Uutisoidaanpa, että Luonnonvarakeskuksen perinnepelargonihankkeen tulokset on nyt julkaistu. Ensimmäinen laatuaan oleva tietopaketti on useamman pelargonien säilymisen eteen työtä tehneen tahon kokoama ja sisältää mm. kuvia, kuvauksia ja tarinoita lukuisista meiltä löydetyistä vanhoista ihanista lajikkeista.
Julkaisun voi ladata luettavaksi sähköisesti nettiosoitteesta: https://jukuri.luke.fi/handle/10024/553401
Vanhoja pelargoneja vaalitaan esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen orangeriassa Annalassa, Helsingissä. Harrastajat kertovat niistä viimeisimmän Oma PIHA -lehden artikkelissa.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Talvipuutarhan viimeviikkoisilla orkideapäivillä oli esillä lumikuningatarten lisäksi muitakin vinkeännäköisiä kasveja: Cattleyat vievät voiton kukkien koossa. Lumenvalkea lajike tuoksuu viehättävästi vaniljalta. Zygopetalum puolestaan esittelee Etelä-Amerikan voimakkaita värejä.
Mahtava juttu, jo toinen aikainen kevät peräjälkeen. Näinä aikoina Suomen koko korostuu, kun itäisissä ja pohjoisissa osissa maata saattaa lunta olla puoli metriä ja ylikin, lännessä ja etelässä viime viikkojen sade näyttää sulattaneen lähes kaiken lumen. Aikaisimmat sipulikukat ovat varsinaisia pioneereja, niitä eivät yöpakkaset haittaa. Kun aurinko lämmittää päivällä, avautuvat kukat sepposen selälleen. Noin kuukausi sitten
Pientä esimakua tulevasta: Kävin tutustumassa japanilaiseen hanashoubujen eli japaninkurjenmiekkojen (Iris ensata) harrastajaan, jonka lajikevalikoima karttuu vuosi vuodelta omien kokeilujen myötä. Kukkia oli kotona kymmeniä ellei satoja ja lisää pellolla kosteikossa. Mielenkiintoinen ja silmiä avaava vierailu, josta lisää myöhemmin! Tässä muutamia esimerkkejä; kukkien väriskaala ulottui valkoisista ja keltaisista vaaleanpunaisen, sinisen ja liilan eri sävyihin. Leveyttä kukinnoilla
Olen innokas puutarhaharrastaja Pohjois-Karjalasta. Meillä on Joensuussa pienehkö, 800 neliön kaupunkipiha. Pihaa on rakennettu kahdeksan vuotta. Pihassamme on kukkaistutusten lisäksi pieni hyötypuutarha. Olen panostanut puutarhamme ilmeen kohentamiseen tavoitteena värikäs ja yllätyksellinen pihapiiri. Puutarhassamme on käytetty runsaasti kiveä – sekä luonnonkiveä että vuolukiveä. Lisäksi puutarhaamme on sisustettu sydämellä; useat patsaat ja koristeet elävöittävät pihapiiriä. Haasteena pihassamme on tontin tasaisuus, johon olemme pyrkineet löytämään erilaisia ratkaisuja. Olen osallistunut
WWF kampanjoi toista vuotta rakennetun ympäristön villiinnyttämisen ja elinympäristöverkoston luomisen puolesta. Katso alta villiinnyttämisen vinkkilistaa🌻
Nyt poimitaan kurtturuusun kiulukoita ja peitetään tatarkasvustoja. Vieraslajiasetus teettää torjuntatöitä monella kotipihalla.
Puutarha on helppohoitoisin, kun se täytetään kasveilla, jotka kasvavat rehevästi, peittävät maan ja tulevat samalla toimeen toistensa kanssa. Mitä tehdä, jos sattuu pitämään myös hennoista ja pienistä kasveista?
Kenties maailman yleisimmät rikkakasvit ovat yllättäen ravintokasveja. Juolavehnän juuria voi jopa jauhaa ja käyttää leipätaikinaan.
Kuningaslilja. On ihmeellistä, että luonnossa kasvaa näin upea kasvi. Villiä kuningasliljaa on löydettävissä vain yhdestä paikasta maailmassa, Kiinan Sichuanista Min-joen rotkomaisesta laaksosta.
Ripaus ranskalaista romantiikkaa tai häivähdys englantilaista puutarhakulttuuria – nuo mielleyhtymät nousevat nopeasti pintaan aromaattisesta laventelista puhuttaessa.
