Ihastuttava katsura (Cercidiphyllum japonicum) tuo pirteän tuoksun ulottuvuuden syyspuutarhaan, vaikka se yleensä liitetään kasvukauden aiempiin vaiheisiin.
Kuultaviin keltaisen ja punaisen sävyihin syttyvien ruskaisten katsuranlehtien aromi on ihmeellisen imelä. Tuoksun voi tuntea etenkin lehtien putoamisen tienoilla ja vielä niiden leijailtua maahan. Eri tuoksuttajat kuvailevat aromia eri sanoilla, mutta usein se tuo mieleen karkkimaisuuden. Syyspuutarhassa liikkuessa nenä erottaa katsuranlehdistä leijuvan tuoksun selvästi.
Katsura kehittyy I-III-vyöhykkeillä yleensä monirunkoiseksi puumaiseksi pensaaksi, joka on kookkaanakin siro. Sen suomalaiseen metsäpuutarhaan sointuva eksoottinen olemus muistuttaa kasvin alkuperästä Japanissa ja Kiinassa.
Katsura kasvaa nopeasti multavassa lehtomaassa, joka ei kesälläkään kuivu ruutikuivaksi, mutta jota ei toisaalta vaivaa talvimärkyys. Kasvukohdaksi kasville sopii lehtomaisen kevytvarjoinen – aurinkoinen ja suojainen paikka.
Katsura kuuluu minusta puutarhan helmiin myös muina vuodenaikoina. Kevätsilmujen ja puhkeavien lehtien värimaailma hehkuu monia punertavia sävyjä. Esimerkiksi yksittäispensaana kasvaessaan katsuran kesälehtien vihreys poikkeaa hieman kirkkaampana suven muusta vehreydestä.
Erityisen hienon kokoisia katsuroita pääsee näkemään helsinkiläisellä Malmin haustausmaalla. Päiväkävelystäni siellä voi lukea lisää viimeisimmästä Oma PIHA-numerosta 6/2024.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Juhannukseksi keräilin kukkakimppuja vähän joka puolelle taloa. Tuoksuvia pihasyreenejä keittiöön ja työhuoneeseen, pieniä suloisia nurmitädykkeitä työpöydälle, koiranputkia, puna-ailakkia ja heiniä olohuoneeseen ja muhkean lupiinipuskan pesuhuonetta koristamaan. MUKAVAA JUHANNUSPÄIVÄÄ!
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Meilahden arboretumin ruusutarha eli rosarium on kesäisen pääkaupunkimme ihastuttavasti tuoksuvia kukkakäyntikohteita. Kukintavuoro vaihtelee tarhassa kesän mittaan, esimerkiksi ranskanruusut ilahduttavat näin heinäkuussa. Ruusujenystäviä kuljeskelee hitaasti rosariumin käytävillä kumartuen välillä tuoksuttamaan pensasruusukokoelman monimuotoisia aromeja tai säilömään valokuvaan hieman ruusuenergiaa talven varalle.🌹
Moni perenna on syötävä ja moni vihannes kelpaa kukkapenkkiin. Hyötykasvien estetiikka ja koristekasvien hyötykäyttö, sekaviljely, hyönteiskannan suojeleminen ja mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima pienessä puutarhassa ovat pinnalla
On syytä valita huolella pihapiirin ja kukkamaan köynnökset, kasvattaapa ne siemenestä itse tai ostaa torin taimikauppiaalta. Taimien on oltava melko suuria ja hyväjuurisia, jotta ne ehtivät kukkimaan runsaasti ja ehkä kehittämään myös siemeniä tulevien kesien tarvetta varten.
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Kannat tuovat kesäiseen puutarhaan tropiikin tuulahduksen ja kukkapenkkiin eksoottista väriä. Rehevä kannapehko elävöittää istutusaluetta, kesäkukkaryhmää, terassia ja parveketta. Tärkeintä kannassa ovat suuret, vihreät tai purppuraiset lehdet.
Kevätkesällä luonto täyttyy huumaavasta tuoksusta. Metsän aluskasvillisuuden seasta erottuvat siistin soikeat, pitkäruotiset lehdet ja satamäärin pieniä, pulleita, posliininvalkoisia kukkia. On kielojen (Convallaria majalis) aika jälleen loistaa.
Kevätauringon säteet herättävät kasvit, jotkut nopeammin kuin toiset. Pitkän talven jälkeen on virkistävää poimia tuoreita lehtiä, herkkiä herkkuja lautaselle. Pienet vihreät versot ravitsevat myös silmiä ja sielua.
Lökväxterna står för färg och blomsterprakt i trädgården från tidig vår ända in i juni då de senaste tulpanerna blommar. Många lökblommor är också fina som krukväxter under vårvintern för att inte glömma julens väldoftande hyacinter.
