Keväisen vihreälle nurmelle levittäytynyt posliinihyasinttikasvusto tuo mieleen pienen nietoksen, varsinkin kauempaa katsottuna, kun terälehtien siniviirut eivät näy niin hyvin. Onpa joukossa myös kokonaan albiinoja kasveja.
Posliinihyasintinkukat näyttävät siltä, kuin japanilainen kalligrafi olisi käynyt pyyhkäisemässä niihin ohuet raidat heleällä sinivärillä. Kyseessä on aikainen pikkusipulikasvi (Puschkinia scilloides), kukkiihan se jo melko pian lumikellojen jälkeen.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Viimeinen virallinen talvikuukausi on startattu lumen kuorruttamassa maisemassa. Viime yön aikana satoi viitisentoista senttiä lunta, joten hyötyliikunnan täyteinen sunnuntai on vietetty. 27 päivää kevääseen! 😉
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Seurasin eilen terassilta käsin peippojen, västäräkkien, punarintojen ja muidenkin lintujen lentelyä pihapuissa ja tepastelua nurmikolla, mihin jo iso koivu pudotteli harvakseltaan keltaisia lehtiään. Ei voi mitään, syksy on tulollaan, kun iltauutisten aikaan alkaa jo hämärtää, ja onhan ylihuomenna jo elokuu. Kesä on tähän saakka ollut lämmin ja turhankin kuiva, ainakin täällä Hankoniemellä. Niin – on
Kevättä ilmassa! Vaikka meillä on vielä aika paljon lunta maassa, ilma on kuitenkin niin täynnä valoa, lämpöä ja vahvoja keväänmerkkejä, että kyllä se kevät on täällä. Eilen aurinkoisella ilmalla suuntasimme kävelylenkkimme Utran saarille Joensuussa – luonnollisesti kera kameroiden. Tällaisena näyttäytyy Pielisjoki aurinkoisena kevätpäivänä. Puutarhakuvia en vielä laittele, koska ei juuri ole mitään
Valkoisen ystäviä on paljon. Valkoinen on puhdas, viaton ja valoa heijastava väri, joka ei muodosta riitasointua minkään muun kanssa. Jos ottaa istutusten suunnitteluun ohjenuoraksi taidemaalari Helene Schjerfbeckin tyylin, tulee jokaisessa kukkapenkissä olla siveltimenveto mustaa ja valkoista.
Miltä kotipihalla tai mieluisassa puistokohteessa näyttää marrassävyjen ajanjaksona? Puistomaiseman vaihtelevuuteen eri vuodenaikoina on kiinnitetty erityistä huomiota Kotkan Sapokanlahden vesipuistossa.
Jo reilut sata vuotta sitten tasetti oli jouluntuoja. Sen sipuleita hyödettiin kukkaan tulppaanien ja joulukaktusten seuraksi. Pienet, tähtimäiset kukat levittävät ympärilleen huumaavaa tuoksua.
Syksyt ovat nykyään pitkiä ja lauhoja. Välillä saattaa olla kylmä viikko, vähän luntakin, sitten plusasteinen sää taas jatkuu. Etelä-Suomessa lokakuu on kelvollinen, toisinaan jopa mainio asterien kukintakuukausi. Pohjoisempana saman voinee sanoa syyskuusta. Istuta puutarhan aurinkopaikoille astereita ja muita syyskukkijoita, sillä ne ilahduttavat valtavasti. Syksyn viileydessä kukinnat kestävät viikkokausia.
Joulukukkakausi alkaa hyvissä ajoin. Voidaan puhua oikeastaan syystalven kukkasesongista.
Kesällä on kesäkukkia, talvella on… ritarinkukkia! Komeisiin kukkiin syttyy kimaltava hehku heti, kun puunlatvoissa hiipivä talviaurinko suuntaa edes himmeän säteen kohti ikkunalautaa. Lasin takana häämöttävä lumi antaa arktisen taustan tropiikin väreille. Tästä alkaa talvinen tarina.
