Niina Rekolan mäkisellä pihalla lapset ja koirat saavat juoksennella pitkin polkuja ja kanat kuopsuttaa pensaiden alla. Vesi solisee suihkulähteissä ja amppelit heiluvat kesätuulessa.
Lahtelaispihalla on hyödynnetty tontin pinnanmuotoja, mikä tekee paikasta mielenkiintoisen ja yllätyksellisen.
– Pidän pihastani, koska siinä on monenlaisia muotoja, on mäkeä ja kukkulaa. Talvisin tontilta löytyy lapsille hyviä mäenlaskupaikkoja. Kasveja olen yrittänyt istuttaa niin, että kun yksi lopettaa kukinnan, toinen aloittaa, Niina Rekola tarinoi.
Koska tontilla on kallio alla, se on täytynyt ottaa huomioon pihan rakenteita ja istutuksia suunniteltaessa ja tehtäessä. Tontin reunoille on upotettu kiviä sementin avulla. Kivet reunustavat myös istutusalueita, peittävät rinteitä ja muodostavat kivipuroja.
– Olen tykästynyt kiviin ja haalin niitä kaikkialta. Vaihdoin autoa eikä uudessa ole vetokoukkua. Nyt kivien hakeminen on vaikeaa, kun pitää pyytää muita avuksi.
Niina muutti vuonna 1954 valmistuneeseen taloon 20 vuotta sitten. Perheessä on seitsemän lasta, joista kaksi asuu vielä kotona, lastenlapsiakin on jo kaksi. Pihalla onkin huomioitu lapsiperheen tarpeet. Siellä on pihapolkujen lisäksi muun muassa leikkiteline liukumäkineen, trampoliini, leikkimökki ja kesäisin ahkerasti käytetty uima-allas. Pihalla on myös varastorakennus ja grillikatos. Asuinrakennuksen edustan oleskelualueella on kivikoriin tuettu, kaasulla toimiva muurinpohjapannu, jolla paistuvat hetkessä letut kesäpäivän herkutteluhetkiin.
– Olen pihalla kuopsuttamassa aina kun ehdin. Puutarhahan ei tule koskaan valmiiksi, ei varsinkaan minun paikkani. Teen paljon muutoksia ja vaihtelen kasvien paikkoja, jos jokin ei menesty tai on muuten huonossa paikassa. Esimerkiksi peikonpähkinäpensas oli alun perin paikassa, missä se ei juuri kasvanut eikä näkynyt. Nykyisellä paikalla se kasvaa paremmin ja on näkyvillä.
Pihalle piti tulla vain yksi pieni vesiaihe, mutta se laajeni kaksialtaiseksi niin, että vesi valuu kalliota pitkin alempaan altaaseen, jonka reunat on valettu betonista. Kallioon on myös valettu betonista reunat ohjaamaan veden kulkua.
Tontilla kasvaa isoja mäntyjä, koivuja, vaahteroita ja terijoensalavia. Kukkulan päällä komeilee timanttituija. Vesiaiheen sivuille on istutettu muun muassa alppiruusu, pallohortensia sekä kuunliljoja, kotkansiipiä ja tarha-alpeja.
– Peikonpähkinäpensas on hauskannäköinen kasvi ryppyisine lehtineen. Sen mutkaisia talviversoja käytän askarteluissa. Pidän myös rungollisesta, riippaoksaisesta walkerinhernepensaasta. Se on kaunis, sirokasvuinen pikkupuu, joka kukkii pienin keltaisin kukin alkukesällä ja sopii kasviryhmiin tai ihan yksittäiskasviksi.
Alapihalle johtavan pihapolun kaariportissa kukkii valkokukkainen 'Pohjantähti'-köynnösruusu. Harjateräksestä tehdyssä metallituessa koreilee puolestaan tulikorallikuusama, jolla on hehkuvan oranssinpunaiset, tuoksuvat kukat ja pitkä kukinta kesä–heinäkuusta syksyyn asti. Pihalla kasvavat myös tuoksuköynnöskuusama ja puun runkoa pitkin kiipeilevä, isolehtinen lännenpiippuköynnös.
Kestäviä vanhan ajan perennoja Niina kertoo saaneensa sieltä täältä tuttavilta ja naapureilta. Tarha-alpin lisäksi pihalla kasvaa muun muassa akileijoja, päivänliljoja, kurjenmiekkoja, harjaneilikoita, jalopähkämöitä, pioneja ja syysleimuja. Löytyypä pihalta myös puuliljoja ja keltakukkaisia aasialaisia liljoja.
– Rohtosormustinkukat ovat lemppareitani. Ne tosin kasvavat missä haluavat, eivät kuitenkaan kukkapenkeissä. Vuorenkilvet ovat kiitollisia kasveja kallioisella pihalla, ja niitä voi käyttää myös maanpeittäjänä, Niina kertoo.
Nurmikkoa Niina ei välttämättä haluaisi lainkaan, sillä tienlaidan joutoalueelta matelee pihalle lehtokotiloita joukoittain.
– Kosteina kausina nilviäisiä on nurmialueella niin paljon, etteivät edes kanat saa niitä hävitettyä. Nurmikolla ei ole kiva kulkea lehtokotiloiden rutistessa askelten alla.
Pihan takakulmassa on kotiloiden tuhoojilla oma talo. Siellä asustelee tavallista erikoisempia nokkijoita eli kääpiökochineja, silkkikanoja ja showgirleja. Kiinassa jalostetut kääpiökochinit ovat pienikokoisia ja sulkajalkaisia. Silkkikanoilla on pehmeä ja tuuhean turkkimainen höyhenpeite, joka voi olla väriltään valkoinen, musta, sininen tai beige. Showgirl on silkkikana, jolle on jalostettu karvaton kaula. Lintu on siis muhkeakarvainen päästään ja vartalostaan, mutta kaula on paljas.
– Kanoja minulla on ollut lähemmäs kymmenen vuotta. Ne kuuluvat pihaelämään, ja niistä on tullut tärkeitä meille kaikille. Talven tipuset viettävät talvikanalassa, mutta kesäkuun alusta myös pihalla, kun ulkonapitokielto on loppunut. Valitettavasti kanahaukka vei parvesta yhden, joten nyt kanoja pitää vahtia, kun ovat irrallaan, Niina selventää.
Hän kertoo hautoneensa itse tehdyssä hautomakoneessa munia, joista ensimmäisellä kerralla vain yhdestä kuoriutui kana ja kahdeksasta ilmestyi kukko.
– Kukot piti lopettaa, sillä ne pitivät liikaa ääntä ja tappelivat keskenään. Toinen haudontakerta tuotti enemmän kanoja.
Pihalla huomio kiinnittyy amppeleihin, joita riippuu asuinrakennuksen seinään kiinnitetyistä telineistä, kuistin etureunasta ja puiden oksiltakin. Niinan lukuisat huonekasvit pääsevät kesäksi varjon puolen seinustalle keräämään voimia. Osa on amppeleissa, osa penkillä.
– Huonekasveja ei pidä viedä suoraan auringonpaahteeseen, missä niiden lehdet oitis kärähtävät. Varjoinen seinusta on parempi paikka. Muutaman viikon ulkoilmaan totuttelun jälkeen voi kasveja siirtää enemmän aurinkoonkin, Niina opastaa.
Lisää amppeleita löytyy pihalta.
– Istutin tomaatit amppeleihin, etteivät lehtokotilot pääse niihin. Kesäkukkiakin ripustelen vaahteran oksille. Onhan niissä kastelemista, mutta onneksi pihassa on vanha kaivo, josta saan kesäisin otettua kasteluvedet kukkasille.
Koristekasvien lisäksi alapihalla kasvaa muun muassa omena- ja kirsikkapuita sekä kriikunoita, herukka- ja karviaispensaita sekä pensasmustikoita. Syntymäpäivälahjaksi Niina sai toivomansa 'Lada'-päärynän, joka on venäläistä alkuperää oleva satoisa kesälajike.
– Satoa päärynäpuu ei ole tuottanut, koska tarvitsee toisen puun siitepölyä hedelmöittyäkseen. Hyvin se on kukkinut, ja toinen lajike onkin hankinnassa.
Niina kertoo puutarhanhoidon olevan ihana harrastus, joka virkistää ja rauhoittaa mielen. Hän on kolmivuorotyössä sairaanhoitajana päivystysosastolla, joten hektinen työ tarvitseekin vastapainoa. Raskaimmissa pihatöissä hän saa apua miesystävältään.
– Puutarhassa voin unohtaa työn ja kaiken muunkin mieltä painavan. Ainoa haittapuoli pihallani on läheiseltä vilkkaasti liikennöidyltä tieltä kuuluvat autojen äänet. Suojaksi luvattiin aikoinaan meluvalli, mutta eipä sitä ole näkynyt.
Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.
Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen.
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.
Isolla merenrantatontilla on tilaa toteuttaa mieleen putkahtavia ideoita. Parasta karuihin olosuhteisiin perustetulla pihalla on oma rauha ja kuntoilusta käyvä puutarhatyö.
Kevätesikot (Primula veris) ovat tulleet kukkaan. Tässä niitä kasvaa luonnostaan, olen lisäillyt niille kaveriksi narsisseja, keltavuokkoa, jouluruusuja ja varjoliljoja. On toinenkin kevätesikko, joka on ollut kukassa jo viikkokausia. Etelänkevätesikko nimittäin. Nimestään huolimatta se ei ole kevätesikkolaji, vaan aivan oma lajinsa, Primula elatior. Sille onkin otettu käyttöön toinen nimi, joka aiheuttaa varmaan jatkossa vähemmän sekaannuksia (tai
Monasterio de Piedran puutarha on vehreä ja soliseva keidas keskellä karua Aragoniaa. Samalla se on filosofinen näkemys ylevästä luonnosta, jota ihmiskäsi on avustanut.
Ensimmäinen oma pihamaa herättää hykerryttäviä ja malttamattomiakin tunteita. Mielessä saattaa olla monta ideaa odottamassa toteuttamista. Kuitenkin jos kasvintuntemus on vielä lapsenkengissä, kannattaa ennen taimihankintoja ja istutustöihin ryhtymistä tutustua kasvien maailmaan.
Ainutlaatuisen puutarhapolun varrelle on istutettu tuhansia pensaita, jotka kukkivat alkukesästä aina syksyyn saakka. Hortensiaharrastajan unelmakohde löytyy Ranskan Bretagnesta.
Vanhan pihan ostaja perii kaikenlaista. Osa on iloisia yllätyksiä, osa riesoja. Kuten kenen tahansa kanssa, myös puutarhansa kanssa täytyy vain oppia elämään.
Hiroshiman ja Nagasakin rauhanpuistot kunnioittavat atomipommien uhrien muistoa ja muistuttavat maailmaa ydinaseiden kauhuista. Kahdeksankymmentä vuotta tapahtumien jälkeen viesti on yhä ajankohtainen.
Kirkkonummelaisen Ragvaldsin museoalueen runsas opetuskasvitarha kertoo ihmisten ja kasvien pitkästä yhteisestä historiasta. Keskiaikainen Kuninkaantie kulki tilaa viistäen, ja lähistöltä on tehty löytöjä kivikaudelta.
Nurmes tunnetaan ehkä parhaiten paikkana, joka on kaukana kaikesta. Pohjois-Karjalan avarat vaaramaisemat ympäröivät Pielisen pohjoiskärkeä. Jylhältä niemeltä keskeltä erämaata löytyy hieno empirepuukaupunki.
Parikkalan Koitsanlahdessa sijaitseva Patsaspuisto on kansainväliselläkin mittapuulla ainutlaatuinen ITE-taidepuutarha.
