Kyushun saarella eteläisessä Japanissa sijaitseva Dazaifun kaupunki tunnetaan pyhäköistään ja temppeleistään. Puutarhamatkailija löytää sieltä myös maan kauneimpiin kuuluvan sammal- ja hiekkapuutarhan.
Etupihan kuiva karesansui-
puutarha on jaettu kolmeen osaan. Japaninvaahteran ruskaa odotetaan marras-
kuun puolivälissä.
On kuulas, aurinkoinen päivä lokakuun lopulla eteläisessä Japanissa. Junan ikkunasta näkyy kullankeltaisina lainehtivia riisipeltoja, sadonkorjuu on käsillä. Osa viljasta on jo niitetty ja sidottu lyhteiksi pelloille. Näyssä on jotakin hyvin viehättävää, ikiaikaista. Matalien maalaistalojen edustalla on pilvimäisiksi muotoiltuja mäntyjä, oranssihedelmäiset kakipuut kurkottavat taivaalle.
Temppeleistään ja pyhäköistään tunnettu Dazaifu on Fukuokan tärkeimpiä vierailukohteita. Opinnoille pyhitetyllä Tenmangūn šintopyhäköllä vierailee vuosittain jopa seitsemän miljoonaa ihmistä toiveenaan hyvä koulumenestys tai pääsy haluttuun opinahjoon. Puutarhaihmistä ihastuttaa pyhäkön edustalla oleva lampipuutarha koikarppeineen ja kilpikonnineen, vaikka väenpaljouden keskellä siitä ei kovin kauan ehdi nauttia. Vähemmän tungosta on sen sijaan krysanteeminäyttelyssä, jossa vierähtääkin hetki. Puutarhamatkailijan pääkohde sijaitsee kuitenkin hiukan sivummalla, zen-temppelin suojissa.
Etupihan kuivan puutarhan viisitoista kiveä muodostavat valoa tarkoittavan kanjimerkin "hikari".
Hiekkaa, kiveä ja sammalta
Zenbuddhismin Rinzai-koulukuntaan kuuluva Kōmyōzenji sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Tenmangūlta. Matalien rakennusten väliin jäävällä sivukadulla on hiljaista. Pieni teehuone houkuttelee maistamaan paikallisia kakkusia vihreän teen kanssa, mutta siinä onkin melkein kaikki. Häly ja väkijoukot ovat jääneet taakse, ja täällä vallitsee hämmästyttävä rauha.
Kadun päässä olevan temppelin tunnistaa valkoisen kivimuurin takaa kurkistelevista suipoista, koristelluista kattorakennelmista sekä komeasta puuportista. Kōmyōzenji-temppelillä on kunnioitettavat seitsemänsataa vuotta takanaan, sen perusti Sugawaran aatelissukuun kuulunut buddhalaismunkki Tetsugyū Enshin vuonna 1273. Etupihan taidokas hiekkapuutarha tuo mieleen Kioton kuuluisat kuivat puutarhat, eikä mielikuva ole aivan väärä, sillä temppelin perustanut munkki oli kiotolaisen Tōfukuji-temppelin oppilas.
Syksyn ensimmäiset punaiset lehdet ovat löytäneet tiensä haravoidun hiekan vakoihin.
Temppelin etupihalla oleva kolmeen osaan jaettu hiekkapuutarha, Bukkō-seki-tei, on reunustettu matalin bambuaidoin. Vaalea, soramainen hiekka on haravoitu säännönmukaisin vedoin. Länsimaissa tällaista puutarhaa kutsuttaisiin zen-puutarhaksi, mutta Japanissa puhutaan kuivasta maisemapuutarhasta, karesansui. Vaakasuorat raidat sekä kivien ja puiden ympärillä olevat rinkulat tuovat mieleen veden liikkeen: on kuin kivi olisi pisaran lailla pudonnut hiekkamereen ja laittanut sen liikkeeseen. Vaikka ruska antaa vielä odottaa, on jostakin lentänyt punertuneita lehtiä, jotka ovat asettuneet hiekan vakoihin kuin varta vasten aseteltuina. Maisema jatkuu muurin toisella puolella siintävinä vuorina.
Temppelin sisäänkäynnin luona seisoskeleva munkki pyytää kiinnittämään huomiota hiekan keskeltä nouseviin viiteentoista kiveen. Ne on asetettu muodostamaan valoa tarkoittava kiinalainen kirjoitusmerkki. Sama merkki löytyy temppelin nimestä ja viittaa Buddhan pimeään maailmaan tuomaan valoon. Yritän seuralaiseni kanssa hahmottaa merkkiä, mutta meille se jää sittenkin abstraktiksi ja mielikuva merestä voimakkaammaksi. Ehkä kuvio ei pikavilkaisulla avaudukaan, vaan vaatisi enemmän aikaa, ollaanhan nyt zen-temppelillä.
Puiden lehvästö luo hienoja sävymaailmoja sammalpuutarhaan. Japaninvaahteroiden syksyinen ruska on odotettu tapahtuma.
Lumoava pisarameren puutarha
On aika riisua kengät ja astua temppeliin sisään. Tatamimatoilla kuljetaan sukkasillaan, avarat huoneet on jaettu liukuovin. Huoneessa on jokseenkin hämärää ja askeettista, mutta sitten silmä tottuu ja alkaa hahmottaa puisen katon taidokkaat koristeleikkaukset sekä paperisten liukuovien läpi kuultavan valon taian. Huoneen keskellä olevalla alttarilla loistaa kultainen Buddhan kuva. Sen molemmin puolin olevat oviaukot johtavat temppeliä reunustavalle kapealle engawa-terassille, josta avautuu näkymä satumaiseen sammalpuutarhaan.
Kōmyōzenji-temppeli sijaitsee rauhallisen sivukadun päässä. Ruska-aika on temppelipuutarhan tärkeimpiä sesonkeja.
Puutarhan nimi Itteki-kai-tei tarkoittaa pisaroista muodostuneen meren puutarhaa. Hiekka-alueet edustavat merta, kun taas sammaleiset alueet mannerta ja saaria. Maisema näyttää luonnolliselta, mutta se on vain harhaa, sillä kaikki on tarkkaan mietittyä ja hoidettua. Eri sammallajeja on puutarhassa neljäkymmentäyhdeksän, ja japaninvaahteroilla on ikää kolmisensataa vuotta.
Tässä puutarhassa ei käyskennellä, se on tehty etäältä ihailtavaksi. Puiden ja sammalen välissä kulkee hiekasta muodostettu puro, kiviset portaat johdattavat katsetta jyrkännettä ylös. Sinne tänne on sijoitettu kiviä ja buddhapatsaita, jotka tuntuvat sulautuvan maisemaan. Väreistä pitävät huolen kukkivat pensaat ja ruska. Keväällä alppiruusut värjäävät näkymän violetiksi, marraskuun puolivälissä on japaninvaahteroiden tummanpunaisten sävyjen vuoro. Nyt ruska antaa itsestään vain pientä vihiä, sen sijaan vihreys on vangitsevaa. Valokaan ei häikäise vaan siivilöityy kauniisti puiden lehvästön läpi.
Temppelin kattojen yksityiskohdissa riittää katseltavaa.
Hiljentymisen hetki
Sammalpuutarhan maagista maisemaa katsellessa mieli rauhoittuu, ei ole enää minnekään kiire. Japanilaisetkin, jotka usein rientävät nähtävyydeltä toiselle, istuvat puisella terassilla pitkään, hiljaisina, antaen puutarhan kauneuden imeytyä itseensä. Ovella seisoo kaksi keski-ikäistä naista, jotka juttelevat matalalla äänellä. Toinen heistä kertoo vierailleensa temppelillä aiemmin ja ihmetelleensä, miksi ihmiset ottivat kuvia tatamimatosta. Syy selvisi pian: puutarhan läpi tunkeva valo oli värjännyt ne vihreiksi!
Japanilaisen arkkitehtuurin luonnonmukaiset materiaalit, kuten puu, paperi sekä kaisloista valmistetut tatamimatot, ovat sopusoinnussa ulkona avautuvan puutarhan kanssa.
Ennen kuin jätämme temppelin puutarhoineen, kysyn vielä munkilta, haravoivatko he hiekka-alueet joka päivä. Ei, ei toki, hän virnistää. Vain silloin, kun tuuli ja sade ovat sekoittaneet kuvion tai jos joku on mennyt astumaan hiekalle. Nyt ymmärrän matalien bambuaitojen merkityksen, hiekkaa tekee tosiaan mieli koskettaa – ja eiköhän joku länttäisi siihen jalanjälkensäkin, tahallaan tai tahattomasti.
Myöhemmin kuulen, että kun innokkaimmat valokuvaajat olivat parasta kuvakulmaa etsiessään unohtaneet kunnioittaa muita vierailijoita sekä puutarhan koskemattomuutta, oli temppelillä kielletty kamerajalustojen käyttö kokonaan. Saman ratkaisuun on päädytty muutamassa muussakin temppelissä. Ajatus on oikeastaan kiinnostava. Ehkä kaikkialla kuvaaminen vähitellen hiipuu ja temppelipuutarhoissa palataan niiden alkuperäiseen tarkoitukseen: katselemiseen ja mietiskelyyn.
Kaikella on merkityksensä. Tässä puutarhassa sammal symboloi manteretta ja saaria, haravoitu hiekka merta.Kyōmyōzenjin etupihan kuivaa puutarhaa täydentää takapihan satumainen sammalpuutarha.Sammalet ja viherkasvit ottavat näennäisesti vallan puutarhasta. Tosiasiassa kaikki on tarkkaan hoidettua. Kōmyōzenjin sammalpuutarhasta löytyy neljäkymmentäyhdeksän eri sammallajia.Temppeliä reunustaa kapea, katettu engwawa-terassi, mistä käsin sammalpuutarhaa katsellaan. Silmä lepää sammalpuutarhan luonnollisessa kauneudessa. Puutarhan puut ovat yli kolmesataa vuotta vanhoja. Rinteeseen toteutetut kiviportaat johdattavat katsetta sammalpuutarhan saloihin. Portaiden varrelle on istutettu alppiruusuja.
Mainos – sisältö jatkuu alla
Puutarhatietoa koko vuodeksi!
Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.
Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen. Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.
Viime torstaina (4.2.) oli mainio ulkoilusää ainakin täällä Hankoniemellä. Oli tyyntä, pari kolme astetta pakkasta ja aurinkokin pilkisteli silloin tällöin pilvien raoista. Tein tuolloin pitkän kävelylenkin metsäteitä pitkin Skogbyn ruukkialueelle, missä innostuin kuvaamaan vauhdikkaasti virtaavan puron pärskeistä syntyneitä jäisiä muotoja. Oheisena on vain osa kuvaamistani jääjutuista, joten taidanpa laittaa niistä myöhemmin vielä toisenkin postauksen. Niin
Nämä kaksi koristeheinää löytyivät Musiikkitalon edustan istutuksesta. Heinien massaistutukset ovat todellisia katseenvangitsijoita. Ensimmäisenä on keveä höyhenheinä (Stipa), jonka varsisto liikehtii pienessäkin tuulenvirissä. Myynnissä on ainakin lajiketta ´Pony tails´. Tässä kasvaa sulkahirssilajia (Pennisetum), jonka kaartuvat varret antavat heinäryhmälle aaltomaisen ilmeen. Kumpikin heinä kasvaa meillä yleensä yksivuotisena ja viihtyy myös ruukuissa. Väriläikäksi koristeheinäistutukseen voi lisätä mieleisiään kesäkukkia,
Pirkko ja Tauno Karjalainen ovat rakentaneet eläkeläiskodin maalle, kauaksi kaupungin palveluista. He vaalivat pihassa perinnekasveja. Isoilla kivillä on tärkeä osa pihassa ja ne näyttävät kauniilta talvellakin. Tämä artikkeli on julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 5/2017, piha oli Paras Piha -kilpailun finalisti 2016.
Vanhat kujannepuut ja kortteleittain vaihtuva kasvimaailma tekevät kävelystä helsinkiläisellä Malmin hautausmaalla mieleenpainuvan. Edestäpäin löytyy aina uudenlaisia puutarhatiloja esimerkiksi amfiteatterin muotoisena.
Pehr Kalmin nimeen törmää, kun vähänkään perehtyy suomalaisen puutarhan historiaan. Kalmin matkassa Suomeen rantautuivat niin villiviinit, aitaorapihlajat, kanadanpiiskut kuin värimintutkin. Siinä sivussa innokas tiedemies opasti suomalaisia puutarhan hyötyjen äärelle aivan uudella tavalla.
Hyvänheikinsavikka, mustajuuri ja maatiaiskehäkukka edustavat ihmisten kanssa pitkään kasvanutta hyötylajistoa Ragvaldsin idyllisellä museotilalla Kirkkonummella.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Tilastot
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
