Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Harmonisen kukkea puutarha ympäröi nikkarityylisiä puurakennuksia. Puutarha jatkuu omenatarhana alas järven rantaan. Voiko näin kaunista paikkaa ollakaan!
Skebon kartano on kokenut loistoa, uutteruutta ja skandaaleja. Yllätyin, kun näin Yle Areenan Talot huokuvat historiaa -sarjassa Skebon ruukinkartanon – se on nykyisin nuoren perheen yksityiskoti. Kävin siellä syksyllä 2008, ja juttu ilmestyi Oma PIHA -lehden numerossa 4/2009. Seuraava artikkeli ja kuvat ovat tuolta ajalta, jolloin kartano toimi ylellisenä pikku hotellina ja huippuravintolana.
Paasioiden piha on koristeltu matkamuistoilla ja maailmanluokan monumenteilla. Hulluja ideoita ei torpata vaan ne toteutetaan. Pihan tärkein virka, hauskojen projektien toteuttamisen ohella, on toimia perheen ja perhejuhlien viihtymispaikkana.
Kun nuori perhe etsi tonttia, jolle rakentaa, oli tärkeimpänä kriteerinä mahdollisuus tehdä puutarha. Toiveiden paikka löytyi Tammisaaren tuntumasta.
Tauti iskee vaivihkaa. Ensin yksi laatu, sitten toisenlainen, jossain vaiheessa täytyy jo tilata ulkomailta. Vähitellen tajuaa olevansa lumikellokuumeen vallassa.
Jos piha ei saa lumipeittoa, kuten joskus rannikkoalueilla käy, paljastuu istutusalueilta aika paljonkin ihasteltavaa. Talviseen vihreyteen kannattaa suorastaan panostaa.
Yleisöäänestyksen selväksi voittajaksi nousi piha, joka voisi olla hyvin toisen näköinen. Karu paikka kallion laella ei lannistanut Lola ja Ove Winqvistiä, kun he halusivat kaunistaa talonsa ympäristön.
Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymis- eli kestävyysvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.
Hei vaan! On taas se ihana aika vuodesta, kun Pihakalenteri on tehty ja se lähtee painosta tilaajille kuun vaihteessa. Tätä on kuukausia suunniteltu, kirjoitettu ja kuvattu. Ja nyt se on käsissä! Sain ennakkokappaleen kuvaamista varten. Syksyisestä pihasta löytyi vehreä valkokuusi ’Sander’s Blue’ (Picea glauca) kalenterin taustaksi. Olen jo monena vuonna tehnyt Pihakalenteriin viikkotekstit. Se on
Oma PIHA -lehdessä 5/2024 on paljon asiaa omenapuista: neuvoja lajikkeen valintaan, hedelmätarhan suunnitteluun ja säilöntään. Itse kirjoitin lyhyen jutun siitä, kuinka monella eri tavalla omenapuuta voi leikata. Omakin omenapuuni esiintyy muiden mallien joukossa – tässä omenapuuni tarinaa vähän lähemmin. Kun kävin katsomassa myytävää, nykyistä taloani toukokuussa 2006, kasvoi talon edessä surkea omenapuu, jonka runko oli
Tarvitsin kesäkuun alussa pari kuvaa ruusun pistokaslisäyksestä. Piti näin ollen ottaa ruususta pistokas. Päädyin ihanaan kirjavakukkaiseen bourbonruusuun ’Variegata di Bologna’, jonka olin istuttanut edelliskesänä. Se ei ole vielä kukkinut ruusutarhassani, mutta on toivottavasti keskittynyt juurtumiseen. Ainakin se näyttää voivan varsin hyvin. Mutta koska se on harvinainen herkku, jota jouduin vähän etsimään ja onnenkantamoisella löysin, ajattelin,
Toukokuu, ihanien sipulikukkien luvattu kuukausi, on vuoden huumaavinta aikaa. Toisaalta tämä intiaanikesä on aika mahtavaa. Tuntuu jollain lailla hassulta nähdä kaupoissa kukkasipuleita, kun olo on kumman heinäkuinen. Totta se on: nyt on syyskuu. Syksyssä on monet hyvät puolet. Yksi kivoimpia on ensi kevään ajattelu ja suunnittelu. Toivottavasti olen muistanut kirjata puutarhapäiväkirjaan paikkoja, joihin haluan istuttaa
