Kerman kanavalle kuuluu harmautta. Mutta se on niin mystisen kaunista harmaata, että etevimmät kuvataitelijatkaan eivät ole pystyneet ikuistamaan kaikkia harmaan sävyjä.
Tällä erää omissa maisemissani pitäisi tiirata jokaista yksityiskohtaa niin tarkasti, että kesällä se on helpompaa. Harmaa maisema on pehmeä. Routa, joka kourii tai nuoleen puiden ja pensaiden pintoja on jotakin maagista.Sen syliin haluaisi hypätä, kiivetä liiterin katolle ja lähteä hurjaan lentoon. Tämä maisema on nähtävä lintuperspektiivistä, mutta kun ei näe.Täytyy tyytyä vähempään.
Aamupalan jälkeen tapanani on kiertää tontti.Usein se antaa levollisuutta, toisinaan yllätyksiä ja taannoin täyden kuun aikaan heräsin siihen, että susi ulvoi. Koskaan aiemmin en ollut moista kuullut luonnossa.
Ihmisen lahjakkuus on hyvin monimuotoista. Kermassa on nyt kuunneltu radiosta joka päivä Tiedepäivien ohjelmaa.Tyypillinen erikoislahja on sellainen, että jollakin on absoluuttinen sävelkorva, mutta joku toinen pystyy erottamaan silmillään useita satoja harmaiden sävyjä.
Olen kateellinen harmaaihmisille.Miten valtavaksi ulottuvuudeksi tämä maisema muuttuisikaan, jos töpöttäisin siveltimellä vaikka paperille sataa sävyä.
Se on pannut ajattelemaan myös luontoa ja sitä kauneuden yltäkylläisyyttä, joka talvellakin on läsnä näillä seuduin, jonne ilman autoa ei ole asiaa. Arkisin taloni ohi kulkee postiauto – hyvin täsmällisesti. Sitten kuluu monta tuntia ennen kuin hileiseen tiehen ilmestyvät seuraat auton jäljet.
Mutta jäljistä parhain: uuden lumenaikana kun seikkailin kuvaamassa elukoiden jälkiä, suurin yllätys oli ahma. Se oli juossut kiinni saalistaan ihan kotinurkalleni asti ja palannut laiskana tai viisaana tyyppinä samoja jälkiä pusikkoon, jonne tällä emännällä ei ollut asiaan.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Sain kerran lahjaksi sormustinkukan. Se tuli naapurin puolelta ja asettui minun luokseni. Toivotin sen tietenkin tervetulleeksi, ja se valitsi itselleen sopivan paikan myös seuraavana vuonna. Siitä lähtien olen ollut sormustinkukkien lumoissa. Sanotaan, että luonnosta löytyvät kaikki maailman värit ja muodot ja että ihminen niitä vain kopioi. Ja siltä tosiaan tuntuu, kun katselee kukkia ja kasveja
Vanhoihin narsisseihin on helppo hurahtaa samalla tavalla kuin vanhoihin ruusuihin, pioneihin tai kurjenmiekkoihin. Vanhan ajan narsisseissa viehättävät paitsi kukkien sirous, myös jalostajien tarinat sekä historian havina.
En liene ainoa, joka on matkoillaan ihastunut sinisarjoihin (Agapanthus). Voiko tuollaista sineä ollakaan? Ja kun ne vielä kasvavat ryppäissä, ovat ne vastustamattoman kauniita. Sinisarjoja on toki kasvatettu Suomessakin, mutta lähinnä ruukkukasveina. Ne viihtyvät aurinkoisilla ja suojaisilla paikoilla ja kukkivat upeasti heinä-elokuussa. Ongelmia tuo talvehtiminen. Meidän talvemme ovat tälle eteläafrikkalaiselle kaunottarelle liian kylmät. Talven ajaksi niille
Ruusut kukkivat parhaillaan Nummelan Päivölässä koepellolla, jossa ruusujen koeviljely ja risteytys aloitettiin ensin Helsingin yliopiston toimesta 1990-luvulla. Nyt työtä jatkavat talkoohengessä Pirkko Kahila ja Peter Joy, jotka olivat alusta asti projektissa mukana. Pellolta on jo saatu kauppoihin muutama hyvä kotimainen lajike: ’Sointu’, ’Tove Jansson’, ’Sävel’, Lumo’ ja ’Ilo’. Pääsin tutustumaan ruusujen kukintaan sen parhaimpaan kulta-aikaan. Puistoruusu
