Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Pohjolan talvea katsellessa ei voi olla ihailematta luontoa: kaiken tämän lumen alta ponnistaa taas kohta elämä! Siellä ne nukkuvat, kukat, kasvit, yrtit, ja heh, rikkaruohot odottamassa kevättä. Ja että se tekee tällaisia ilmiöitä, kuurapartoja puitten oksille! Merkitsin kepeillä, mihin olen istuttanut mitäkin. Tässä pitäisi nostaa päätään muutaman kuukauden päästä sulkavaleangervot ja paikkaansa vielä etsivä kärhö.
Olen tänä vuonna seurannut tavallista tarkemmin piiskupuskan muodonmuutoksia. Alkukesästä piiskupuskaan kiinnitti oikeastaan huomiota siksi, että niiden keskelle oli eksynyt huipelot kissankellot, joiden vaaleanliila sävy erottui uskomattoman kauniina vielä nupullaan olevien, kellanvihreiden piiskujen rinnalla. Kukinnan aikaan piiskupuska oli hyörinää ja pörinää täynnä, kun erilaiset kimalaiset, ampiaiset, mehiläiset ja perhoset kilpailivat niiden medestä. Ehdottomasti yksiä parhaita pörriäiskasveja!
Vaikka kasvimaakausi onkin tältä vuodelta jo pääosin ohi, jotakin vielä saa. Mangoldit eivät ole panneet pahakseen pikkupakkasia, ja lehtiselleriäkin käyn yhä keräämässä lihapatoja maustamaan. Muita hyviä myöhäissyksyn herkkuja ovat esimerkiksi ruusukaali ja lehtikaali. Vieläkö Sinä haet kasvimaalta herkkuja keittiöön? Punaruotinen mangoldi on niin kaunis, että sitä käytetään usein myös koristekasvina. Marraskuussa osa mangoldeista on saanut
Erilaisista kurpitsoista saa paitsi mitä mainiompia syysherkkuja, myös näyttäviä yksityiskohtia sadonkorjuuaiheisiin asetelmiin. Leiskuvan oranssit, rypyläiset vihreät, minikokoiset koristekurpitsat, kaikki käy. Nämä kuvat edustavat keskieurooppalaista tyyliä, joten ne saavat edustaa sellaisenaan, ilman ylimääräisiä kaiverruksia.
Aamulla herättiin hennon lumivalkeaan maisemaan. Hetkenhän sitä vain kesti, sillä kun tajusin lähteä kameroineni lumista yrttipenkkiä ikuistamaan, oli lumi jo alkanut sulaa ja kohta se oli poissa. Olkoon tämä siis ensimuisto tulevasta lumitalvesta. Salvia, sitruunamelissa, kehäkukat ja hiukan timjamiakin sieltä pilkistää.
Pääsin vastikään maistelemaan marja-aroniapensaani (Aronia mitschurinii) ensimmäisiä marjoja. Ne ovat isoja ja mehukkaita, ja niistä on tulevaisuudessa tarkoitus tehdä hyviä mehuja ja hilloja. Toki niitä voi käyttää myös smoothieissa, puuroissa ja soseutettunakin. Maultaan marjat ovat makeahkoja, mutta hivenen karvaita ja happamia. Supermarjastakin puhutaan, sillä marja-aronia sisältää runsaasti mm. B-, C-, E- ja K-vitamiineja, antioksidantteja sekä
Minun tekisi mieli nimittää tyrniä Pohjolan oliiviksi, vaikkei niillä niin kauheasti yhteistä olekaan. Molemmilla on kuitenkin kauniit, hopeanvihreät kapoiset lehdet ja molemmat tuottavat hyvän sadon syksyllä. Molemmista puristetaan myös öljyä, joskin eri tarkoitukseen, ja molemmat ovat, tekisi mieli sanoa, terveellisen elämän perusta. Jos joskus olen harmitellut ettei oliivi meillä menesty, se on turhaa, sillä onhan
Löysin syysleimujeni syleilystä pienen ruusuntaimen, näytti siltä, että se oli tuupattu sinne ajatuksella että katsotaan jos se kestää. Oli se kestänyt, kyllä, mutta ei se syysleimujen alla kukkia jaksanut. Keväällä siirsin sen uuden yrttipenkin kruunuksi, jälleen ajatuksella että no katsotaan mitä siitä tulee. Paikka ei edelleenkään ollut paras mahdollinen, mutta se juurtui kyllä, ja vaikka
Yksi elokuun odotetuimmista hetkistä on auringonkukkien avautuminen. Perinteisten keltaisten ohella sävähdyttävät erikoisemmat lajikkeet, kuten syvän tummanpunainen ’Evening Sun’. Varjojen langetessa sen terälehdet saavat miltei mustan sävyn, kun taas aurinko saa punaisen hehkumaan. Kukkien lisäksi tällä ”ilta-auringolla” on kiehtovat nuput, etenkin kun ne alkavat avautua. Terälehtien kärjet ovat keltaiset ja paljastavat tumman punansa vähitellen auetessaan.
Punajuuri on siitä hyvä vihannes, että siinä on kaikki syötävää: niin juuri, varret kuin lehdetkin. Niinpä harvennustaimistakin saa apetta pöytään. Pienet juuret keitän ja tarjoan alkupalasalaattina raejuuston kanssa (hiukan suolaa, pippuria, oliiviöljyä ja sitruunamehua sekaan), kun taas varret ja lehdet käytän yleensä kuumalla pannulla ja lisään esimerkiksi pastan joukkoon pekonihakkeluksen kanssa. Herkullista, ravinteikasta, eikä mitään
Tämä on puhdas kokeilu, sanoin itselleni ostaessani hetken mielijohteesta pari munakoison tainta. Oli kesäkuu ja helteistä, istutin taimet avomaalle mahdollisimman aurinkoiseen, lämpimään ja suojaiseen paikkaan. Mutta sitten tuli heinäkuu, kolea ja sateinen. Olen kuitenkin seurannut mielenkiinnolla munakoisojeni selviytymistä. Ei niille ole käynyt kuinkaan, päinvastoin, ne ovat jopa kukkineet. Jos jotakin aivan ihmeellistä tapahtuisi, tulisi lämmin
Lupiinimerta niittäessäni alkoi yhtäkkiä kuulua surinaa. Otin askeleen taaksepäin ja tajusin, että viikate oli likipitäen hipaissut komeaa ampiaispesää. Varmuuden vuoksi lähdin matkoihini, mutta uteliaisuuttani palasin takaisin hiukan myöhemmin. Ampiaispesä oli lupiinien keskellä, aivan maan tasalla, missä se killui vanhassa taittuneessa lupiininvarressa. Olin aiemmin poistellut pieniä ampiaispesän alkuja liiteristä, joten eivät ne nähtävästi kovin kauas olleet
