Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Kuunvaihde tuo kevään taas askelen lähemmäs. Huomattavasti lauhtunut sää ja lumien hupeneminen vauhdittavat muutoksen tunnetta, ainakin etelässä. Oheiset kuvat on napattu Chelsea Flower Show´ssa toukokuussa 2012. Selaamalla omista arkistoista esiin rehevimpiä kukkakuvia voi matkata jo ennakolta kevätkuukausien tunnelmiin, jotka vahvistuvat maan vihertyessä jälleen.
Kevään puutarhamatkoilla voi suunnata Saksaan, tarkemmin ottaen Berliiniin. Huhtikuun alussa järjestettävä Berliner Staudenmarkt, vapaasti suomennettuna Berliiniläiset kasvimarkkinat, on juhlaa kevätkasvien ystävälle. Samalla kannattaa ihailla magnoliapuiden kukintaa kaupungin puistoissa. Berlin-Dahlemin kasvitieteellisen puutarhan ulkoalue on markkinoiden aikaan täynnä erikoistaimistoja Saksasta ja lähimaista. Tarjolla on enimmäkseen perennoja, mutta myös yrttejä, huonekasveja sekä parvekkeille ja pienille pihoille sopivia puuvartisia
Olipa talvi luminen tai lumeton, kanukkapensaat (Cornus) hehkuvat raikkaan vihreänkeltaisissa tai leiskuvan punaisissa sävyissä. Eteläisessä Suomessa mukana voi nykyään olla myös oranssivartisia lajikkeita. Havujen tumma vehreys ja kanukoiden hymyilyttävän voimakkaat värit sopivat hyvin yhteen. Katse kannattaa luoda parhaillaan myös pajupensaisiin, jotka esittelevät kuortensa viehättäviä sävyjä.
Veriheinä (Imperata cylindrica ´Red Baron´) on minusta yksi kauneimmista koristeheinistä. Sillä on oikeastaan ruskainen väritys päällä kesästä lähtien, kun heleänvihreiden lehtien kärjet muuttuvat verenpunaisiksi. Syksyllä lehdistöön puhkeaa myös keltaisen sävyjä. Japanista kotoisin olevan veriheinän kasvattaminen onnistuu parhaiten ruukussa, joka talvetetaan esimerkiksi lasitetulla parvekkeella. Heinä on reheväkasvuinen ja helppohoitoinen.
Monilla pensasruusuilla on hyvä syysväri, usein keltainen. Erimalliset kiulukat antavat oman panoksensa ruusujen syyskauneuteen. Nukkeruusujen (Rosa nitida) ruskaväritykseen kuuluvat keltaisten lehtien lisäksi purppuranpunaiset varret ja lehtiruodit. Kun mukaan sekoitetaan vielä hiven oranssia ja punaiset kiulukat, saadaan aikaan pirteä syysvärinäytös.
Tavallisessa metsävaahterassa (Acer platanoides) piilee huima määrä värejä: keltaista, oranssia, punaista. Lehdet voivat näyttää myös näiden värien mosaiikkisekoituksia. Metsävaahtera on yleisimpiä jaloja lehtipuitamme, ja pärjää monenlaisilla kasvupaikoilla. Samoja puita tarkkailemalla huomaa, että vaahterat ovat yksilöitä syysvärityksensä suhteen. Yksikin tuttu puu saa punavärinsä aina aiemmin kuin lähistön muut vaahterat. Pihlajien klaanista tuurenpihlajat (Sorbus ´Dodong´) ovat hätkähdyttävimpiä
Retkeni kaupungin syysvärien parissa jatkuvat. Nyt hienon värimuutoksen kokevista perusvehreyttäjistä on vuorossa köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris). Keltaisiksi käyneet hortensiaköynnökset valaisevat lokakuisen päivän kuin lyhdyt. Useampi köynnös yhdessä luo vaikuttavan lyhtyjoukon. Myös kuivahtaneet kukinnot jäävät pitsimäisiksi yksityiskohdiksi kasvien syysasuun.
Viheralueiden vakiokasveihin lukeutuva lamoherukka (Ribes glandulosum) tuo räiskyvillä syyssävyillään eloa kaupungin väritykseen. Kuvien kasvit on istutettu korkeisiin betonisylintereihin, joiden reunoja pitkät, köynnösmäiset herukanvarret koristavat. Tavallisemmin maanpeittäjänä tunnettu kasvi toimii hyvin näinkin.
Syksyn värejä hiipii vähitellen maisemaan etelässäkin. Useat julkisten viheristutusten luottokasvit näyttävät nyt itsestään värikkäämmän puolen:
Tässä Talvipuutarhan jättikesäkukkaistutus näyttäytyy kaikessa värikylläisyydessään. Istutus on varma katseenvangitsija sekä kokonsa että raikkautensa vuoksi. Julkiset kesäkukkapenkit tarjoavat mainion mahdollisuuden bongailla esimerkkejä monenlaisista yksivuotisista koristekasveista, heiniä unohtamatta. Kasviyhdistelmiä voi vertailla, ja miettiä, sopisiko jokin kasvi omallekin pihalle ja ruukkupuutarhaan.
Kesäisen niminen kasvi kantaa edelleen värikkäitä kukkia, vaikka ennusteissa mainitaankin lämpötilojen alkavan vähitellen laskea kohti syksyä. Kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta) on sukua korkeammille syksyn värittäjille, esimerkiksi kultapallolle. Se somistaa kukkapenkkejä tai ruukkuja matalampana (korkeus max. noin 80 cm). Pienten, yksivuotisten aurinkojen seurana kasvaa pinkkejä hämähäkkikukkia. Kuva on Talvipuutarhalta Helsingistä.
Talvipuutarhan kesäistutuksesta (ks. edellinen postaukseni) löytyy myös ihmeköynnös (Bougainvillea). Tämän brasilialaisen kasvuihmeen värikkyys perustuu aniliininpunaisiin ylälehtiin. Varsinainen kukka näkyy niiden keskellä valkoisena tähtenä. Piikkeihinsä tukeutuva köynnös on tutumpi huonekasvina, mutta viihtyy kesän ajan uloskin istutettuna. Kuvan väri on tavallisin, jota näkee myös esimerkiksi Välimeren maissa kiipeilemässä upeankokoisina, elävinä kransseina ovenpielissä.
