Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Tässä aurinkoinen kattaus lämpimän sävyisiä sipulikukkia, sekä tulppaaneja että narsisseja. Pääsiäinen ei ole enää kaukana, ja varsinkin valoisankeltaiset narsissit vievät jo ajatukset kevättä eteenpäin.
Kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) kuuluvat viehättävimpiin varhaisiin sipulikukkiin. Eksoottisen näköiset terälehdet hämmästyttävät noustessaan yleensä huhtikuussa ylös kuivahkosta kukkapenkistä. Ruukkuihin istutettujen kurjenmiekkojen kukkia pääsee ihastelemaan läheltä. Kuvat ovat Tulppaanien lumo -sipulikasvinäyttelystä parin vuoden takaa. Keveän vaaleansinikukkainen ´Katharine Hodgkin´: Purppuraan vivahtava ´Purple Gem´:
Lumikellonnuput pilkistävät jo paikoin esiin maasta, ja kaupoissa kukkivat monet kevätkukat. Tässä muutama hehkeä kuvamuisto Tulppaanien lumo -näyttelystä vuodelta 2013. Molemmat narsissit ovat pitkään viljeltyjä historiallisia harvinaisuuksia.
Niittyistutus Chelsea Flower Show´sta vuosimallia 2013 loistaa yhtä valkeana kuin viime päivinä kasvaneet nietokset. Koiranputket (Anthriscus sylvestris) ja saniaiset palauttavat tunnelman alkukesään, jolloin nämä kasvit kukoistavat niin meillä kuin Englannissakin. Lisänä istutuksen keveässä ilmeessä on muitakin sarjakukkaisia kasveja ja koristeheiniä.
Auringontähti (Telekia speciosa) on upea maatiaisperenna, joka kasvaa jopa parin metrin korkuiseksi ja ilahduttaa syyskesällä suurilla, hehkuvankeltaisilla kukilla. Perhosille mieleinen kasvi viihtyy puolivarjossa, kostealla paikalla. Rehevänvihreä lehdistö kääntyy näin syksyä kohden kellertäväksi. Kukinnot säilyvät koristeellisina talventörröttäjinä.
Matalalta paistava ilta-aurinko valaisee vielä pensaissa pysyttelevät ja myös maahan varisseet ruskalehdet uusilla sävyillä. Tässä pari poimintaa kasveista, jotka värittävät paraikaa maisemaa yllättävän heleillä väreillä.
Nämä kaksi koristeheinää löytyivät Musiikkitalon edustan istutuksesta. Heinien massaistutukset ovat todellisia katseenvangitsijoita. Ensimmäisenä on keveä höyhenheinä (Stipa), jonka varsisto liikehtii pienessäkin tuulenvirissä. Myynnissä on ainakin lajiketta ´Pony tails´. Tässä kasvaa sulkahirssilajia (Pennisetum), jonka kaartuvat varret antavat heinäryhmälle aaltomaisen ilmeen. Kumpikin heinä kasvaa meillä yleensä yksivuotisena ja viihtyy myös ruukuissa. Väriläikäksi koristeheinäistutukseen voi lisätä mieleisiään kesäkukkia,
Musiikkitalon edustalla Helsingissä on kesän ajan kukkinut komea yksivuotisten kasvien kattaus. Joukkoon on istutettu muun muassa koristeheiniä, daalioita, salvioita ja revonhäntiä. Vahvat värit takaavat, ettei kokonaisuus katoa Kansalaistorin avaruuteen. Ja väri-ilottelua riittää vielä tähänkin aikaan syksyä.
Pikkutöyhtöangervot (Aruncus aethusifolius) räiskyvät tulenpunaisessa syysvärissään. Näin voimakas väritys näyttää olevan parhaimmillaan aurinkoisella kasvupaikalla, vaikka kasvi viihtyy myös varjossa. Tietyt punalehtiset happomarjat (Berberis) värittävät pihaa ruskanpunaiseksi kesälläkin. Auringossa kylpevässä istutuksessa lehdet hehkuvat vastustamattoman värisinä. Lähekkäin istutettuina nämä kaksi kasvia takaavat hienon syysväriesityksen.
Varjoasteri (Aster divaricatus) tuo syksyiseen kukkapenkkiin tuulahduksen niittytunnelmaa. Tähtimäiset kukat peittävät rehevänvihreää lehdistöä hohtavana, valkeana pilvenä. Kasvi viihtyy varjoisenpuoleisessa lehtopuutarhassa, esimerkiksi puunalustoilla. Se pärjää vähällä hoidolla, leviää mukavasti ajan myötä ja kasvaa noin puolen metrin korkuiseksi. Tämä asterikaunokainen valittiin vuoden 2015 perennaksi Ruotsissa.
Syyshortensian (Hydrangea paniculata ´Grandiflora´) kukilla ehtii olla syksyn aikana monta värivaihetta. Kermanvalkeat, yksittäiset pikkukukat alkavat vähitellen saada punerrusta, joka parhaimmillaan värjää koko pensaan kukintotertut pinkeiksi. Kauniita ovat myös parkkiintuneen ruskeiksi kuivuvat kukinnot, joita usein jää koristamaan pensaita talven ajaksi. Tämän viehättävän ja yllättävän monisävyisen peruslajikkeen lisäksi nykyisin on tarjolla muitakin värikäskukkaisia syyshortensialajikkeita, limenvärisestä tummanpinkkiin saakka.
Ryhmäruusut kukkivat täyttä päätä, kun ympärillä kasvit jo muuttuvat syksyisemmän sävyisiksi ja lehdet alkavat lopulta karista. Ruusunkukkien värit vain hehkuvat voimakkaampina kuin aiemmin. Ruusupenkin tienoilla leijuva tuoksu vahvistuu sekin syksyn viilenevien päivien aikaan. Ensimmäiset kuurakelit antavat viimeisille ruusunkukille usein vielä sokerikuorrutuksen.
