Syysvärikavalkadi
Syksyn värejä hiipii vähitellen maisemaan etelässäkin. Useat julkisten viheristutusten luottokasvit näyttävät nyt itsestään värikkäämmän puolen:
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Syksyn värejä hiipii vähitellen maisemaan etelässäkin. Useat julkisten viheristutusten luottokasvit näyttävät nyt itsestään värikkäämmän puolen:
Tässä Talvipuutarhan jättikesäkukkaistutus näyttäytyy kaikessa värikylläisyydessään. Istutus on varma katseenvangitsija sekä kokonsa että raikkautensa vuoksi. Julkiset kesäkukkapenkit tarjoavat mainion mahdollisuuden bongailla esimerkkejä monenlaisista yksivuotisista koristekasveista, heiniä unohtamatta. Kasviyhdistelmiä voi vertailla, ja miettiä, sopisiko jokin kasvi omallekin pihalle ja ruukkupuutarhaan.
Kesäisen niminen kasvi kantaa edelleen värikkäitä kukkia, vaikka ennusteissa mainitaankin lämpötilojen alkavan vähitellen laskea kohti syksyä. Kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta) on sukua korkeammille syksyn värittäjille, esimerkiksi kultapallolle. Se somistaa kukkapenkkejä tai ruukkuja matalampana (korkeus max. noin 80 cm). Pienten, yksivuotisten aurinkojen seurana kasvaa pinkkejä hämähäkkikukkia. Kuva on Talvipuutarhalta Helsingistä.
Talvipuutarhan kesäistutuksesta (ks. edellinen postaukseni) löytyy myös ihmeköynnös (Bougainvillea). Tämän brasilialaisen kasvuihmeen värikkyys perustuu aniliininpunaisiin ylälehtiin. Varsinainen kukka näkyy niiden keskellä valkoisena tähtenä. Piikkeihinsä tukeutuva köynnös on tutumpi huonekasvina, mutta viihtyy kesän ajan uloskin istutettuna. Kuvan väri on tavallisin, jota näkee myös esimerkiksi Välimeren maissa kiipeilemässä upeankokoisina, elävinä kransseina ovenpielissä.
Ohessa ote Helsingin Talvipuutarhan ulkopuolelle laaditusta kesäkukkaistutuksesta. Kyseessä on kuumaan kesään sopiva väri-ilottelu. Mukana kukkimassa on hopeaisensinertäviä härmesalvioita, vaaleanpunaisia kirjosalvioita ja oransseja oppineidenkukkia. Tummemman liila kasvi on daalia. Pirteän ilmeen kruunaa istutusten lomasta pilkistävä limenvärinen ruukku, jossa viihtyvät punaiset tulisalviat, liilahtavat kurjenpolvet ja kirkkaanvihreä sypressi.
Olen istuttanut karhunvatukan köynnöstelemään pihlajaa pitkin. Vahvoissa kukkaversoissa näkyy parhaillaan vihreitä raakileita, jotka saavat kypsyessään upean mustanpuhuvan värityksen. Marjoissa piisaakin monin tavoin terveyttä edistäviä antioksidantteja. Loch Ness – lajiketta oleva kasvi antaa vuosi vuodelta suuremman sadon. Se pitää vahvahkosta maasta, joka ennen kaikkea pidättää sopivasti kosteutta.
Rungollinen kirjotulikruunu (Lantana camara) muistuttaa iloisista sambakarnevaaleista. Värit ovat lämpimän mausteiset: kukissa on niiden iästä riippuen sävyjä keltaisesta oranssiin ja punaiseen. Nappimaisilla nupuilla on lisäksi vielä omat värivivahteensa. Pensasmaisen kasvin pitkät oksat levittäytyvät näyttävästi muiden istutusten ylle. Tulikruunusta kohoaa aromaattinen tuoksu, ja se on kotonaan paahteessa. Alla karnevaalitähden värejä toistavat tsinniat eli oppineidenkukat (Zinnia elegans)
Kesäkukkina kasvatettavat orvokit jättävät aika usein jälkeensä miniyllätyksiä. Edellisvuotisten istutusten lähettyviltä voi löytää kokonaisen katraan erisävyistä jälkikasvua. Spontaanit kukkijat ilahduttavat epätodennäköisissä paikoissa: kadunkoloissa, hiekkakentillä ja metsäisemmälläkin maalla.
Kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) voi venähtää häkellyttäviin mittoihin. Istutuksen jälkeen kasvi hieman harkitsee oloaan uudella paikalla, mutta jos ravinteita riittää, se kiihdyttää pian huimaan kasvuvauhtiin. Hätkähdyttävä on myös köynnösvyyhden väritys: vihreiden lehtien kärjet on kastettu vaaleanpunaiseen. Laikkuköynnös soveltuu hyvin näkösuojaksi tai viidakkotunnelmaa haluavalle. Toiselta nimeltään laikkuköynnös on minikiivi. Emikasvi tai ´Annikki´ -lajike (jolla samassa kasviyksilössä on
Isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus) on hulppea perenna, joka varttuu puutarhan viidakkomaiseksi, melkein pensaaksi kelpaavaksi jättiläiseksi. Yhdessä kesässä se kasvaa naisenkorkuiseksi ja ylikin sekä tekee suurten pilvimäisten kukkatöyhtöjen meren. Istuttamalla kaksi riviä töyhtöangervoita rinnakkain saisi aikaan kukkivan kunniakujan tai käytävän, johon voi sukeltaa sisään kimalaisten suristessa ympärillä. Kosteuttapidättävä ja ravinteikas paikka, ja tämä jätti viihtyy.
Ruusuangervoryhmä on pysähdyttävän komea näky täyteläisen vadelmasorbetin värisine kukkineen. Rinnakkaiset nuput ja avautuneet kukat luovat kasvustoon muotojen ja sävyjen vaihtelua. Angervopensas (Spiraea japonica ’Froebelii’) antaa ruusunpunakukkia vaatimattomammallakin paikalla. Sen väritys on vahva näin kukinta-aikaan, mutta myös syksyllä ruskan värjätessä lehdet oranssinpunertaviksi. Valtteihin lukeutuvat lisäksi nämä ominaisuudet: kasvi talvehtii aika pitkälle pohjoiseen, pysyy noin
Helsinkiläisen kanavan ylittävällä sillalla kasvaa riippuva petuniapuutarha: Pastellinsinisten ja vahvanpinkkien petunioiden muhkeasta vuoresta pilkistää myös tummanpuhuva lajike, jonka kukissa on kellertäviä raitoja. Joukossa on lisäksi ripaus riippapelargonia töpäkämpine lehtineen. Kanavan ylittää useampi silta, joista jokaisen kaiteelle on ripustettu ryhmä tällaisia värilaatikoita luomaan pirteää kesämieltä ohikulkijoille.
Kirje tulee kunkin kuun lopulla ja tuo tullessaan pihaintoa ja tietoa.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.