Postimerkkipihaan mahtuu omaa ruuantuotantoa, itse kasvatettuja perennoja, komposti ja tilava terassi. Kasvit saavat mielellään olla sekä kauniita että syötäviä.
Vantaan Variston vuoden 1977 asuntomessualuetta leimaa puutarhamaisuus. Rivi-, pari- ja pientalojen väleissä on syreenien reunustamia käytäviä kuin siirtolapuutarhassa. Taloilla on yhteisiä laajoja piha-alueita, joissa on nurmea lasten temmeltää ja grillejä sekä istuinryhmiä aikuisille. Lähellä on lampi sorsineen.
– Paikan ihanteellisuus lapsiperheelle saikin meidät muuttamaan tänne. Vanhempi tytär oli silloin parivuotias ja nuorempi tuloillaan, kertoo Johanna Metso, joka miehensä Niko Metson kanssa hankki kodin 15 vuotta sitten.
Takapihalla oli nurmikko ja hieman istutuksia aidan vierellä.
– Ainoa hyvämultainen kohta oli siinä, missä kasvoi joitakin perennoja. Muutaman metrin päässä olikin sitten tiukkaa savimaata ja lasinsirpaleita. Yritin istuttaa siihen mansikkaa tai marjapensaita, mutta mikään ei viihtynyt.
Hankalimpaan kohtaan tehtiin sorakäytävä, pystytettiin komposti ja rakennettiin viljelylaatikko kurkuille.
– Tomaattien ja kurkkujen laatikoissa on kastelualtaat, jotta kasvit kestävät parikin viikkoa kastelematta. Kesällä täytyy olla mahdollisuus käydä vanhempieni mökillä ja muilla reissuilla ilman, että satokasvit kuolevat sillä aikaa kuivuuteen.
Takapiha antaa suoraan etelään ja on suojassa tuulelta – eli se on erittäin kuuma.
– Lämpötila nousee helposti yli kolmenkymmenen aurinkoisena päivänä. Nurmikko kulottui aina, paitsi hyvin sateisina kesinä. Mietimmekin nurmen poistamista pitkään, kunnes muutama vuosi sitten toteutimme haaveen suuresta terassista. Emme ole katuneet, muutos kannatti.
Terassi on niin laaja, että siihen mahtuu iso kulmasohva, nojatuoli ja pari aurinkotuolia, sohvapöytä ja vielä jää tilaa ylikin. Talon emäntä myöntää silloin tällöin istuvansa paikoillaan nauttimassa pihasta, vaikka onkin se, joka on yleensä aina pihalla "nyppimässä jotakin".
Terassin kulman suuressa viljelylaatikossa, jossa ei ole pohjaa vaan yhteys suoraan maahan, kasvaa liuskavatukka 'Thornless Evergreen' (Rubus laciniatus). Sen Johanna ottaa talveksi alas ja käärii rullalle pakkasharson alle.
– Suojan sisällä lehdet tosiaan pysyvät vihreinä talven yli. Köynnöksen kasvuvoima on valtava, vuodessa monta metriä. Sitä saa leikata paljon. Lisäksi se puskee juurivesoja, joita täytyy poistaa, muuten köynnös valtaa koko laatikon.
Johanna haluaa, että samaan laatikkoon mahtuu yrttejä ja kukkiakin. Siinä kasvaa myös rungollinen punaherukka – loistovalinta, kun tilaa on vähän. Tyvelle mahtuu muita kasveja.
Vatukka valikoitui epätavalliseksi terassiköynnökseksi, sillä Metsojen vanhempi tytär on kiinnostunut hyötyviljelystä. Se saa perheen miettimään vaihtoehtoja koristekasveille.
– Vatukassa on erittäin kauniit kukat, Johanna pohtii. – Lisäksi se ehtii hyvin tehdä satoa näin lämpimällä paikalla. Viime elokuussa keräsin siitä viisi kiloa marjoja! Muutenkin pidämme marjakasveista. Tämän kokoiselle pihalle ei paljon heräteostoksia mahdu, mutta marjojen suhteen joustamme siitä.
Hyötykasvit ovat myös perheen äidin mieleen, mutta kukkiakin pitää olla. Johanna kasvattaa taimet itse siemenestä.
– Olohuoneemme on keväisin viidakko, kun taimikasvatukset ovat kiivaimmillaan. Harrastan erilaisia tomaatteja, mutta niiden ja kurkuntaimien välissä on joka vuosi jokin uusi kesäkukkakokeilu tai parikin.
Takapihan pallo-ohdakkeet (Echinops) ja morsiusharsot (Gypsophila) ovat siemenestä kasvatettuja. Lisäksi Johanna on kokeillut omenapuun varttamista. Neljä onnistunutta ymppäystä saa hänet iloitsemaan.
– Istutin 'Valkea Kuulas' -omenapuun, kun muutimme tähän. Ajattelin, että se on hyvä ja kuuluisa lajike, mutta valinta ei ollutkaan paras mahdollinen. Tämän kokoisella pihalla sitä joutuu myös leikkaamaan paljon. Nyt toivon vartetuista oksista hyviä erilaisia omenoita. Lisäksi koetan saada oksia taivutettua painojen avulla alemmas sateenvarjomallisesti, jotta puusta ei tulisi kovin korkea.
Satoa tuottavat myös talon seinustalle rakennetut pitkät viljelylaatikot. Niissä viihtyvät muun muassa pavut (Phaseolus), samettikukat (Tagetes) ja tarhapensasmustikat (Vaccinium Angustifolium-Ryhmä).
– Ostin ensin kanadalaisia pensasmustikkalajikkeita ja ne talvehtivat hyvin. Sitten hankimme vielä kotimaiset 'Aino'- ja 'Alvar' -lajikkeet. Laatikon loistava puoli on se, että sen saa täytettyä juuri sellaisella mullalla, jota kukin kasvi tarvitsee, esimerkiksi pensasmustikoille pitää olla hapanta maata.
Viljelylaatikoiden väliin Johanna teki kiveyksen. Se on ladottu betonikivistä oman pään mukaan "niin, että sain kaikki kivet käytettyä järkevästi". Kivien väleissä on hiekkaa. Esteettistä silmää omaava perheenäiti keksi laittaa betonikivet ylösalaisin terävät reunat näkyville ja pyöristetyt reunat alaspäin. Näin betonikivet näyttävät enemmän oikeilta tiililtä ja lopputulos muistuttaa vanhaa pihakäytävää.
Pihan takaosaan ei saa rakentaa kiinteää aitaa, mutta pensasaita saa olla. Tavoitteena on alueen puutarhamaisuus ja takapihojen saumaton liittyminen niiden keskellä sijaitseville yhteispiha-alueille. Metsot uudistivat vastikään vanhan huonokuntoisen orapihlaja-aidan, sen lisäksi takapihaa rajaa syreeniaidanne. Pihan takanurkalla sijaitsee oma puutarhakomposti.
– Käytän kompostimullan kukkapenkkien katteeksi keväisin. Se maatuu vuodessa ihanteelliseksi karikkeeksi. Ilman tätä katetta maa on kovaa ja kuivuu nopeasti.
Keväisin kukkivat esikot, niiden jälkeen alkavatkin pian liljanvarret nousta. Kevätaurinko lämmittää pihaa tehokkaasti, missä on huonokin puoli: sipulikukat eivät aina ehdi kukkia, kun jo jäävät rehevöityvien perennojen jalkoihin.
Pientä pihaa leimaa täydellisyys. Kun piha on tämän kokoinen, pystyy pienimpiinkin yksityiskohtiin kiinnittämään huomiota.
– Etenkin lasten ollessa pieniä arvostin kompaktin kokoista pihaa. Täällä on mukava puuhastella, mutta pihanhoito ei vie paljon aikaa. Tämä on järkevä pala hoidettavaksi, Johanna pohtii.
Kompostille johtaa terassin nurkalta matala porras ja viehättävä kivi-sorakäytävä. Reunalla kasvaa kirsikka, jolle tehtiin laatikkomainen kohopenkki.
– Tässä oli tontin huonoin maa, niinpä päättelimme puuntaimen kaipaavan syvempää multatilaa ja parempaa ruokamultaa tyvelleen.
Kirsikkalaatikon pintaa peittää suikeroalpi (Lysimachia nummularia), joka ryöppyää rentona reunan yli. Käytävän toisella puolella viihtyvät maksaruohot (Sedum).
– Ne ovat kiitollisia, kun pärjäävät paahteessa ja huonossa maassa, toisin sanoen paikassa, jossa mikään muu kasvi ei selviä, Johanna kiittelee.
Kasvillisuus kohoaa kerroksina maan pinnalta puiden latvustoihin. Johanna on pyrkinyt tekemään kasvillisuudesta sellaista, että erikorkuiset kasvit täydentävät toisiaan.
– Olen säästänyt alkuperäisistä kasveista joitakin kuunliljoja, pioneja ja särkyneensydämen, joka kasvaa alkuperäisellä paikallaan. Kohta on selvästi liian paahteinen ja kasvi kärsii kuivuudesta.
Etupiha on kerrosta ylempänä katutasossa. Sieltä löytyy miehen valtakunta eli grilli suojaisan katoksen alta talon ja pihavaraston välistä.
Myös yläpihalle rakennettiin puinen terassi.
– Tämä on niin varjoinen kohta, että nurmi tai maanpeitekasvillisuus ei viihtynyt ollenkaan. Lisäksi terassin päällä on hyvä, tasainen pinta isolle ruokailuryhmälle.
Tuuhea pensasaita tuo etupihaan yksityisyyttä, samoin kätevästi rakennetut pihavajat, joihin yhdistyvät pihoja erottavat lauta-aidat sekä suojaavat katokset.
Vaikuttaa siltä, että alkuperäinen henki vehreästä ja viihtyisästä asuinympäristöstä toteutuu yhä yli 40 vuotta asuntomessujen jälkeen. Tämä kelpaa kodiksi vaativallekin viherpeukalolle.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Piha oli Oma PIHA -lehden lukijaäänestyksen ylivoimainen voittaja. Röngän perheen mökkipiha vastaakin monen suomalaisen mielikuvaa täydellisestä kesäparatiisista. Se on hieno saavutus.
Oma PIHA -lehden perinteikäs Suomen Paras Piha -kilpailu on ratkennut. Vuonna 2015 voittoon kiri ensimmäisen kerran maalaistalon piha. Se oli niin lukijaäänestyksen kuin tuomaristonkin valinta. Voit katsoa videon pihasta tästä. Vuokko ja Jouko Huumarkankaan lypsykarjatila sijaitsee Kyyjärvellä, joka on Suomenselällä Keski-Suomessa lähellä Pohjanmaan rajaa. Vedenjakajaseutu on luonnoltaan karumpaa kuin ympäröivät seudut. Huumarkankaiden Onnela-nimisen tilan pihapiiri
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
Kirsi-Marja ja Arto Hamosen piha valittiin vuoden 2015 Suomen Paras Piha -kilpailussa finaaliin. Piha on harmoninen kokonaisuus, mutta siinä on paljon yllätyksellisiä yksityiskohtia. Voit katso videon pihasta tästä. Kirsi-Marja Hamosen puutarhaharrastus alkoi vuonna 1997, kun pariskunta muutti omakotitaloon. Talo sijaitsee kuutisen kilometriä Mikkelin keskustasta Pieksämäen suuntaan. Tontin koko on liki 4000 neliötä, josta 1200 neliötä
Moni tuntee benediktiinien hengellisen perinnön, mutta harva tietää, kuinka syvästi nämä munkit vaikuttivat Euroopan maatalouteen ja työn tekemiseen.
Rousayn tuulisella saarella on yllättävän vehreä puutarha ja jopa pieni metsä, kun muualla Orkneyn saariryhmässä ei juuri puita näe. Trumland House on pieni viktoriaaninen helmi.
Kerrostalon pihapiiri Kuopiossa on Liisa Majurisen 30 vuoden elämäntyö. Pihan kukkaloisto ilahduttaa talon muitakin asukkaita ja heidän vieraitaan.
Kaikki alkoi lentävästä ruohonleikkurista. Nurmikko sai lähteä. Tilalle tulivat polut ja tiheät kasvustot.
Ikkuna yhdistää ulkotilat sisätiloihin, se rajaa ja kutsuu katsomaan. Parhaimmillaan ikkuna on kuin elävä taulu, joka muuttuu päivän mittaan sekä sään ja vuodenaikojen mukaan.
