Lisää ihania perinneperennoja

Esittelin jo viime kerralla muutaman perinneperennan, jotka taatusti menestyvät Pohjois-Karjalan korkeudella. Tässä tulee lisää ihania perennoja. Perinneperennoja on yleensä helppo kasvattaa ja lisätä. Jalostetuilla lajikkeilla saattaa kukkien  koko tai värit olla hyvinkin upeita, mutta perinneperennoilla on omat  vahvuutensa, esimerkiksi kukan herkkyys, kukinnan runsaus ja hoidon vaivattomuus. Kaikki kukat ovat Pihakuiskaajan puutarhasta. http://pihakuiskaajanpuutarha.blogspot.fi/.

Kruunuvuokko (Anemone coronaria) on minulle uusi tuttavuus; hankin ensimmäisen kruunuvuokon viime kesänä ja ihastuin oitis. Kruunuvuokon kukinto on suorastaan maalauksellinen. Kruunuvuokot ovat kauneimmillaan erilaisissa kukkaryhmissä perennojen ja kesäkukkien kanssa tai ruukuissa. Kruunuvuokosta kuulee käytettävän muitakin nimiä, kuten esimerkiksi : tuulikukka, peltolilja ja unikkoanemone .  Tieteellinen nimi viittaa tuuleen (Anemos=tuuli) ”Tuulenkukka”. Onkin uskottu, että tuuli aukaisee kruunuvuokon kukinnot.  Saas nähdä, miten kruunuvuokoilleni käy, en nimittäin yksinkertaisesti muistanut nostaa mukuloita maasta. Palkitseeko laiskuus, vai mitenhän tässä käy?

Palavarakkaus (Lychnis chalcedonicaon) yksi suosituimmista isoäidin aikaisista perennoista. Palavarakkaus on kiitollinen kasvi; kestävä, helppohoitoinen ja kaunis. Yleensä palavarakkaus voi hyvin saadessaan kasvaa samalla paikalla. Se viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Palavarakkaus on Suomessa luonnonvaraisena kasvavien käenkukan ja mäkitervakon lähisukulainen.  Palavarakkaus, joka saapui Suomeen 1800-luvulla, on palvellut koristekasvina lukuisissa suomalaisissa pihapiireissä, mutta sen lisäksi sen juurissa on saippuankaltaista ainetta, jonka vuoksi kasvia on hyödynnetty pesuaineena.

Kaksivuotinen harjaneilikka  (Danthus barbatus) valittiin vuoden 2013 maatiaiskasviksi. Harjaneilikkaa on kasvatettu Suomessa jo 1700-luvun lopulta lähtien, eli kysymyksessä on siis todellinen suomalainen perinneperenna. Harjaneilikka kasvattaa ensimmäisenä vuotena taimen, joka kukkii seuraavana kesänä. Syksyllä kannattaa varistaa kypsyneet siemenet maahan, jolloin varmistetaan kasvin taimettuminen keväällä.  Värivaihtoehtoja on useita: valkoisen ja punaisen eri sävyjä. Harjaneilikka kukkii kesäkuusta elokuuhun. Kasvi viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla.

Aurinkonauhus  (Ligularia stenocephala). Ihanat nauhukset houkuttelevat pihalle sekä pörriäisiä että perhosia. Loppukesän aurinkoisina päivinä on kiva katsella, kun kauniit perhoset parveilevat nauhusten ympärillä.  Nauhukset ovat kookkaita kasveja, kasvukorkeus on 100-150 cm ja ne tarvitsevatkin suuren tilan. Nauhukset menestyvät aurinkoisella. puolivarjoisella tai varjoisalla paikalla, mutta aurinkoisella paikalla niiden vedentarve on suuri. Nauhusten kukinta-aika on heinä-elokuu. Kuvassa on suurimmaksi osaksi aurinkonauhusta, mutta seassa on myös lapinnauhusta.

Syysleimu eli floksi (Phlox paniculata) kukkii aurinkoisilla paikoilla heinäkuun puolella. Leimujen väriloistosta saa nauttia vielä pitkälle syksyyn.  Syysleimuja on monen värisiä; puhtaan valkoisesta vaaleanpunaisen ja violetinpunaisen eri sävyihin. Syysleimut pitävät aurinkoisesta tai puolivarjoisasta paikasta. Maan tulee olla läpäisevää ja keski- tai runsasravinteista.

Maatiainen ry valitsi kultapallon (Rudbeckia laciniata) vuoden 2011 maatiaiskasviksi. Kultapallo on hyvin suosittu kasvi puutarhoissa ja maatalojen pihapiireissä. Eikä ihme; kasvi menestyy hyvin niin savi- kuin moreenimaassakin. Kasvi tarvitsee runsaasti vettä ja ravinteita. Kultapallon lisääminen on helppoa eli sitä voidaan lisätä sivuversoista. Kasvin varjopuolena on sen korkeakasvuisuus, minkä vuoksi se vaatii tuentaa kukinta-aikana.  Kasvi voidaan pitää tarkoituksella matalana niin että se ei pääse kasvamaan parimetriseksi. Siinä tapauksessa kasvi leikataan alkukesällä lyhyiksi.

Blogi, Kasvit, Kasvuvyöhyke I, Kasvuvyöhyke II, Kasvuvyöhyke III, Perennat

Anneli Airola

Kun Anneli kirjoitti Oma PIHA -lehden blogia, hän asui Joensuussa Pohjois-Karjalassa. Hän panosti pienehkön omakotipihan ilmeen kohentamiseen tavoitteenaan värikäs ja yllätyksellinen pihapiiri. Puutarhassa käytettiin runsaasti sekä luonnonkiveä että vuolukiveä. Lisäksi pihapiiriä elävöittivät patsaat ja koristeet. Anneli on huomannut, että ihmisiä kiinnostaa entistä enemmän kaupunkipihojen kauniiksi laittaminen, jotta piha tuottaisi iloa ja nautintoa.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA

Mainos päättyy