Pihalla nyt

04.09.2025

Lisää hyönteisiä ja lintuja pihoille

Pölyttäjähyönteisten niukkuus luonnossa ja puutarhoissa on ollut kestopuheenaihe monta vuotta. Lintujen ja hyönteisten väheneminen maaseudulta ja muuttomatkoilla on osittain samaa ilmiötä ja liittyy paljolti maatalouden muutoksiin.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti Aarno Kasvi
• Kuvat Pirkko Kahila

Osan pölyttäjäkadosta on ihminen epäsuorasti aiheuttanut itse. Maanviljelijä, joka on istuttanut pelloilleen koivuja tai muita puita sekä hävittänyt lantaa tuottavat kotieläimet, on samalla poistanut kimalaiset, kivitaskut, västäräkit, kottaraiset ja muut maatalouskulttuurista riippuvaiset hyönteiset ja linnut. Sitä kimalaisten, ampiaisten ja perhosten määrää, joka vielä 1950–60-luvulla lenteli kylämiljöössä, on mahdoton luoda keinotekoisesti ilman karjan ja vanhojen viljelytapojen palauttamista maatiloilla. Leikatut nurmikot ja pari omenapuuta pihassa eivät riitä. Niitä miljoonia kilometrejä ojanpientareita, joita ennen esiintyi jokaisella maatilalla kukkivina raitoina viljapelloilla, korvaavat nykyään vähän teiden laitavyöhykkeet, jos ne saavat olla niittämättä parhaaseen kukkimisaikaan. 

Koko kylän ekosysteemi ja hyönteismaailma muuttuivat, kun metsissä ei saanut enää laiduntaa, lantalat ja ulkovessat hävisivät, samoin lukuisat marjapensaat, syreenipuskat ja kotitarvekaalimaat peltojen vieriltä. Samalla katosivat tuhannet pääskysenpesät räystäiden alta ja kurkihirsien päältä sekä kottaraiset pöntöistä, koska niillä ei ole enää lehmänkasoja kaivettavina. Lantakasat ovat välttämättömiä ruuanlähteitä nälkäisille kottaraispoikueille kylminä kevätpäivinä.  

Kiistellyt lupiinikasvustot tienlaidoilla ja joutomailla sekä manailtu jättipalsami ovat korvaavia mesikasveja menetetyille ojanpiennarkasvustoille, mutta vain osittain. Lupiinien ja palsamien hävitysintoa pitäisi hieman hillitä ja nähdä asian toinen puoli. Lupiinit ovat alkukesän kukkijoina ja melko syväjuurisina kasveina korvaamattomia mesikasveja mehiläisille ja kimalaisille. Myöhemmin kesällä mesipistiäiset siirtyvät käymään yksivuotisissa kasveissa, kuten rypsissä, palsameissa ja maitikoissa.

Hyönteishotelleista vain vähän apua

Kaupoissa myytävät tai itse tehdyt hyönteishotellit eivät toimi riittävän hyvin. Jo 70-luvulla tuli Uppsalan kasvitieteelliseen puutarhaan Saksasta ja Englannista tekeleitä, joita sitten ripusteltiin eri paikkoihin puutarhaan. Tulokset olivat heikkoja: eipä juuri hyönteistoukkaa näkynyt tai villimehiläistä pesinyt kaislanipuissa, pikku pölkyissä eikä tiilisissä salaojaputkissa, joita oli kerätty raamien sisään ötököitä varten. Hyönteisillä oli käytössään kompostikasoja, kivimuureja, karhunvattutiheikköjä ja vanhoja puita. Puutarhassa viljeltiin runsaskukkaisia yksivuotiskasveja ja lukuisia perennoja ja osa nurmikoista leikattiin vasta elokuun lopulla, kun sipulikukkien ja maitikoiden siemenet olivat ehtineet kypsyä. En epäile, etteivätkö Saksan ja muun Keski-Euroopan suurilla, steriileillä kaupunkialueilla voi epätoivoiset kimalaiset pesiä keinotekoisissa hyönteishotelleissa. 

Suomi on suuri ja harvaan asuttu maa. Maatilat sekä vanhat omakoti- ja huvila-alueet ovat melko boheemisti hoidettuja. Tontit ovat laajoja, vähemmän tarkkaan nypittyjä kuin Keski-Euroopassa, nurmikenttiä on paljon, samoin hedelmäpuita ja koristepensaita. Tämä kaikki auttaa pölyttäjiä lisääntymään ja talvehtimaan sopivissa koloissa luonnossa.

Värikkäästi maalatut linnunpöntöt ja muut rakennelmat höylätystä laudasta tai millilleen leikatut kaislanvarret eivät niinkään houkuttele siivekkäitä vaan avokompostit, risuläjät, lahopuut ja monipuolinen kasvivalikoima tuovat tontille ötökkä- ja lintuvieraita. Linnunpönttöjen lentoaukon reuna on vahvistettava peltirenkaalla, jotta orava tai käpytikka ei pääse suurentamaan reikää itselleen sopivaksi. Pöntöt on paras valmistaa vanhasta, harmaantuneesta laudasta tai kovertamalla kuorellisesta puupöllistä. 

Perhosjuottolat 

Kokemukseni ovat huonoja myös muovisista perhosruokintavempaimista. Ne eivät kestä tuulen heilutusta, ovat vaikeita täyttää ravintonesteellä ja jengat ovat liian heppoisia, ettei jatkuva huolto onnistu.  Perhosharrastajien yhdistys myy jäsenilleen etikoitunutta punaviiniä, jota sitten makeutetaan siirapilla, sokerilla tai käyneellä mahlalla kokemusten mukaan. Kolibrien mesijuottolat Amerikassa toimivat muuttavien kolibrien taukopaikkoina, mutta perhosten opettamiseen tarvitaan vielä lisäkokemusta.

Täytä tontti kukilla

Kukkivien kasvien hankinta ja istutus omalle tontille varmistaa vähitellen runsaan pölyttäjäkannan. Luonnon omat konstit ovat kaikkein parhaita pihan elämän rikastuttajia, kun halutaan pihalle perhosia ja muita pölyttäviä hyönteisiä. 

Kylvä yksivuotisia kukkia runsaasti. Suosi luonnonlajeja ja muita yksinkertaisilla tai puolikerrotuilla kukilla varustettuja kesäkukkia. Pienelle pihalle voi kylvää kesäkukkia ruukkuihin ja laatikoihin, vihannestarhaan ja perennojen väleihin sekä pensasryhmiin. Suurelle tontille mahtuu vaikka kokonainen kesäkukkaniitty. Muutamia Ruissalon puutarhan parhaita yksivuotisia hyönteismagneetteja on mainittu oheisessa kasviluettelossa.

Istuta runsaasti perennoja, mieluiten villilajeja. Komea- ja kerrottukukkaiset perennat saisivat sen sijaan jäädä vähemmälle, jos asioita ajatellaan hyönteisten kannalta. Esimerkiksi mesisilkkiyrtti, joka on kotimaisen käärmeenpistoyrtin suurikasvuinen Amerikan-serkku, on oikea mehiläispyydys. Tummatulikukka on tulikukista paras hyönteiskerääjä. Korkea puisto- eli jokivillakko kukkii myöhään syksyllä. Tavallisen sinikukkaisen sikurin lehtiruusukkeet talvehtivat hyötymaan penkissä ja kasvi kukkii runsaasti seuraavana kesänä. 

Siihen, miksi hyönteiset suosivat yksinkertaisia kukkia, on selvä syy. Kerrotuissa kukissa ovat heteet ja emit osaksi tai kokonaan muuntuneet terälehdiksi, joten mettä on niukasti eikä siitepölyä juuri löydy.  Samoin monet pistokaslisätyt kesäkukat amppeleissa ovat värikkäitä ja näyttäviä, mutta eivät hyönteisille hyödyllisiä. Koska ne eivät tee siementä, ne eivät tarvitse pölyttäjiäkään.

Tuoksut ja maut, joita ihminen ei edes erota, houkuttavat hyönteisiä. Monet perennat ja yksivuotiskukat, jotka saattavat näyttää vaatimattomilta ihmissilmään, ovat hyönteisille aarreaittoja. Älä hyljeksi isoäidin kasvia, joka on säilynyt vuosikymmeniä hoitamatta tontin rajamailla.

Kukkaniityt tontilla, jos mahdollista kompostinurkan yhteydessä, parantavat osaltaan hyönteisten viihtymistä.

Kevätsipulikukkia ja pensaita

Keväiset sipulikukat ovat hyvä alku ja välttämättömyys monipuoliselle hyönteisfaunalle tontilla. Ainakin kolmea lajia kannattaa hankkia syksyn sipulitarjonnasta ja antaa villiytyä puutarhassa nurmikentällä tai pensaiden alla. Idänsinililja, posliinihyasintti ja isokevättähti ovat hyviä leviämään hoidetulla pihalla, kunhan saavat kukkia ja siementää rauhassa. Ne on helppo hävittää, jos leikkaa pois kesken kukkimisen. Pienet sipulikukat kukkivat niin varhain ensimmäisinä, että nälkäiset mehiläiset keräävät niistä siitepölyä kuningattarelle ja kimalaiset ensimmäisille toukilleen maapesissä. 

Istuta myös kukkivia ja marjovia pensaita runsaasti – eri aikoihin kukkivia ja luonnonlajeja, jos mahdollista. Usein vaatimattomilla kukilla varustetut pensaat, kuten paatsama, kilsepensas ja siperianhernepensas, ovat medenimijöiden suursuosiossa. 

Kestäviä, hyönteisille mieluisia ruusuja on runsaasti. Kannattaa ottaa selville ruusunharrastajalta, mitkä ruususortit eivät tee tuhottomasti juurivesoja. Pihlajissa on uusia, kestäviä lajikkeita pienille tonteille. Useimmat pihlajat rakastavat valoisaa, jopa täysaurinkoista kasvupaikkaa ja hyvin ojitettua, kalkittua maata. 

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous

Mainos päättyy