Siirry sisältöön

Henrietta Pitkänen

Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.

 

  • Kevään hyötyversoja kohti

        Versot ilahduttavat ja ihmetyttävät puhjetessaan keväällä kasvuun. Näkymät kukkapenkeissä ja luonnonmailla ovat varsin erilaiset varhain kasvukauden alussa kuin myöhemmän vehmauden aikaan. Uusimman Oma PIHA -numeron artikkelissa ’Kevät alkaa silmuista’ on kuvattuna monimuotoinen kavalkadi kevään kasviyksityiskohtia, silmuja ja versoja. Niiden havainnointiin uppoutuminen on läsnäolevaa ja rauhoittavaa pihaelämää parhaimmillaan. Tänne blogiin lisään kuvat muutamista hyötyversoisista,

  • Puksipuukin vihertää talvista pihaa

    Puksipuu on edellisessä blogipostauksessani mainitun ruokobambun lisäksi yksi hieman poikkeuksellisempi talvipuutarhan vihreyttäjä. Puksista leikataan usein matalia aitoja tai pallon kaltaisia geometrisia muotoja. Nämä ovat tuttuja keskieurooppalaisista puutarhoista, varsinkin hovien muotoistutuksista, mutta myös cottage garden -pihoista, joilla ne rajaavat esimerkiksi kukkamaita tai kohoavat muotoiltuna kukkakasvien keskeltä. Luonnollisessa muodossaan kasvavana puksipuu on terhakka, puolikorkea pensas, joka viihtyy

  • Bambunvihreää

    Vuoden ensimmäisestä Oma PIHA -numerosta on luettavissa idea vuoriruokobambuista puutarhan talvivehreyttäjinä. Tästä postauksesta löytyy lisää ruokobambuinspiraatiokuvia viimevuotisten Helsingin Kevätmessujen vehreältä keskusalueelta. Sen näyteistutuksiin oli luotu metsäistä näkymää yhdistelemällä Kiinasta kotoisin olevia, maltillisia tuppaita muodostavia ruokobambuja (Fargesia rufa) sekä pohjoismaistyylisiä havuja ja kyynelkoivuja. Tummilla seinillä taustoitettu puutarhatila rajaa bambuille oman kasvupaikkansa ja tuo mieleen mahdollisuuksia minimetsään

  • Vuodenvaihteen lepovaihetta

    Päivät joulusta Loppiaiseen ovat monissa kulttuureissa erityisen tärkeää rauhoittumisen ja läsnäolemisen aikaa. Mennyttä (puutarha)vuotta tutkailemalla ja nykyhetkeä kuuntelemalla voi silloin valmistautua tulevaan kasvukauteen. Vaikka talvipäivänseisauksen jälkeen valoisuus on ruvennut monin paikoin päivä päivältä kasvamaan, ollaan vuodenvaihteessa vielä hämärän sävyttämässä muutosvaiheessa. Entisajan maaseutukulttuurissa puhuttiin talvisesta hämäränhyssystä, iltahämärän ja pimeän laskeutumisen välisestä hetkestä, jolloin huilattiin tietoisesti vaikkapa

  • Talven punamarjoja

    Punamarjainen kesälaakeri (Ilex verticillata) on talviasuisena joulun ja uudenvuoden juhla-ajan väripiste. Tietoisuus siitä syksyn ja talven puuvartisena leikkokasvina on kasvanut viime vuosien aikana. Pidän näiden marjaoksien metsäisestä tunnelmasta ja graafisesta muodosta. Ne myös toimivat kauniina muistutuksena punaisesta värivoimasta lumisenakin vuodenaikana. Mustilan arboretumissakin kasvatettua kesälaakeripensasta löytyy luontaisesti pohjoisen Amerikan itärannikolta, missä sitä kutsutaan esimerkiksi ’talvimarjaksi’. Ainavihannasta

  • Jouluviikon kasvikatsahdusta

      Jouluviikon alun ulkokasvikatsahduksessa korostuu yksityiskohtien kauneus. Lähiluonto ja puutarha tuntuvat jälleen entistäkin läheisemmiltä, kun katse on virkistynyt esiin poimimiensa värien ja muotojen parissa. Kasvinystävän talvipäiväkin voi olla havainnontäyteinen ❄️

  • Omenavanhuksen vuodenaikoja

    Kuljen ajoittain pienen asutuskeskittymän laidalla metsittyneellä talonpaikalla yhä kasvavan omenapuuvanhuksen ohitse. Sitkeää puuta tulee tervehdittyä ja kuvattua eri vuodenaikoina. Sen kukkaisuus kiinnittää touko-kesäkuussa huomion läheiseltä kävelytieltä saakka. Ruska-ajan asu on kellertävän limenvärinen, ja talvea kohti puun hahmo käkkyröityy, kun jäkälöityneet, koukkuiset oksat paljastuvat. Tällaiset omalla tavallaan puutarhahistoriaa henkivät näyt ovat mahdollisia ympäri Suomen: talo on

  • Pölyttäjäkeidas

      Syyskesällä mieleeni painuneisiin kasvipaikkoihin lukeutuu pölyttäjäpuutarha, joka oli laadittu leikkipuistojen käyttämälle kaupunkiviheralueelle. Istutuskaukalon etulaidassa, hyvällä katselukorkeudella lastenkin näkökulmasta, kukki iloinen kokoelma pölyttäjähyönteisiä ruokkivia kasveja. Ravitseepa kukkamaan värien ja muotojen moninaisuus myös kaikenikäisten mielikuvitusta. Tällaisessa keitaassa yhdistyy sydäntälämmittävän merkityksellisiä asioita, kuten mahdollisuus tutustua kasvi- ja hyönteislajeihin sekä kokea kylvötöiden jännittävän odottava tunnelma. Ja kukin kukikas

  • Kasvipotretissa yrtti-iiso

      Erikoiskylmän alkutalven takaa muistuu mieleen kuvia hieman selatessa, että syyskuuhan oli taas erikoisen lämmin. Tämä komean siniliila yrtti-iiso (Agastache foeniculum) puhkesi kukkaan vielä lokakuussa, ilmeisesti aiemman syyslämmön avittamana. Yrtti-iisot voivat meillä joskus talvehtia, mutta pääasiassa kasvi säilyy vuodesta toiseen siemenin kylväytymällä. Sen multavalla kasvupaikalla jopa metrisiin versoihin ilmaantuu kaunis, vaaleankellertävä syysväritys. Iiso onkin myös

  • Marraskuun vivahteita

    Kotimaisten kielten keskus kertoo vanhajuurisen ’marras’ -sanan viittaavan sekä luonnon kuihtumisen että edesmenneiden muistamisen aikaan. Ollaan jo lepokaudella, jonka myötä kuitenkin tapahtuu vielä paljon, mutta hienoviritteisesti. Maatumisen tärkeä prosessi esimerkiksi rullaa taustalla takaamassa ravinteiden kiertoa seuraavankin vuoden kasveille. Marraskuun vetisten sääkuvien yhteydessä näkee aina vain korostettavan maiseman harmautta. Kun tarkemmin katsoo, ovat luonto ja puutarha

  • Lokakuun alppikärhöjä

    Alppikärhön (Clematis alpina) liilansininen kukinta ilahduttaa, myös lokakuun viimeisinä päivinä! Hopeanhohtoiset siemenystöt hauskuuttavat vieressä pörheällä ”beatlestukka”-muodollaan. Räntää on viuhunut nyt etelässäkin ympärillä, mutta herkkämuotoiset nuokkukukat vain värittävät maisemaa kesän paletilla. Alppikärhö voi hyvinkin kukkia syksyn korvalla hieman uudelleen, saati sitten ennen tätä nopeiden, viileämpien säämuutosten aikaa vallinneen historiallisen lämpimän syyskuun vuoksi. Näkyykö sielläpäin Suomea vielä

  • Syksyn punaisia havaintoja

    Vuodenaikaiset värikävelyt ovat hauska tapa olla kartalla lähiympäristön muutoksista. Teemaväri voi olla vaikkapa punainen ja havaintokysymys, missä kaikissa muodoissa sitä kävellessä tai puutarhaa kiertäessä kohtaa. Talvella luonnon punaiset yksityiskohdat olivat harvemmassa, mutta löytyi niitä silloinkin, kuten täältä voi lukea: https://omapiha.info/arkistot/80315 Nyt lokakuun koitettua on etelässäkin enenevä kasvijoukko ruskaantumassa. On mielenkiintoista, kuinka esimerkiksi tietyt vaahterayksilöt aloittavat