Puunkukintakausi huipentuu kultaisena sateena alas valuviin kukintoterttuihin.
Joka vuosi kukinta ei ole välttämättä yhtä täyteläinen, mutta tänä alkukesänä kukintoja onkin taas riittänyt, kun kultasateet (Laburnum alpinum) ovat puhjenneet loistoonsa. Nyt on voinut vaikuttua kunnolla kultasadepuiden uljaan värisistä hahmoista.
Kultasateen kukoistusalue sijoittuu pääosin I- ja II-vyöhykkeille. Suojaisilla ja ei-talvimärillä kasvupaikoilla sitä voi kasvattaa muuallakin maassamme, kunhan muistaa sen lukeutuvan myrkyllisiin kasveihin. Kultasateen juuriston typpiravinnetta sitovat bakteerit auttavat hernekasveihin kuuluvan puun hyvään kasvuun ja kukintaan vähemmän muhevassa maaperässäkin. Siroihin lehdyköihin jakautuvat lehdet saavat kultasateen näyttämään kukinnan jälkeen rehevän vehreältä, mutta keveällä tavalla.
Yksi kultasateiden ihastuttavista puolista on sen hyönteismyönteisyys. Kukkiva puu tuo puutarhaan voimakkaan ja hauskan ääniefektin, kun siitä kuuluu jatkuvaa pörinää ja surinaa! Tänä vuonna ainakin etelärannikolla on ollut ilahduttavaa kuulla ja nähdä, että kimalaisia on vaihteeksi runsaasti.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Elämme juuri nyt vuoden pimeintä aikaa, ja monille kaiketi ankeintakin, kun lumi ei vielä valaise maisemaa, taivas on paksussa pilvessä ja vettä vihmoo päivittäin. Säätiedotusten mukaan parempaa säätä ei ole luvassa päiväkausiin. Ilman lämpötila on tosin pysytellyt melko korkealla, päivällä jopa lähellä kymmentä astetta. Omaa mieltäni ainakin piristää katsella kuvia ja muistella tätä komeasti Hangon
Kultasade (Laburnum alpinum) lukeutuu Suomen kesän eteläiseneksoottisiin kukkijoihin. Näihin aikoihin kultasateesta riippuu suuria kirkkaankeltaisia kukkaterttuja, joissa pörisee kokonainen kimalaiskuoro. Näyttävä hernekasvi menestyy laihemmassakin maassa, kiitos sen juuriston typpibakteerien, jotka sitovat ilmakehästä kultasateelle ravintoa. Mahdollisimman lämmintä kasvupaikkaa suositellaan, mutta onpa tuulisemmallakin paikalla kasvavista kultasateista kehittynyt komeita puita. Kultasade on kokonaisuudessaan myrkyllinen kasvi. Jäniksiä tämä ei tosin
Kultasateet (Laburnum) puhkeavat kukkaan sopivasti juhannukseksi. Vuodenajan valoisuus toistuu upeissa kukkatertuissa, joita on tänä vuonna erityisen runsaasti. Monilla muillakin kukkapuilla ja myös rhodoilla näyttää olevan meneillään hyvä kukintavuosi. Kultasade hämmästyttää kukkaloistonsa lisäksi kyvyllä kasvaa reippaankokoiseksi pensaaksi köyhemmässäkin maassa – kiitos juuristobakteerien, jotka hoitavat osan ravinnetarpeesta. Kultasateen istuttaminen tuo puutarhaan lisää kimalaisliikennettä, sillä ne rakastavat metisiä
Alkukesän puunkukintakausien lomassa pilkottaa viehättävän ruusuorapihlajan (Crataegus x media ’Paul’s Scarlet’) kukinta, joka voi kestää kuukaudenkin verran. Pienehkön puun oksia läikittävän lämpimän ruusunpunaisen kukkarunsauden huomaa varsinkin I- ja II-vyöhykkeiden puutarhaseuduilla, joiden maaperä on harjumaisen hiekkaista. Kuivahkoissa ja paahteisissa oloissa viihtyvä ruusuorapihlaja kun on siellä jopa yleinen valinta puutarhan kukkapuuksi. Se varttuu ilman leikkaamista muodoltaan yleensä
