Siirry sisältöön

Satokausi jatkuu jouluun saakka

Innokkaan viljelijän sadonkorjuu alkaa keväällä ja loppuu vasta syystalvella. Viimeiset juurikkaat nostetaan lokakuussa, mutta lehtikaalin viimeisen sadon keräämisen voi jättää jopa jouluun.

Jaa artikkeli
Öljysiemenkurpitsa ’Retzer Gold’ on ensin vihreä, mutta muuttuu kypsyessään keltaiseksi ja lopuksi oranssiksi. Tämä kurpitsa on päätynyt papumaahan.

Vasta kun on ollut useita pakkas- ja lämpöjaksoja, alkaa lehtikaalin sadonkorjuu olla ohi. Lehtikaalia voi myös kuivata ja se on hyvä lisä varsinkin sianlihapataan. Pihlajan- ja aronianmarjat ovat parhaimmillaan muutaman pakkasyön jälkeen, mutta nälkäinen lintuparvi voi viedä marjat, jos poimija odottaa liian kauan.

Kurpitsat sen sijaan eivät kestä pakkasta lainkaan, ja niiden säilyttäminen halloweeniin asti voi tuottaa päänvaivaa. Kurpitsat säilyvät parhaiten viileässä ja kuivassa paikassa. Ne voivat hyvin olla ulkona esimerkiksi räystään alla. Jos on pakkasyö tulossa, laitetaan viltti päälle tai tuodaan kurpitsat sisälle yöksi.

Kurpitsoita ja meloneita voi viljellä kasvihuoneessa tai niiden annetaan kiivetä parvekkeen tai terassin seinällä ja katossa. Riippuva sato on hämmästyttävä näky.

Monenlaisia kurpitsoita

Kesän kasvuvoima ja lämpö muistuvat mieleen, kun ihailee isoja, auringonkeltaisia jättikurpitsoita. Kurpitsoiden viljeleminen on hauskaa, vaikka ei olisikaan kurpitsaruokien ystävä. Kurpitsan pitkät, maata pitkin etenevät varret valtaavat helposti ison alueen – yhtäkkiä huomaat, että papumaalla kasvaakin kurpitsoita! Kurpitsan kukat ovat suuria ja kauniita, mutta auki lyhyen aikaa, usein vain puoli päivää. Jos pölyttäjät eivät ehdi vierailemaan sekä hede- että emikukissa riittävän nopeasti, ei muodostu kurpitsoita.

Suosittu hokkaidokurpitsa on kauniin oranssinkeltainen.

Kurpitsalajien ja -lajikkeiden kirjo on todella laaja. Tunnetuin kurpitsa lienee kesäkurpitsa. Se ei aina ole vihreä ja pitkä vaan se voi olla myös keltainen ja pyöreä. On öljysiemenkurpitsa, joka viljellään öljypitoisten siementen vuoksi, on herkullinen hokkaidokurpitsa eli japanilainen talvikurpitsa, joka on kotoisin Japanin Hokkaidon saarelta, on spagettikurpitsoita ja koristekurpitsoita. Kuivunut koristekurpitsa kelpaa vaikka marakassiksi. Kurpitsalyhtyjä valmistetaan jättikurpitsasta. 

Jättikurpitsa ’Expert’ on täydellinen kurpitsalyhtyaines.
Jättikurpitsa ’Howden’.

Kurpitsalyhty 

Kurpitsalyhdyn valmistaminen alkaa kylvämällä iso siemen sisälle ruukkuun huhti–toukokuussa. Nopeakasvuinen taimi istutetaan ulos maahan, kun hallayöt ovat ohi. Koko kesän voi seurata taimen ja hedelmien kehitystä. Syyskuussa täytyy vahtia, ettei kurpitsa jää hallayön armoille ja vaurioidu. Kun tulee niin kylmä, ettei kurpitsaa voi enää jättää vihannesmaalle, on löydettävä viileä paikka, jossa se säilyy pyhäinpäivän tienoille, jolloin vietetään myös halloweenia.

Ennen vanhaan, kauan ennen kuin tiedettiin mitään halloweenista tai kurpitsalyhdyistä, tehtiin Ruotsin eteläisimmässä maakunnassa Skånessa rehujuurikkaista lyhtyjä pyhäinpäivän aatoksi. Nämä lyhdyt esittivät pahoja ukkoja. Ken tietää, vaikka lyhtyperinne olisi lähtöisin Pohjoismaista? Ei ole kaukaa haettu, että joku siirtolainen olisi vienyt tämän perinteen mukanaan Pohjois-Amerikkaan ja sittemmin siirtynyt kaivertamaan kurpitsoita, joilla on pehmeämpi hedelmäliha kuin rehujuurikkaalla.

Beidegubbe eli juurikasukko tehtiin Skånessa ennen vanhaan rehujuurikkaasta pyhäinpäiväksi.

Hymynaama tai taideteos

Perinteinen kurpitsalyhty on hymynaama tai hirviönaama. Aihe on kuitenkin vapaa, ja lyhty voi olla todellinen taideteos.

Piirrä kuvio ensin paperille. Valmiin kuvion voi siirtää kurpitsaan kiinnittämällä paperi kurpitsan päälle ja merkitsemällä ääriviivat nuppineulan avulla paperin läpi.

Aluksi kurpitsalta leikataan ”hattu” pois. Jotta hattu saataisiin takaisin oikeaan asentoon, sen reunaan voi tehdä loven, jonka vastamuoto jää lyhtyyn. Tämän jälkeen alkaa kurpitsan tyhjentäminen. Keskellä oleva siemenhöttö on helppo poistaa esimerkiksi lusikalla. Jos hedelmälihaa on paksusti, poistetaan siitäkin osa – mutta siihen tarvitaan veistä ja ehkä muitakin työkaluja.

Kurpitsan hedelmälihasta voi valmista piirakan, keiton, sosetta tai pikkelssiä. Siemenet voi paahtaa uunissa ja käyttää vaikka leivonnassa. Siemeniä on viisasta myös säästää ensi vuoden kurpitsanviljelyyn. 

Pieni tasku- tai otsalamppu on hyvä apuväline lyhdyntekijälle. Laita lamppu kurpitsan sisälle, jotta näet, kuinka paljon hedelmälihaa pitää kaivertaa pois, jotta haluttu kuvio tulee näkyviin. 

Kuvion suunnittelu on tarkkaa työtä.
Kurpitsa avataan ja tyhjennetään.
Hokkaidokurpitsa on kova, mutta siitäkin saa tehtyä hienon lyhdyn. Kuvion kaivertaminen vaatii monenlaisia työvälineitä. Laittamalla taskulampun kurpitsan sisälle näkee kuvion ja sen, kuinka paljon hedelmälihaa pitää poistaa, jotta saa haluamansa valon.
Kolme tekijää, kolme tyyliä, kurpitsalyhdyn aihe on vapaa. Trangiakeittimen tulella saa lyhtyyn toimintaa.
Kurpitsan kaunis kukka on auki vain noin puoli päivää.
Lehtikaali kestää alkutalven pikkupakkaset hyvin. Tuoretta lehtikaalia voi korjata ulkoa ainakin jouluun asti.
Paras jouluherkku tulee Etelä-Ruotsista. Lehtikaalia keitetään ensin kinkun paistoliemessä. Kun kaali on pehmeää, kaadetaan ylimääräinen liemi pois ja hienonnetaan kaali. Lisätään kermaa ja keitetään vielä hetken.
Lehtikaalit täytyy suojata hyönteisiltä varsinkin alkukesällä. Pitsiverhot ovat hyvä suoja.
Kaunis kurpitsakolmikko.
,

Intresset för trädgård och växter har följt mig genom livet. Jag kan fortfarande på samma sätt som ett barn fascineras av de små detaljerna i en blomma. I mitt jobb som landskapsplanerare är helheten och de små detaljerna lika viktiga. I min trädgård har jag både prydnads- och nyttoväxter. Många är gamla traditionella växter som har en historia att berätta. Andra är nyheter som jag testar för att se om de är användbara i mina planer och texter. Förutom trädgård som både är mitt yrke och min hobby seglar jag med familjen och tränar agility och rallylydnad med mina hundar.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Puutarhatietoa koko vuodeksi!

Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.

Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen. 
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.

Tilaa kalenteri
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Saako olla lisää

  • Istutuskausi jatkuu jouluun

    Niin se on, että kasvihullun istutuskausi loppuu sitten, kun maa on jäässä (ja senkin jälkeen saattaa vielä saada jonkun loppusyksyn alennuksista haalitun kasvin upotettua kellarin hiekkaiseen maalattiaan). Lukuisten kukkasipulipussien lisäksi olen tullut hankkineeksi taimia puutarhamyymälöistä, sillä niissä on vastustamattomia tarjouksia tähän aikaan vuodesta. Ei voi ohittaa! Yksi taimipaketti tuli postissa ulkomailtakin, sillä halusin kokeilla purppurahelmimarjaa

  • Pihan esittely jatkuu

    Jatkan vielä pihan esittelykierrosta. Viime kerralla katseltiin, miltä etupihalla näyttää; nyt mennään talon päätyyn ja sivupihalle. Ensimmäisessä kuvassa siirrytään etupihalta talon päätyyn. Ruusuporttia kiertää köynnösruusu Pohjantähti, joka menestyy hyvin Pohjois-Karjalan korkeudella. Tässä kuva talon päädystä. Kuten huomaatte, pihassamme on käytetty runsaasti kiveä. Polkuja on useita. Tämä kuva on myös päädystä. Tällä paikalla oli vielä toissa

  • Kesä jatkuu kukkien

    Syyskesä on jatkunut jo jonkin aikaa epävakaisena, mutta vuodenaikaan nähden miellyttävän lämpöisenä. Kun hallaöitäkään ei ole esiintynyt ainakaan täällä maamme eteläkolkassa, myös kasvit ovat viihtyneet ja monet niistä kukoistavat kukkien vielä ”täysin rinnoin”. Kävimme perjantaina (18.9.) Bromarvissa, mikä on Raaseporiin kuuluva muutaman sadan vakinaisen asukkaan kylä. Se sijaitsee vesien (Bromarvsfjärden ja Djurgårdsfjärden) välisellä kauniilla harjulla.

Uusimmat jutut

Kaikki jutut