Siirry sisältöön

Keväisistä kukkivista puista kirsikkaluumu (Prunus cerasifera) on pihallani kaikkein aikaisin – ja myös odotetuin – kukkija. Kukkien loisto on lämpiminä päivinä melko nopeasti ohi, joten puun vierellä tulee vietettyä aikaa ihan vain katsellessa ja nuuhkiessa. Kirsikkaluumusta kantautuu aurinkoisena päivänä vahvasti makea, hieman tuomenkukkia muistuttava tuoksu.

Suoraan rungosta ja oksista kasvavat kukat tekevät kirsikkaluumupuusta persoonallisen näköisen. Siinä missä tarhaluumupuu (P. domestica) on kukkiessa hieman kuin hapankirsikkakin – keveä valkoinen kukkapilvi – kirsikkaluumun oksat ovat kuin kukilla kuorrutettuja valkoisia pötkylöitä, sen parempaa ilmaisua keksimättä.

Kimalaisilla on pitänyt kiirettä kukkien ympärillä. Yksi karvainen kimalainen kävi lähestulkoon jokaisen ’Kometan’ kukan läpi suurella ahkeruudella. Ja kukkia, niitä on tuhansia! Toivotaan, että loppukesä tuo mukanaan runsaan kirsikkaluumusadon. Maistiaisia olen saanut nyt parina vuotena ’Marasta’ ja ’Podarokista’, jotka molemmat tekevät keltaisia pikkuluumuja. Niiden koko on tavallista tarhaluumua huomattavasti pienempi, mutta maku paljon makeampi. Kirsikkaluumu onkin varsinainen herkuttelukasvi. ’Kometan’ luumut ovat pinnalta punaiset ja kyseisestä lajikkeesta toivon saavani ensimmäisiä maistiaisia tänä kesänä.

Kimalainen ahkeroimassa ’Kometa’ -kirsikkaluumun kukissa aurinkoisena toukokuun päivänä. Sadon varmistamiseksi, kannattaa puutarhaan istuttaa kahta eri lajiketta.

Puuta ihaillessani silmääni osui pari päivää sitten varsin kummallinen ötökkäilmestys. Se lensi paikallaan kolibrin tapaan, se oli karvainen kuin kimalainen, mutta jalat olivat ohuet ja sillä oli pitkä imukärsä, jolla se imi mettä kirsikkaluumun kukista. Nappasin siitä kuvan ja Google Lens-sovelluksen kuvahaulla paljastui, että se on villakärpänen. Ensimmäistä kertaa ikinä törmäsin tähän kimalaiskärpästen heimoon kuuluvaan ötökkään, mikä oli varsin kiehtovaa.

Kirsikkaluumulajikkeista jotkin ovat osittain itsepölytteisiä, mutta hyötyvät aina toisen lajikkeen ristipölytyksestä. Minulla ainakin itsepölytteiseksi sanottu ’Podarok’ alkoi tehdä satoa vasta kun istutin sen rinnalle toisen ’Mara’ -kirsikkaluumun.

Molemmat ovat pärjänneet hyvin täällä III-IV-vyöhykkeen rajalla Pohjois-Pirkanmaalla. Viime vuonna istutin myös ’Kometa’ -kirsikkaluumun ja se selvisi ensimmäisestä talvesta ja joskin kohtuullisista talvipakkasista. Viime talvena kylmimmillään oli muistaakseni -25 C, kun toissa talvena käytiin jo -31 asteessa. Niistä pakkasista ’Mara’ ja ’Podarok’ selvisivät onneksi ongelmitta. Kirsikkaluumut tulee suojata aina talveksi jyrsijä- ja jänisverkolla.

’Podarok’ -kirsikkaluumu kukkii viktoriaanisen lavatarhan edustalla.

Mikäli olet aikeissa istuttaa kirsikkaluumun pihallesi, valitse sille suojaisa ja aurinkoinen kasvupaikka. Maa saa olla multava, kalkittu ja kohtuullisen läpäisevä. Raskaaseen savimaahan jää liian helposti talvimärkyys seisomaan. Itselläni oli kasvupaikka melko kuiva, joten lisäsin istutuskuoppaan pussillisen biohiiltä pidättämään hieman kosteutta ja ravinteita. Yhden ’Punainen Paroni/Matyunin’ -kirsikkaluumun menetin hellekesänä liialle kuivuudelle, joten liian kuivaa ja paahteista paikkaa kannattaa kuitenkin välttää.

’Podarok’ -kirsikkaluumun sato kypsyi viime vuonna elokuun puolivälin jälkeen.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *