Oma PIHA

Kasvihuone- ja avomaakurkku ovat todennäköisesti peräisin Afrikasta. Sieltä kurkku on kauan sitten siirtynyt Aasian puolelle, missä kurkun geneettinen kehitys on jatkunut. Viljellyn kurkun kantamuotoa esiintyy luonnossa Pohjois-Intiassa Himalajan vuoriston etelärinteillä. Kantamuodon (Cucumis sativus ssp. agrestis) hedelmät ovat pieniä ja jokseenkin karvaan makuisia. Kurkku on ollut ihmisravintona käytössä koko ihmiskunnan historian ajan. Intiassa kurkku on ollut

Huonekasvien mullanvaihtoon paras aika on kai keväällä, kun valoisuus lisääntyy. Kasvit alkavat silloin luonnostaankin kasvaa, kehittää kukkanuppuja ja vaatia lannoitusta. Uusi, ravinteikas multa on silloin paikallaan. Keväällä on kylläkin paljon tehtävää muutenkin. Kun huomasin, että posliinikukka (Hoya) kituuttaa aivan liian pienessä ruukussa, päätin auttaa sitä vähän. Kukka humpsahti mukavasti suurempaan ruukkuun ja sai uutta multaa

Tihkusateessa, katse maahan luotuna kulkijaa saattaa kohdata erikoinen näky. Kesäiset kukkaset ovat innostuneet kukkimaan. Saaristossa yöt ovat pysyneet vielä lämpiminä, sillä meri lämmittää ja tasaa vuorokauden lämpötilavaihteluja. Viileän elokuun jälkeen odotettavissa oli aikainen talvi rannikolle, mutta toisin kävi: lämmin syksy saikin meren vielä lämpiämään! Pikkuiset kissankellot kukkivat kylätien varressa hiekkapitoisessa pienessä etelärinteessä, tuulilta suojaava metsä

Ruotsin puolelle kannattaa suunnistaa pidemmäksikin aikaa kuin vain päiväksi, ja aikaa viettää myös Tukholman ulkopuolella. Paikallisbussin taksalla pääsee Roslagenin viehättävälle seudulle Tukholmasta pohjoiseen. Aluetta täplittävät hyvin säilyneet maatalot, ruukkikylät, ruukinkartanot ja niiden puutarhat. Norrtälje on oivallinen tukikohta, ja on pikkukaupungissä itsessäänkin katsottavaa. Kun kaupat ja museot ovat väsyttäneet jalat, on hyvään kahvilaan mukava istahtaa. Ei

Kuopiolainen Kasvis Galleria voitti Ny Nordisk Mat -palkinnon. Pohjoismaisen ministerineuvoston palkinto luovutetaan perheyrityksen edustajille 4. marraskuuta Tukholmassa. Pohjoismaisen ruokakulttuurin vahvistamiseen pyrkivä Ny nordisk mat -hanke palkitsee vuosittain toimijoita, jotka ovat työskennelleet Uuden pohjoisen keittiön hengessä. Kilpailussa oli mukana edustaja jokaisesta Pohjoismaasta. Osallistujien joukossa oli ravintoloita, oppilaitos ja tuotantolaitos. ”Jos emme saa voittoa Suomeen nyt, se

Vaaleajouluruusu (Helleborus niger) on veistoksellisen kaunis joulun ajan kukka. Yksinkertaiset, vihertävänvalkeat kukat muodostuvat oikeastaan pikkuruisista terälehdistä, jotka varisevat pian. Kukan koristeellisuus perustuu sen hienoihin heteisiin ja emeihin, jotka pian muuttuvat tähtimäisiksi siemenkodiksi. Koko komeutta kehystävät valkeat verholehdet, jotka muuttuvat vähitellen vihreiksi. Kukkaa muistuttava rakennelma voi säilyä kauniina useita kuukausia, jos kasvi on valoisassa ja viileässä

Viikonlopun orkideamessuilla koettiin mieliä liikuttava hetki, kun sunnuntain yleisöluentonsa päätteeksi Aarno nimitettiin Suomen Orkideayhdistyksen kunniajäseneksi. Tyytyväisyys ja ylpeys huokui niin juhlakalusta kuin yleisöstäkin. ”Tämä nimitys menee todellakin oikealle henkilölle”, usean yhdistyksen jäsenen kommentti kuului. Kukkia täynnään oleva messutila herätti ihastuksen huokauksia kävijöissä ja lähes jokainen halusi ikuistaa kukkaloiston kameralla. Moni myös soitti kertoakseen kotiin jääneille

Halkopinoa liiteriin suojiin siirrettäessä sieltä löytyy karvaisia palleroita, ja kaikenmaailman muitakin otuksia. Tumma, ruskeanmusta, karvainen, kerälle kääriytynyt matonen lienee ruostesiiven toukka. Se talvehtii aikuisena toukkana. Ensi kesänä lepattavat sitten senkin siivet puutarhassa, vaikka tätä hyönteistä kuulemma tapaa paljon useammin toukkana kuin perhosena. Talon lautaseinälle ovat asettuneet muutamat yökkösen toukat. Voi vain toivoa, että ne selviävät

Suomen Kukkakauppiasliitto ry:n uusi puheenjohtaja Jouni Seppänen on aloittanut yhdistystoiminnan remontin. – Kukkakauppiaiden tulee arvostaa itseään ja työtään. Yltäkylläisen kukkatarjonnan keskellä kotimaisuus voidaan nostaa lisäarvoksi, sanoo Seppänen uudessa Tukkutori-lehdessä (6/2008). Kotimainen ruusuntuotanto on uhattuna energian korkeiden hintojen vuoksi. Monet perinteiset ruusutarhat ovat lopettaneet tuotannon tai vähentäneet sitä merkittävästi. Kukkakauppiasliiton puheenjohtaja Jouni Seppänen toivoo omalla esimerkillään

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Värjärin padassa kuplivat ojanvarren nokkoset tai porkkanoiden naatit, jotka toisella pihalla nakataan suoraan kompostiin. Syksyn edetessä väripataan pääsevät myös jäkälät ja sienet. Kasveilla värjääminen on kiehtova harrastus, jossa ei voi välttyä yllätyksiltä. Kasveilla värjääminen on ikivanha taito. Sen avulla tekstiileihin on mahdollista saada muitakin kuin langan omia värejä. Värjätä voi periaatteessa

Suomalainen kataja pärjää vaikka millaiset talvet ja olosuhteet. Sen harmahtava värisävy sointuu hienosti ympäristöön, toisin kuin tuijien hieman muovilta sointuva kirkkaanvihreä. Katajan arvo tunnetaan ja kasvia osataan arvostaa niin kansantarinoissa, lääketieteessä, tarvekalujen materiaalina kuin ruuanvalmistuksessakin. Monelle ei tule mieleen ostaa tavallista katajaa puutarhaan, taimitarhojen valikoimissa kun ovat ulkomailta tuodut, edulliset tuijat näyttävästi esillä. Sen sijaan

Syksyiseen, kosteaan mutta vielä lämpimään multaan on hyvä laittaa sipulit: tulppaanit, helmihyasintit, krookukset ja muut. Jos tontilla vierailee jäniksiä tai peuroja, on varsinkin tulppaanien ja krookusten istutuspaikat hyvä merkitä niin, että kevään tullen päälle saa suojaksi viritettyä kanaverkkohupun. Huppu ei tietenkään ole mikään pihan kaunistus, mutta jos haluaa voittaa kisan siitä, kuka saa nauttia kukista,