Uutisoidaanpa, että Luonnonvarakeskuksen perinnepelargonihankkeen tulokset on nyt julkaistu. Ensimmäinen laatuaan oleva tietopaketti on useamman pelargonien säilymisen eteen työtä tehneen tahon kokoama ja sisältää mm. kuvia, kuvauksia ja tarinoita lukuisista meiltä löydetyistä vanhoista ihanista lajikkeista.
Julkaisun voi ladata luettavaksi sähköisesti nettiosoitteesta: https://jukuri.luke.fi/handle/10024/553401
Vanhoja pelargoneja vaalitaan esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen orangeriassa Annalassa, Helsingissä. Harrastajat kertovat niistä viimeisimmän Oma PIHA -lehden artikkelissa.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Talvipuutarhan viimeviikkoisilla orkideapäivillä oli esillä lumikuningatarten lisäksi muitakin vinkeännäköisiä kasveja: Cattleyat vievät voiton kukkien koossa. Lumenvalkea lajike tuoksuu viehättävästi vaniljalta. Zygopetalum puolestaan esittelee Etelä-Amerikan voimakkaita värejä.
Mahtava juttu, jo toinen aikainen kevät peräjälkeen. Näinä aikoina Suomen koko korostuu, kun itäisissä ja pohjoisissa osissa maata saattaa lunta olla puoli metriä ja ylikin, lännessä ja etelässä viime viikkojen sade näyttää sulattaneen lähes kaiken lumen. Aikaisimmat sipulikukat ovat varsinaisia pioneereja, niitä eivät yöpakkaset haittaa. Kun aurinko lämmittää päivällä, avautuvat kukat sepposen selälleen. Noin kuukausi sitten
Pientä esimakua tulevasta: Kävin tutustumassa japanilaiseen hanashoubujen eli japaninkurjenmiekkojen (Iris ensata) harrastajaan, jonka lajikevalikoima karttuu vuosi vuodelta omien kokeilujen myötä. Kukkia oli kotona kymmeniä ellei satoja ja lisää pellolla kosteikossa. Mielenkiintoinen ja silmiä avaava vierailu, josta lisää myöhemmin! Tässä muutamia esimerkkejä; kukkien väriskaala ulottui valkoisista ja keltaisista vaaleanpunaisen, sinisen ja liilan eri sävyihin. Leveyttä kukinnoilla
Olen innokas puutarhaharrastaja Pohjois-Karjalasta. Meillä on Joensuussa pienehkö, 800 neliön kaupunkipiha. Pihaa on rakennettu kahdeksan vuotta. Pihassamme on kukkaistutusten lisäksi pieni hyötypuutarha. Olen panostanut puutarhamme ilmeen kohentamiseen tavoitteena värikäs ja yllätyksellinen pihapiiri. Puutarhassamme on käytetty runsaasti kiveä – sekä luonnonkiveä että vuolukiveä. Lisäksi puutarhaamme on sisustettu sydämellä; useat patsaat ja koristeet elävöittävät pihapiiriä. Haasteena pihassamme on tontin tasaisuus, johon olemme pyrkineet löytämään erilaisia ratkaisuja. Olen osallistunut
Valkoisen ystäviä on paljon. Valkoinen on puhdas, viaton ja valoa heijastava väri, joka ei muodosta riitasointua minkään muun kanssa. Jos ottaa istutusten suunnitteluun ohjenuoraksi taidemaalari Helene Schjerfbeckin tyylin, tulee jokaisessa kukkapenkissä olla siveltimenveto mustaa ja valkoista.
Miltä kotipihalla tai mieluisassa puistokohteessa näyttää marrassävyjen ajanjaksona? Puistomaiseman vaihtelevuuteen eri vuodenaikoina on kiinnitetty erityistä huomiota Kotkan Sapokanlahden vesipuistossa.
Jo reilut sata vuotta sitten tasetti oli jouluntuoja. Sen sipuleita hyödettiin kukkaan tulppaanien ja joulukaktusten seuraksi. Pienet, tähtimäiset kukat levittävät ympärilleen huumaavaa tuoksua.
Syksyt ovat nykyään pitkiä ja lauhoja. Välillä saattaa olla kylmä viikko, vähän luntakin, sitten plusasteinen sää taas jatkuu. Etelä-Suomessa lokakuu on kelvollinen, toisinaan jopa mainio asterien kukintakuukausi. Pohjoisempana saman voinee sanoa syyskuusta. Istuta puutarhan aurinkopaikoille astereita ja muita syyskukkijoita, sillä ne ilahduttavat valtavasti. Syksyn viileydessä kukinnat kestävät viikkokausia.
Joulukukkakausi alkaa hyvissä ajoin. Voidaan puhua oikeastaan syystalven kukkasesongista.
Kesällä on kesäkukkia, talvella on… ritarinkukkia! Komeisiin kukkiin syttyy kimaltava hehku heti, kun puunlatvoissa hiipivä talviaurinko suuntaa edes himmeän säteen kohti ikkunalautaa. Lasin takana häämöttävä lumi antaa arktisen taustan tropiikin väreille. Tästä alkaa talvinen tarina.
