alkavat kukkia vasta kun vuorokauden valoisa aika on tarpeeksi lyhyt. Koska päivät ovat täällä pohjoisessa loppukesälläkin vielä melko pitkät, siirtyy eräiden astereiden kukinta liikaa syksyn puolelle.
Onneksi astereissa on paljon sellaisiakin lajeja ja lajikkeita, jotka ehtivät kukkia aivan hyvin syksyn aikana. Kannattaa kysellä taimimyymälöistä ja etenkin pitää silmät auki pihojen ja puistojen kohdalla. Jos jossakin näkyy hyvin kukkiva asteri, jakopalan saa varmasti pyytämällä.
Isomaksaruoho (Sedum telephium), varsinkin sen punakukkainen alalaji punamaksaruoho (subsp. telephium), on helppohoitoinen ja näyttävä perenna, jonka kukinta kestää koko loppukesän ja syksyn. Myös komeamaksaruohot (Sedum-lajikkeet) ovat mainioita syyskukkijoita. Kuultavan ruskeat varret kannattaa jättää paikoilleen talventörröttäjiksi. Vanhat varret poistetaan vasta keväällä ennen uuden kasvun alkamista.
Konnanyrtit (Chelone) ovat hauskan näköisiä, noin metrin korkuisia, tummanvihreälehtisiä syyskukkijoita. Kukat muistuttavat kilpikonnan kitaa. Ne avautuvat vuoron perään alhaalta ylöspäin pitkähkössä tähkässä, joten kukinta-aika on pitkä. Kukat voivat olla sinertävän vaaleanpunaiset tai valkoiset.
Syksyyn mahtuu paljon keltaisia kukkia, kuten iso- ja syyskaunosilmä (Coreopsis grandiflora, verticillata), syyshohdekukka (Helenium Autumnale-Ryhmä), syyspäivänhattu (Rudbeckia laciniata) sekä kultapallo (R. ’Goldball’). Näillä saadaan perennapenkin kukintaa jatkettua hyvinkin pitkälle syksyyn. Monia näistäkin on saatavana isoina, kukkivina ruukkukasveina.
Nauhukset (Ligularia) ovat suuria, hienoja, keltaisia loppukesän kukkijoita. Nekin tarjoavat ravintoa kesän viimeisille perhosille.
Syksyn tullessa ihaillaan vihreän vaihtumista punaisiin ja keltaisiin sävyihin. Puuvartisten kasvien lisäksi eräät perennat saavat kauniin syysvärin. Myös ruska kannattaa huomioida, kun valitaan puutarhan kasvit.
Puolukkaa käytetään nykyisin myös koristekasvina, ei vähiten kauniiden punaisten marjojen takia. Orapihlajien ja heisien punaiset marjat jäävät pensaaseen lehtien putoamisen jälkeenkin ja koristavat talvimaisemaa.
Perennoja ei tarvitse leikata alas syksyllä vaan kuihtuvat lehdet saavat jäädä kasvien talvisuojaksi. Varsinkin jaloangervot (Astilbe) ja konnanyrtit ovat kauniita talventörröttäjiä eivätkä ne leviä siemenistä. Lehdet ja varret on huomattavasti helpompi siivota pois keväällä kuivina ja hauraina kuin syksyllä märkinä ja sitkeinä. Myös kaikkien maksaruohojen ruskeat varret ovat kauniita varsinkin myöhäissyksyn auringossa.
Kuitenkin jos kasvien lehdissä on härmää tai muuta sienitautia, ne kannattaa poistaa, sillä taudinaiheuttajien itiöt talvehtivat kuihtuneissa lehdissä ja siirtyvät uusiin varsiin aikaisin keväällä.
Perennat, jotka leviävät helposti siemenillä, leikataan alas tai ainakin niistä poistetaan kuihtuneet kukkalatvat. Varsinkin jättipoimulehden (Alchemilla mollis) ja töyhtöangervon (Aruncus dioicus) latvat tulisi leikata heti kukinnan jälkeen, etteivät siemenet leviä luontoon.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.