Isolla merenrantatontilla on tilaa toteuttaa mieleen putkahtavia ideoita. Parasta karuihin olosuhteisiin perustetulla pihalla on oma rauha ja kuntoilusta käyvä puutarhatyö.
Kevät on kiireistä aikaa, kun pihaa laitetaan kesäkuntoon. Laituri ja pihakalusteet on saatava paikoilleen, kukkapenkit siistittävä ja vihannesten taimet istutettava.
– Kukkaryhmät pysyvät näyttävinä koko kesän, kun malttaa kitkeä ne keväällä huolellisesti, vinkkaa pyhtääläinen Arja Rautamies-Halme.
Työtä varmasti on, sillä hehtaarin tontista koriste- ja oleskelupuutarhan osuus on peräti 7000 neliötä. Myös ruohonleikkuuta riittää, mutta ajettavalla leikkurilla homma Arjan mukaan hoituu vaivattomasti. Loppuosa on omistettu hyötytarhalle, joka sekin vaatii huolenpitoa.
– Huippupäivinä kävelyä tulee jopa kymmenen kilometriä, kun kuljen pihan ja hyötytarhan väliä. Olisipa kiva saada sellainen kärry, jossa kaikki tarpeellinen kulkisi kätevästi mukana eikä tarvitsisi lähteä hakemaan unohtunutta työkalua kesken kaiken.
Arja osti miehensä kanssa Pyhtään Purolasta kesämökkitontin 1982. Alkuun he viettivät kesiä kahden lapsensa kanssa pienessä mökissä, joka toimii nykyisin nukkuma-aittana ja harvemmin käytettävien taloustavaroiden säilytyspaikkana. Uusi tummahirsinen asuinrakennus, jota on myöhemmin laajennettukin, sijaitsee kaivetun lammen rannassa. Tontilla on myös leikkimökki, puuvaja, puucee, huutokaupasta hankittu museoaitta ja talousrakennus autotalleineen. Vakituinen asuinpaikka Hippiäiseksi nimetystä tilasta tuli 2003.
Arjan mielestä asumus puutarhoineen on hyvällä paikalla kylän reunalla. Tontilla voi touhuta mielin määrin kaikessa rauhassa. Pihaan ja puutarhaan onkin panostettu alusta lähtien.
– Mieheni kuoli seitsemän vuotta sitten ja hoidin pihaa jonkin aikaa yksin miettien, miten pärjäisin. Onneksi kohtasin mieskaverin, joka on yhtä innostunut pihatöistä kuin minä. Täällä meidän on hyvä olla. Saamme puutarhasta ja luonnosta energiaa. On myös hyvä olla tavoitteita, jotta elämän mielekkyys säilyy, Arja toteaa.
Aivan helpolla ei puutarha ole Hippiäisen maille syntynyt. Maalaji merenrantatontilla on savea ja karkeaa hiekkaa. Lisäksi maa on täynnä kiviä, joita on noussut muun muassa lammen kaivamisen yhteydessä. Tarpeeksi niitä ei kuitenkaan ole ollut, sillä tontille on myös tuotu sekä pienempiä että isompia lohkareita.
– Istutuskuopan kaivaminen ei käy käden käänteessä, sillä maasta nousee kivi toisensa jälkeen. Kuoppaan tarvitaan paljon hyvää puutarhamultaa. Luonnonkatajat ja -saniaiset viihtyvä karulla maalla hyvin, Arja tietää.
Kasvien ohella Arjalle tärkeitä ovat tontin pieni metsäkaistale, kaikki luonnon materiaalit, vesi ja linnut, vaikka valkoposkihanhia täytyykin välillä hätistellä.
Meren rannalla on usein tuulista ja kesäisin viileämpää kuin sisämaassa. Kauniina kesäpäivänäkin sen huomaa, jolloin mielellään etsii suojaisaa istumapaikkaa. Pidemmällä rannasta ja korkeiden puiden suojaamassa hyötytarhassa olosuhteet ovat kuin eri maailmasta, sillä lämpötila on monta astetta korkeampi kuin pihan tuulisella puolella.
Arjan tontilta voi ihailla Suomenlahden merimaisemaa monelta kantilta. Leppoisana päivänä on mukava istuskella asuinrakennuksen seinustalla tai uimalammen rannan penkeillä tai viettää aikaa rannan tuntuman grillipaikalla. Tuulista ja sateista päivää voi paeta pintalaudoista rakennettuun ja isoin ikkunoin varustettuun merelliseen grillikatokseen, jossa on takka ja savustusmahdollisuus.
Meren läheisyys tuo mukanaan myös erilaista huolenpitoa kuin sisämaan tontilla tarvitaan. Laiturin jokakeväisen kiinnityksen lisäksi on huolehdittava esimerkiksi ruovikon raivauksesta.
– Hankimme lähinaapureiden kanssa yhteisen kaislaleikkuriveneen, jolla saamme pidettyä lahden pohjukan avoimena. Ilman kasvuston raivausta vesialue kasvaisi hetkessä umpeen, Arja toteaa.
Maksaruohot ovat oivia kasveja karulle maaperälle. Arja on istuttanut niitä muun muassa veneluiskan aurinkoiseen rinteeseen. Kamtsatkan-, kaukasian- ja pääskymaksaruohojen seassa kasvaa valkomarjaista mansikkaa, joka on Arjan mielestä makea ja hyvänmakuinen. Myös kissankello on mukava kuivan paikan kasvi.
– Vähäsuolaisella murtovedellä voi hyvin kastella kuivan kauden uhatessa ja muulloinkin. Kunnan vesijohtovettä käytän ainoastaan kasvihuoneen kastelulaitteessa, jotta suuttimet eivät tukkeudu. Perennat saavat tulla toimeen omillaan, Arja selventää.
Lammen rantatöyräällä silmään pistää päivänkakkaraketo.
– Päivänkakkarat viihtyvät siinä hyvin. Kun kukinnot ruskettuvat, leikkaan kasvuston alas noin 20 sentin korkeudelta. Kakkarat kukkivat kesän aikana vielä uudestaan. En tiennyt, että näin voi tapahtua ennen kuin lyhensin ne ensimmäisen kerran. Se oli iloinen yllätys.
Asuinrakennuksen takaovea koristaa rehevä villiviini. Pihalla kasvaa muun muassa juhannusruusuja, lehdiltään erivärisiä heisiangervoja sekä kärhöjä, päivänliljoja ja komeita kuunliljoja. Päivänliljat ovat Arjan mukaan kiitollisia kasveja, sillä ne menestyvät lähes ilman hoitoa ja kukkivat runsaasti joka kesä.
– Pionien kukinta on nyt vähäisempää, kun siirsin ne uuteen kasvupaikkaan. Niemen nokkaan istutin tyrnien paikalle auringonkukkia, jotta naapureillakin olisi silmäniloa, kun he tulevat veneilemästä kotirantaan.
Puutarhan puolella satoa tuottavat punaherukat ja rungolliset karviaiset, mutta varsinainen hyötytarha on perustettu läheiselle pellolle.
– Alueella ei ole rakennuslupaa, mutta halusimme ostaa maatilkun, kun se tuli myyntiin ja on sopivasti tonttimme vieressä. Peltoa on korotettu ruoppausmaalla, mutta silti vesi voi nousta keväisin sinne. Kosteimmalle kohdalle istutetut koripajut kasvavat kohisten, kun niillä on sopivat olosuhteet, Arja kertoo.
Hyötytarhassa on omena-, päärynä- ja luumupuita sekä mustaherukoita, tyrnejä, marjapihlajia ja hunajamarjoja. Humalasalotkin kohoavat korkeuksiin. Verkolla suojatut pensasmustikat 'Aino' ja 'Alvar' tuottavat hyvin satoa. Viiniköynnökset saavat tukea pergolasta. Vaalearypäleinen 'Jubileinaja Novgoroda' tekee rypäleitä harvakseen, mutta tummarypäleinen 'Zilga' sitäkin enemmän.
– Eräänä vuonna keräsin köynnöksestä peräti yhdeksän ämpärillistä viinirypäleitä. Zilgasta tulee hyvää höyrymehua. Se on paljon parempaa kuin tuorepuristettu mehu, jota rikkoutuneet siemenet kitkeröittävät.
Kasvihuoneissa satoa antavat muun muassa tomaatti, paprika, retiisi ja talvivalkosipuli. Kasvilava on omistettu maisseille, kesäkurpitsoille ja avomaankurkuille. Hyötytarhan puolellakaan ei ole unohdettu silmäniloa, esimerkiksi raudoitusverkkoon tuettu kookas tuliköynnöskuusama sulostuttaa oranssinpunaisin kukin heinäkuulta syyskuulle. Mahdollisuus istuskeluun ja oleiluun on tarjolla myös hyötytarhassa, jos sellaiseen tulee tarve kesken puuhailun.
Pieneen metsikköön Arja on sommitellut taidepolun. Heinäseipäistä pystytettyihin telineisiin hän kiinnittää Puutarhan avoimien ovien päivänä huovutustöitä ja tauluja. Hippiäisessä on muitakin taideteoksia, jotka Arjan mukaan tuovat puutarhaan iloa ja sisältöä kasvimaailman lisäksi. Erityisen hauskoja ovat kivistä sommitellut hahmot ja hyötytarhan kiviaidalle päätyneet, Arjan tuttavan hevosenkengistä hitsaamat isot pallot ja kukko sekä grillikatoksen edustan kurki. Pergolan tolppaan kiinnitettyyn puiseen lapioon kaiverrettu kirjoitus ”Puutarha on elämän ilo ja loputon työ” pitänee paikkansa monen muunkin pihanomistajan kohdalla.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Mänttä-Vilppulassa sijaitseva järvenrantapiha on valtavan monipuolinen. Näkymä on säilynyt levollisena kookkaiden kasviryhmien ja oivaltavasti piilotettujen tilojen ansiosta.
Oma PIHA -lehden perinteikäs Suomen Paras Piha -kilpailu on ratkennut. Vuonna 2015 voittoon kiri ensimmäisen kerran maalaistalon piha. Se oli niin lukijaäänestyksen kuin tuomaristonkin valinta. Voit katsoa videon pihasta tästä. Vuokko ja Jouko Huumarkankaan lypsykarjatila sijaitsee Kyyjärvellä, joka on Suomenselällä Keski-Suomessa lähellä Pohjanmaan rajaa. Vedenjakajaseutu on luonnoltaan karumpaa kuin ympäröivät seudut. Huumarkankaiden Onnela-nimisen tilan pihapiiri
Piha oli Oma PIHA -lehden lukijaäänestyksen ylivoimainen voittaja. Röngän perheen mökkipiha vastaakin monen suomalaisen mielikuvaa täydellisestä kesäparatiisista. Se on hieno saavutus.
Yleisöäänestyksen selväksi voittajaksi nousi piha, joka voisi olla hyvin toisen näköinen. Karu paikka kallion laella ei lannistanut Lola ja Ove Winqvistiä, kun he halusivat kaunistaa talonsa ympäristön.
